Silakan selkäevä

Ensin ihmettelin tuota omituista luonnonilmiötä, kun Kit tuli kylmästä sisälle, mutta ystävänihän sen keksi heti mistä on kyse, kiitos Sanna.

Aivot pehmenneet

Nyt on esiintynyt jonkunmoista avuttomuutta, herkkyyttä, ääliömäisyyttä tai muutenvaan "en mä mitään osaa" -fiilistä. Äh. Taitaa neiti olla hieman sekaisin ja herkällä, kun ottaa niin itseensä. Pitäisi tehdä hirveän iloisesti ja onnistuneesti. Jos ei heti onnistu, niin sitten ei enää toimi mikään. Pari kertaa tuossa viikolla yritettiin keppejen kanssa palata yhteen/kahteen porttiin, mutta Kit on esittänyt ihan untamoa niiden kanssa. Ja sitten kun mulla alkaa hermot mennä, se menee entistä enemmän solmuun. Yritin ihan palata mahdollisimman helppoon, niin yhtäkkiä se ei osaa sitä yhtäkään porttia?! Aidan kanssakaan se ei enää osannut hypätä rimaa vaan meni alta. Ei osannut olla paikallaolossa, vaan ryömi perään jne.

Tänään päätin sitten, että pakko tehdä jotain niin, että onnistuu, kivaa ja riittävän vähän. Ensin keppejä yhtä porttia, meinasi kyllä loppua treeni lyhyeen, kun ei se sitäkään tuntunut osaavan. Pari onnistunutta toistoa sitten saatiin, ja lykkäsin pian toisenkin portin perään. Eikä taaskaan... Pistin sitten samantien kuus keppiä vinokepeiksi suoraan linjaan, ja kyllähän se ne osasi. Ja sen 8 keppiä, nyt ei tullut enää hutejakaan. Ota tuosta nyt sitten selvää. 8 keppiä yhden kerran molemmin puolin onnistuneesti ja äkkiä kepit pois, ettei tule epäonnistumisia! Eli jotain sitten onnistui lopulta kuitenkin.

Sitten mentiin aidalle. Tiukkaa vasemmalle, tiukkaa oikealle, toimivat melko hyvin, vähän liian löysä käännös, mutta menköön. Sitten takaakiertoa: hyvä kierto, mutta hypystä riman ali (rima medikorkeudella) - ja jatkuvasti, huoh. No, palautui se sieltä sitten pienellä muistuttelulla. Yhdet sylkkärit molemmilta puolin, ja vielä yksi pakkovalssi. Välillä piti rauhoittaa koiraa, kun se kävi taas aika huippukierroksilla. Yritys on siis kova, mutta aivot jossain narikassa. Tosi hulluna se myös leikkii, roikkuu pallossa niin lujasti, että vaikka ilmassa roikottaisi.

Meinasin jo lopettaa, mutta tehtiin sitten pieniä tokojuttuja, ne sujuikin paljon paremmin. Palkkana pelkkää palloa. Sivulletulot on jo tosi hyviä, se ehkä taitaa mennä hieman liian taakse ja vinoon välillä. Pieniä seuraamispätkiä ja askelsiirtymiä, meni hyvin. Seuratakin se jo osaa vähän, mutta kontaktiin ja oikean paikan pitävyyteen pitää vielä kiinnittää paljon huomiota. Liikkeestä maahan: kokeilin ekaa kertaa, ihan kokeenomaisen liikkeen (matka vaan ehkä 5m),ja sehän osaa koko liikkeen! Missä välissä se sen on oppinut, en minä ainakaan ole opettanut? Kaukokäskyt toimii, jos olen lähellä (n. 1m), kauempana (n. 2m) eteni yhdessä maahanmenossa pikkaisen. Istumaan nousu on kyllä vähän empivä ja hidas, maahanmeno hyvä. Seisomista en ole vielä yhdistänyt, kun en ole uskaltanut alkaa opettaa, etten mokaisi sitä.

Rakennusetsintää ja kepitystä

Sunnuntaina siis päästiin ihan ekaa kertaa Kittyn kanssa kokeilemaan rakennusetsintää venekaupan/korjaamon tiloihin. Kittylle oli tarkoitus ottaa varovaisesti jotain kivaa, kunhan se ensin etenee hienosti ja reippaasti rakennuksesta sekä useissa portaissa.

Ensin oli portaiden kiipeäminen yläkertaan. Vähän jännitti, mutta hienosti se tsemppasi itsensä kierreportaita ylös. Sehän ei elämässään ole montaakaan kertaa portaita kävellyt (ja nekin vanhan kodin vintille), pitäisi ehkä lisätä ohjelmistoon... Portaiden yläpäässä alkoi tyhjät toimistotilat, jotka tarkistettiin ensin huone huoneelta. Kit oli reipas, ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä ja sain vähän väliä kutsua sitä takaisin. Hienosti se meni näytettyyn suuntaan ja huoneisiin, mutta vasta kun näin seuraavan koiran ja ohjaajan kokenutta toimintaa, ymmärsin, mitä olisi pitänyt tehdä. Eli pitää koira hallinnassa ja ennenkun se ehtii mihinkään, kertoa mihin seuraavaksi ollaan menossa. No, sallittakoon tämä lipsuminen, kun pidettiin nuoren koiran intoa yllä ja annettiin kakaran kaahata. Eivaan, ei se nyt kaahannut, mutta tohkeissaan oli kyllä.

Toimisto todettiin sitten tyhjäksi ja jatkettiin venehallin puolelle, jossa meitä odotti matolla peitetyt telineillä kulkevat tasot ja niihin liittyvät rappuset. Ensin tarkistettiin toiset rappuset hallin toiselle puolelle. Vähän oli jänskää mennä natisevia rappusia alas, mutta hitsiläinen, sieltä päästähän löytyi maalimies, jee!! Kyllä kannatti!

Vähän vielä jänskätti tulla samat portaat ylöskin, mutta sen jälkeen toiset portaat hallin toiselle reunalle olivatkin melkein jo piisofkeik, niissä Kit ei enää tarvinnut minun tukea millään tavalla, vaan eteni itsenäisesti (pitää alkaa varautua jo ettei sitten ala liian itsenäisesti edetä) ensin välitasolle ja sitten vielä toiset lyhyemmät rappuset alatasolle. Sinne päästyään sen nenään taisi osuakin maalimiehen haju, ja Kit kääntyi samantien että "hei, mikäs täällä on" ja taas sai namppaa!

Lopuksi mentiin vielä pihan perällä olleeseen korjaamotilaan, jossa vaan harjoiteltiin tutkimista ja liikkumista, totuteltiin olemaan ja ihmettelemään, hajumaailma siellä oli ihan eriluokkaa kun aiemmissa avarissa tiloissa. Lopuksi se sai muilta namia "makkararingissä", kun osasi istua kauniisti eikä esitellyt kenguruliikkeitä, ja osasihan se. Ihan hyvin meni siis ensimmäinen tutustuminen rakennusetsintään.

Eilen illalla oli ohjelmassa umpihankibodauksen jälkeen pihatreeniä. Ensin joka koiralla pientä seuraamista toisten yrittäessä olla paikallaolossa. Kit kyllä hurvitteli innoissaan mukana, kun Jasu yritti seurata... Kitkin esitti oikein mallikasta seuraamista pienissä pätkissä. Pidän kyllä vielä namia kädessä, tai sitten pelkkää namikättä reiden päällä osoittamassa oikeaa kontaktipaikkaa. Pari kertaa jo teki myös hieman aiempaa parempaa pepunheittoa paikallaan käännösvasempaan liikkeessä.

Sitten kepitettiin. Aloitin kuudella, ja sitten lisäsin taas uuden portin suoraan keppien perään. Kit ei mene keppejä jos ne on pystyssä (tai en jaksanut alkaa viilata), joten kepit oli vähän vinossa, eikä ne edes siinä niukassa hangessa suorana olisi pysynytkään. Kyllä se lopulta pujotteli kaikki 8 keppiä molemmista suunnista pari kertaa, mutta aika paljon tuli kyllä hutejakin. Selvästi se periaatteessa tietää mitä pitäisi tehdä, mutta hirveän helposti aloittaa vasta kakkosportista. Hmm... ehkä me mennään ihan metsään tällä. Mutta uskon kyllä, että se oppii pujottelemaan, vaikka meillä nyt olisikin mikälie sekatyyli tuossa. Uskoisin, että jos veisin sen nyt vinokepeille niin parin kerran jälkeen se osaisi sen, ja sitten vaan nostamaan keppejä ylös. Mutta ehkä saatan palata sitä ennen pikkaisen takaisinpäin porteille hakemaan lisävarmuutta ja varmistellaan kulmia ensin.

Leikkikaveri Hollannista

Hollannistunut Lulu 6kk kävi meillä yökylässä viikonloppuna. Kaverukset eivät olleet ennen tavanneet, mutta melko pian se yhteinen sävel löytyi, vaikka kokoeroakin oli, Kit-Silu-Silakka n. tuplasti painavampi kuin 6-kiloinen Lulu. Kyllä niillä oli mukavaa!

Alkasiks mun kaa?

Tänään käytiin myös treenaamassa, mutta siitä tarinaa myöhemmin.

Piha-aksaa

Ehkä kuukausi sitten en edes tiennyt mitä aksaa tarkoittaa, kun sen jossain blogissa näin ekan kerran. No nyt mekin jo osataan aksaa.

Ollaan eletty kuukausitolkulla kuin pellossa - ihan kirjaimellisestikin, alla kuva meidän nykyiseltä jokapäiväiseltä lenkiltämme pellolta. Ei siis olla treenattu juuri yhtään mitään, vähän pieniä sivulle tuloja ja oloja sekä rullan tuonteja sisällä pariin kertaan. Sekä se jo raportoitu extempore agin aitahyppely jokunen päivä sitten.

Tänään sitten kunnostauduttiin, ja käytiin ensin reippailemassa tuossa ryteikössä puoli tuntia (pakkasta n. -20°C) ja sen jälkeen oli tarkoitus mennä pikaisesti sisälle lämpimään. Pelasin kuitenkin pienet jalkapallot Kittyn kanssa pihalla ja sitten Nuka intouikin retuuttamaan sitä ihan urakalla, ja Kittyllä meinasi jo mennä melkein herneet nenään Nukan höykytyksestä. Eli kunnon revitystä ja raakaa painia.

Ruokatauolla. Menu: pupun tai peuranpapanoita.

Sitten kaivoin esille aidan. Kit meni ihan neuroottiseksi, ja samaan aikaan Nuka yritti tökkiä sitä pyllystä liikkeelle ja repi takista, Kit vaan odotti käskyä "joko saa mennä, joko saa mennä". Palkkana meillä oli pallo. Aloin nyt ottaa tiukkoja käännöksiä aidalla vasen tai oikea "le,le" ja "rai, rai" Muutama toisto aina kummallekin puolelle ja sitten tauko. Se menee tosi hienosti, kun sen lähettää oikein päin ja oma kroppa on oikein päin, eli koira oikealla ja oikea käsi ohjaa vasemmalle kääntymisen. Jossain vaiheessa pitää tiettykin yleistää, niin että käsky kertoo miten käännytään - ehkä, kai.

Kittyllä on luonnollista se heti siivekkeen jälkeen kääntyminen, koska me ei olla oikeastaan juuri koskaan hypätty täysiä suoraan targetille irtoavalla hypyllä. Nyt otin sitten myös sellaista pari kappaletta palloa heittämällä ja menihän sekin. Sitten tehtiin myös takaakiertoja jo selvästi pidemmälläkin matkalla, nekin se osaa tosi hyvin. Vähän twistiä ja... sylkkäriä, siinä kai sitä jo olikin. Alkoi pieni suklainen kuumeta ja olla sen verran neuroottisen näköinen, että päätin rauhoitella sen ja jätettiin aita rauhaan.

Pitkästä aikaa yritin saada irtokepit maahan pystyyn. Eihän ne kolatussa pihassa pystyssä pysyneet, mutta mentiin sitten pieneen hankeen ja siinä ne pysyivätkin. 4 keppiä suorassa linjassa, mutta pikkaisen vinossa meni jo hyvin molemmilta puolilta (ei hirveän montaa toistoa tehty, eikä kulmia mahtunut siinä tekemään). Sitten ekaa kertaa lisäsin kolmannen portin suoraan vaan sinne jonon jatkoksi. Ja sehän meni, vau!! Toi on kyllä niin uskomaton pakkaus, että musta tuntuu että se osaa ne asiat jo ennen, kun olen itse edes hahmottanut, että miten ne pitäisi yrittää opettaa. Palkaksi se sai aina pallon, mutta pallo ei hirveästi kiinnosta, kun pitäs vaan päästä tekemään lisää, ja lisää, ja lisää.

"Heitä lunta, potki lunta, ihan mitä vaan, luntaaaaa...!"

Olen käyttänyt Kittyllä takkia lenkeillä, jos on ollut yli -10°C, en tiedä tarvitseeko se vai ei, ei se tänäänkään näyttänyt palelevaiselta vaikka oli niinkin kylmä. Jalat sillä on aina ihan täynnä jääkokkareita, ja eihän niissä jaloissa ole juuri karvojakaan, mutta ei se näytä menoa haittaavan. Vielä se ei ole tassujaan nostellut, ja sen yhden ainoan kerran kun valokuvailtiin umpihangessa -20 asteessa se vähän tärisi.

Kaksi päivää on nyt ollut ankeata arkea, kun jouduin loman jälkeen palaamaan töihin ja koiratkin ovat olleet täydet päivät yksin kotona. Hyvin on mennyt, Kit asustelee kiltisti yksiössään eikä ole tuhonnut lisää seiniä tai puuhastellut mitään luvatonta. Ruokahalu noilla on nykyään kaikilla ihan pohjaton, on vissiin tuo umpihankibodaus ja tietty talven pakkasetkin sen verran energiaa kuluttavia, että ruoka maittaa. Pari kertaa on Kit odotellut ruoanlaittoa kuola suupielestä lorahdellen...

Muutama aurinkoinenkin kuva

Pakkasta oli lähes -20C ja aikamme tuossa lumipellossa tarvottuamme alkoi Kittyä selvästi palella, joten kipitettiin sitten reipasta vauhtia kotiin. Pihalla jatkui painit ja kakaran kuritus, ja tehtiin siinä sitten vähän lämpimiksemme erilaisia ohjausharjoituksia aidalla. Hyvin se menee ja kierrokset nousee, palkkaa mulla ei ollut, enkä jaksanut hakea, joten se hyppi sitten käteen kiinni. Ja palkkautuu kyllä siitä itse tekemisestäkin aika hurjasti.
Sisällä treenattiin vähän sivulla oloja ja siirtymisiä. Se ei osaa käyttää takapäätään vaan tekee aina korjatessa tai siirtyessä ison kiemuran tullessaan uudelleen sivulle. Hmm... kai sitä pitäis edetä ensin pienen askelin. Tai jos se vaan joskus sieltä tulis? Toi toko nyt ei vaan jotenkin ole se mun juttuni enää ollenkaan, mut jospa se innostus taas tulisi, kun treenit jatkuu. Tehtiin myös pari rullan tuontia sekä metallinouto, hyvin meni. Yritin sitten vähän soveltaa noudon jälkeen esineruutuun päin vivahtavaa, eli hanskan noutoa, mutta eihän se ymmärtänyt, että senkin olisi saanut ottaa suuhun.

Juoksujen jälkeen Kit on ollut jotenkin ihan avuton keksimään kotona toimintaa. Ennen se leikki kovasti itsekseen, mutta nyt se vaan istuu vieressä, painaa pään syliin ja tuijottaa vaativasti, tai säälittävästi. Mä en sille jaksa sisällä kovasti toimintaa järjestää, joten sitten vaan löhötään vierekkäin, jos ei itsekseen osaa leikkiä. Tai potkittiin me pari kertaa jalkapalloa eteisessä....

Uusi vuosi edessä

Vuosi 2009 on takana, ja nyt loikitaan jo kohti uutta vuotta ja uusia haasteita!
Paljon on kuluneena vuotena tapahtunut, ehkä voisin jossain välissä listata pienen yhteenvedon, jos jaksaisin. Vuosi toi kuitenkin paljon muutosta, uusi pentu uusi koti uudet maastot ja treenit, kovasti on tapahtunut positiivista, toivotaan että suunta jatkuu samanlaisena seuraavankin vuoden.
2010 tuo mukanaan luultavasti entistä enemmän treenausta, jos vaan jaksaa, jotenkin nyt tuntuu että tahti on ihan hyytynyt... Ehkä pitäisi jotain tavoitteitakin asettaa, että harjoittelu olisi motivoivampaa, mutta katsotaan niitä kun selvitään näistä pyhistä ja lomista ja alkaa treenit ja arki. Treeneihin kuitenkin kuuluu haku, agility ja tottelevaisuus, ehkä rauniotkin ja miksei kesällä voisi jälkeäkin pohtia.
Vuodenvaihde sujui rauhallisesti, Kitty ei osoittanut minkäänlaista herkkyyttä paukuille, jotka tosin täällä maalla olivat aika laimeita ja kuuluivat kauempaa eikä me niitä pahimman mäiskinnän aikana edes kuunneltu. Nuka niitä kuitenkin kuuli ja niille pöksähteli ja siihen Kit jonkun verran reagoi, mutta melkoisen levollisesti saatiin vuosi vaihdettua.

Kelit on mahtavat ja "nuoriso" jaksaa ryskätä! Nyt Kittyn juoksujen jälkeen pojat ottavat selvästi enemmän sen huomioon, ajattelevat sitä ehkä enemmän jo koirana ja leikkivät sen kanssa, jopa Jasu osallistuu kakaran kurmottamiseen. Nukan kanssa Kittyllä on joka lenkillä tai sen jälkeen ihan kunnon painimatsit, kivaa!

Kakaran liiskausta