Nyt vaihteeksi oma seura KKK järjesti Juha Korrin seminaarin aiheesta motivaatio. Luento oli aivan sama, kun 2 viikkoa aiemmin kuultu "vietti- ja tottissemmassa", joten onneksi sain Killin demokoiraksi, joita valittiin yhteensä 10.
Koska sama toistui taas kerran, että pitää harjoitella sitä kentälle menoa, koira aktivoituu passiivisesta ohjaajasta jne jne sekä että miten sitä kestoa liikkeisiin rakennettaan tekemällä "enkkoja" ja muistamalla kuitenkin aina palkata selvästi lyhemmistäkin. Niin valitsin meidän aiheeksi tällä kertaa palkkaustavan eli namit vai saalis ja miten se lelun tuijottaminen ja lelulle hidastaminen vaikuttaa tähän valintaan.
Tehtiin pienet seuruupätkät ensin lelulla ihan kivasti, näytin myös miten jää "koomaamaan" lelusta hampaat kolisten ja mitä tapahtuu kun päästän lelusta irti. Sitten samanlainen liikesarja lyhyt seuraaminen ja liikkeestä istuminen (mitä ei osannut kummallakaan kerralla :D) namin kanssa. Juhan mukaan hän ei nähnyt juuri eroa, eli palkkaustavan valinnassa ei ole merkitystä kummalla sen teen. Hän toki itse tässä tasapelitilanteessa valitsee patukan. Ja niin valitsen minäkin, onhan se meidän leikkiminen tottiksen yhteydessä mennyt kuitenkin hurjasti eteenpäin siitä, mitä vaanimista se oli vielä vuosikin sitten. Sain kehuja, että leikitän hyvin, annan koiran nykiä lelun itselleen. Se omii sen hyvin, vaikkei pidäkään sitä suussaan. Sillä on siis hyvät kaikki saalisvietin osa-alueet eli jahtaus, puru ja saalisrauha.
Sain kommenttia että seuruu lopahti heti ekalla askeleella. No niin tekee, sitä ollaan alettu työstää. Treenattiin sitä sitten pieni setti lopuksi eli ensin ihan perusasennosta palkkaa, ja alkoi jo skarpata, ja vielä muutaman askeleen seuruistakin. Näitä pitäisi nyt vaan ottaa oikeasti työn alle. Mutta alan siis rakentaa virettä ja sen nostoa patukalla.
Lisäksi pitäs treenata häiriöitä ihan systemaattisesti, se kun kuitenkin huomaa kaiken ja reagoi niihin herkästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti