Jonkunmoista itse viritettyä leikintynkää jo ilmassa! Se toipuu!
Eilen ei treenattu mitään muuta, kun puomin alasmenoa. Jösses että oli takkuista. Edellisestä päin peetä menneestä kerrasta on jo vissiin viikko. Siis siitä, kun yritin ilman targettia heti hienojen targetillisten perään, ja koko homma meni ihan puihin eikä osannut enää targetinkaan kanssa. Ajattelin, että tauko olis tehnyt tehtävänsä ja se menisi taas kuin ennen. Mutta ei se osannut eilenkään, ei sitten niin millään. Istuksi puolessa välissä, tai vilkuili taivaalle ja vihelteli. Meni sitten taas hermot, ja laitoin sen makaamaan puomin päähän tassut targetilla, ja palkkasin ja naksuttelin siinä superkehujen kera. Ja että "no nyt se varmaan osaa, mennään itsenäisesti" ... ei se mitään osannut. Melkoisesti apuja ja hirveetä kehua ja lopulta sain sen avustettuna meneen targetille takapää puomilla. Ja ihan loppuhuipennukseksi onnistui yksi vähän sinnepäin lähes itsenäinen puomi. Voi elämän kevät! Mut jospa se siitä nyt toipuisi. Tarkkana saa näköjään olla neiti-herkkiksen kanssa, ainakin juoksujen jälkeen.
Tänään odotin sitten innolla agitreenejä, olihan edellisistä ohjatuista jo vissiin 2 kuukautta aikaa. Ja sitten ne peruttiin pakkasen takia, byäääh. :( Masennuin, eikä treenattu kotonakaan. Nih!
Sarjassamme lempinimet: nyt se on sitten Silli. Parempaan vaan menee, jepjep...
1 kommentti:
Sari, kuulostaa tutulle tuo reagointi treenien perumiseen. Mulle iskee aina jokin myöhäisteini-ikä jos treenit perutaan: "en kyllä varmana treenaa itsekseenkään kun koko maailma on mua vastaan" ;) Nalalle ei ole vielä tullut juoksun jälkeistä herkistelyä mutta ilmeisesti se on odotettavissa koskapa muillakin siskoilla on sitä ollut.
Lähetä kommentti