Sunnuntaina siis päästiin ihan ekaa kertaa Kittyn kanssa kokeilemaan rakennusetsintää venekaupan/korjaamon tiloihin. Kittylle oli tarkoitus ottaa varovaisesti jotain kivaa, kunhan se ensin etenee hienosti ja reippaasti rakennuksesta sekä useissa portaissa.
Ensin oli portaiden kiipeäminen yläkertaan. Vähän jännitti, mutta hienosti se tsemppasi itsensä kierreportaita ylös. Sehän ei elämässään ole montaakaan kertaa portaita kävellyt (ja nekin vanhan kodin vintille), pitäisi ehkä lisätä ohjelmistoon... Portaiden yläpäässä alkoi tyhjät toimistotilat, jotka tarkistettiin ensin huone huoneelta. Kit oli reipas, ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä ja sain vähän väliä kutsua sitä takaisin. Hienosti se meni näytettyyn suuntaan ja huoneisiin, mutta vasta kun näin seuraavan koiran ja ohjaajan kokenutta toimintaa, ymmärsin, mitä olisi pitänyt tehdä. Eli pitää koira hallinnassa ja ennenkun se ehtii mihinkään, kertoa mihin seuraavaksi ollaan menossa. No, sallittakoon tämä lipsuminen, kun pidettiin nuoren koiran intoa yllä ja annettiin kakaran kaahata. Eivaan, ei se nyt kaahannut, mutta tohkeissaan oli kyllä.
Toimisto todettiin sitten tyhjäksi ja jatkettiin venehallin puolelle, jossa meitä odotti matolla peitetyt telineillä kulkevat tasot ja niihin liittyvät rappuset. Ensin tarkistettiin toiset rappuset hallin toiselle puolelle. Vähän oli jänskää mennä natisevia rappusia alas, mutta hitsiläinen, sieltä päästähän löytyi maalimies, jee!! Kyllä kannatti!
Vähän vielä jänskätti tulla samat portaat ylöskin, mutta sen jälkeen toiset portaat hallin toiselle reunalle olivatkin melkein jo piisofkeik, niissä Kit ei enää tarvinnut minun tukea millään tavalla, vaan eteni itsenäisesti (pitää alkaa varautua jo ettei sitten ala liian itsenäisesti edetä) ensin välitasolle ja sitten vielä toiset lyhyemmät rappuset alatasolle. Sinne päästyään sen nenään taisi osuakin maalimiehen haju, ja Kit kääntyi samantien että "hei, mikäs täällä on" ja taas sai namppaa!
Lopuksi mentiin vielä pihan perällä olleeseen korjaamotilaan, jossa vaan harjoiteltiin tutkimista ja liikkumista, totuteltiin olemaan ja ihmettelemään, hajumaailma siellä oli ihan eriluokkaa kun aiemmissa avarissa tiloissa. Lopuksi se sai muilta namia "makkararingissä", kun osasi istua kauniisti eikä esitellyt kenguruliikkeitä, ja osasihan se. Ihan hyvin meni siis ensimmäinen tutustuminen rakennusetsintään.
Eilen illalla oli ohjelmassa umpihankibodauksen jälkeen pihatreeniä. Ensin joka koiralla pientä seuraamista toisten yrittäessä olla paikallaolossa. Kit kyllä hurvitteli innoissaan mukana, kun Jasu yritti seurata... Kitkin esitti oikein mallikasta seuraamista pienissä pätkissä. Pidän kyllä vielä namia kädessä, tai sitten pelkkää namikättä reiden päällä osoittamassa oikeaa kontaktipaikkaa. Pari kertaa jo teki myös hieman aiempaa parempaa pepunheittoa paikallaan käännösvasempaan liikkeessä.
Sitten kepitettiin. Aloitin kuudella, ja sitten lisäsin taas uuden portin suoraan keppien perään. Kit ei mene keppejä jos ne on pystyssä (tai en jaksanut alkaa viilata), joten kepit oli vähän vinossa, eikä ne edes siinä niukassa hangessa suorana olisi pysynytkään. Kyllä se lopulta pujotteli kaikki 8 keppiä molemmista suunnista pari kertaa, mutta aika paljon tuli kyllä hutejakin. Selvästi se periaatteessa tietää mitä pitäisi tehdä, mutta hirveän helposti aloittaa vasta kakkosportista. Hmm... ehkä me mennään ihan metsään tällä. Mutta uskon kyllä, että se oppii pujottelemaan, vaikka meillä nyt olisikin mikälie sekatyyli tuossa. Uskoisin, että jos veisin sen nyt vinokepeille niin parin kerran jälkeen se osaisi sen, ja sitten vaan nostamaan keppejä ylös. Mutta ehkä saatan palata sitä ennen pikkaisen takaisinpäin porteille hakemaan lisävarmuutta ja varmistellaan kulmia ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti