Rauniot ja jälki

Sunnuntaina illalla liukasteltiin vielä mutaisilla raunioilla. Ilma oli sateen jälkeen seisova, ei liikkunut yhtään. Teemana oli pystytötsät eli "hattivatit". Eka oli traktorin renkaissa yläkäytävällä, hienosti venytti itseään, kun ei meinannut ylettää kurkata löytyykö sieltä rullaa. Kakkonen oli "hattivattimetsässä" ja sitä sai työstää ihan hirveän kauan, kun haju laskeutui väärän hattivattirykelmän luokse. Löytyi se oikeakin tötterö sitten. Kolmas oli helppo käärmekasan putkilabyrintissä. Ketkupelle jäljesti joka piilolle, vaikka alueita oli tallattu koko päivän kahden eri ryhmä toimesta ennen meitä.

Maanantain keepis paimensi sammakoita, kun minä leikkasin nurmikkoa.

Tiistaina oli jälkikokouluttajaksi koulutus. Minun vetovuoro, teemana esineet ja ilmaisu. Meidän jälki oli n. 250m pitkä "serpentiinijälki", jossa oli 7 käyttöesinettä, teemalla vaihtelua esineisiin! Jälki oli vain n. 30m vanha. Jäljennosto n. 10m janalta. Lähti ihan hirveän hienosti suoraan eteenpäin, minä seisoin paikoillani. Nosti jäljen, meni vähän matkaa, mutta kääntyi sitten ja lähti hinaamaan takajäljelle. Tuntui että olisi vaan mennyt, joten jarrutin ja kääntyi. En tiedä mitä olis pitänyt tehdä, ens kerralla on teemana jäljennosto, joten katsotaan sitten lisää. Pidin lyhyellä liinalla, jäljesti hyvin ja alan jopa jo vähän oppia lukemaan millon haahuilee. Hyvin ja sitkeästi se sitten vetää jäljelle. Jäljestä oli kävellyt pari marjastajaakin yli, itse en huomannut missä kohtaan harhat oli, koira teki muutamia tsekkauksia, mutta ei jäänyt omaan mieleen. Ei se kuitenkaan harhoille lähtenyt. Ja kaikista kohdista selvittiin itse, ei tarvinnut kenenkään sanoa, että ei olisi jäljellä, hyvä Kii! Esineet aiheutti suurta riemua ja hurjaa hännänheilutusta. Tarkennus oli selvästi laajemmalla skaalalla, etenkin isommista esineistä (kokoa kenkä) haju levisi lajemmalle kuin normisti kepeistä. Jälkeenpäin sain kommenttia, että miksi riemuitsen ja nostan koiran virettä turhaan niin hirveästi esineillä. Mutta toisaalta myös kehuja, kuinka hienosti Kii osaa laskea itsensä ennen jäljestyksen jatkamista. No miksi en riemuitsisi, kun se on niin hieno. Ei ole kauaa, kun esineet ei merkanneet mitään ja niistä ryysittiin yli, niin toki riemuitsen. Ehkä voisin jatkossa riemuita kuitenkin hieman maltillisemmin...