Pähkinöitä kaupungintalolla

Valmis, joko mennään!

Espy oli taas saanut Espoon tyhjillään olevan jo purkutuomionkin vissiin saaneen kaupungintalon treenikohteeksi. Meille oli alueena ala-aula, portaikko ja 2-kerros. 3 mm, en tiennyt sijaintia.

Heti ala-aulassa Kit reagoi jonkun verran, mutta häntä ei juuri heilunut. Se ilmeisesti vaan vouhotti jo olemassa olevista hajuista. Portaikossa ei reagointia, joten siirryttiin 2-kerrokseen. Aloitin toimiston siitä päästä, jossa huoneissa ei ollut kalusteita. Pari ovea mentiin yhdessä järjestyksessä, kolmannessa Kitillä oli joku reaktio, siirtyi seuraavaan huoneeseen, ja siitä vielä seuraavaan. En voinut jättää reaktiota siihen, vaan pyysin sitä palaamaan. Ja niinhän se maalimies oli sen ekan reaktion aiheuttaneen huoneen oven takana. Sain kommenttia, etten ohjaisi sitä ihan niin paljoa, eli olisi pitänyt antaa vapaammin tohottaa ne sen pään huoneet, ettei sitten jätä kuuliaisuudessaan hajun työstöä kesken.

Sitten jatkettiin lyhyehkö käytävä, jonka varren huoneet ohitettiin täysin kiinnostamattomina. Tultiin aulaan, siihen the Aulaan, joka oli viimevuonna tuottanut mielenkiintoisia reaktioita koirille. Kit ei reagoinut aulan siinä laidassa mitenkään, joten jatkettiin eteenpäin ja käytiin läpi lisää toimistohuoneita. Nurkkahuoneessa tuli sitten taas hyvin voimakas reagointi, häntä heilui, koira etsi. Ja pitkään sai etsiäkin. Huoneen keskelle oli pöydistä ja kaapeista kyhätty piilo. Piti vaan löytää se oikea kolo maalimiehelle, että saisi rullan. Kesti tovin jos toisenkin, mutta sisukas se on, ja niin taitava.

Sitten jatkettiin se käytävä loppuun, ja kun ei lisää löytynyt, siirryttiin takaisin aulaan, jatkaaksemme sen toiselta puolelta toiseen käytävään. Aulaan palattuamme Kit vetäytyi pääsisäänkäynnin tuulikaappiin ja sai sinne selvästi hajua, haki ja ihmetteli. Kävi seuraavassa huoneessa, ja tässä vaiheessa itse luulin, että siellä se varmaan on ja olin lähdössä perään. Sain käskyn seistä ja olla hiljaa 5min. Okei. Ja niin sitten seistiin. Kit tarkisti tuulikaappia parikin kertaa, ennen kun alkoi lopulta työstää aulaa. Mitäihmettä. Johan me se tutkittiin... Aulan keskiosa oli täynnä pöytiä ja tuoleja. Kit alkoi kiipeillä pöytiä vasten hajua hakien. Ja lopulta, siellähän se maalimies makasi tuolien päällä yhden pöydän alla. Olipas jippo! Mutta kyllä oli eripätevä koira! Hajua ei tullut yhtään aulan toiseen reunaa, josta olimme kulkeneet piilon ohi n. 5 metrin päästä, vaan se painui tuulikaappiin. Hyvä Siwwi!

Rauhallisesti?

"Rauhallisesti? Onko se jotain syötävää?" tuumi keepi, kun aloitti agilitytreenit sairasloma/treenitauon jälkeen. Tarkoitus oli ottaa rauhallisesti, mutta eihän siitä mitään tullut.

Kitty kesti sairaslomansa hihnalenkityksen ja treenaamattomuuden vallan hienosti, ei hajonnut pääkoppa. Mutta kun se vihdoin eilen pääsi agilityesteille, tapahtui totaalinen ylikiehuminen. Koira oli sekaisin kuin heinäseiväs, silmät pyöri päässä eikä keskittymisestä ollut tietokaan. Se kävi hurjan kuumana, joten taukoja oli pidettävä vähän väliä, eikä tehty ihan hirveän paljoa. Mutta varovaisesti ja rauhallisesti ei kyllä pystynyt menemään, vaan se meni satalasissa kaahottaen.

Olin ajatellut tehdä vähän jotain pientä, ja sitten ehkä tokoilla. Meillä oli kaksi rataa. Toisella puomi-putki-kepit erottelu, toimi hienosti. Paitsi kerran sai ihan kunnolla tahkoa, etttä sain sen putkeen kun meni vaan puomille! :-o Rengasta harkattiin pikkaisen erikseen. Kepit oli jotenkin tuskaisen vaikeat (vaan oli tosi vaikea kulmakin), niissä se keskittymisvaikeus tuli eniten esille.

Tokoilusta ei tullut mitään, kun se oli niin väärässä mielentilassa. Seurasi aluksi hyvin, mutta kun alkoi keittää, niin edisti edisti ja edisti, astuin jopa sen varpaille, kun edisti.

Ja juosuja ei näy eikä kuulu. Ehkä se jättää nää väliin kokonaan.

Reagointia ja pitkät

Kun kerran sairasloma loppui, niin tänään treenattiin sitten kahteen otteeseen. Ihan kevyesti tosin. Aamulla käytiin yhden talviryhmän minitreeneissä, jossa otin vaan liinassa pientä reagointia. Kommunikaatio-ongelmien vuoksi itse treenissä oli pientä säätöä, mutta koira toimi aivan loistavasti. 3mm lähellä polkua tuulen puolella. Pidin koiran liinassa ja kun näytti että se saa hajua, päästin menemään ja hyvinhän se löysi kadonneet. Ilmaisut oli hienoja.

Illalla oli sitten vuorossa Kipsun ekat "pitkät". Ennen joulua piti olla jo ensimmäiset, mutta ne jätettiin kipuilun vuoksi väliin. Hälyryhmän pitkät tarkoittavat kolmen henkilön treenejä, joista yksi suunnittelee treenin koirakon toiveiden mukaan ja menee piiloon, toinen toimii kartturina ja kolmas on koiran ohjaaja koirineen. Ja roolit kiertävät. Tarkoituksena treenata pitkäkestoista etsintää. Tähän asti olen itse vain piiloillut ja kartturoinut, mutta nyt siis päästiin hommiin. Olin toivonut näin ensimmäiseksi kerraksi vain lyhyttä n. puoli tuntia rauhallista taajamaa.

Treenit oli Veikkolassa Kaarihallien lähistön metsässä, missä monesti lenkkeillään agitunnin yhteydessä. Alue oli metsää, jossa meni tiet ympäri. Enemmän siis metsää kuin taajamaa. Olisin voinut päästää koiran irti, mutta halusin harjoitella liinassa etsimistä. Enkä halunnut lähettää "etsi"-käskyllä, vaan lähdettiin vaan menemään. Aluksi näytti että se on vaan lenkillä, mutta kun kysyin "mihin se meni" koira kyllä terästäytyi selvästi. Alueen nurkka oli "piikki" tietä edes takaisin, ja jo mennessä Kit olisi halunnut poiketa varsinaisen alueen kiertävälle polulle. En päästänyt, vaan käytiin ensin "piikki"tie ja se kyllä touhotti aika terävänä. Takaisin päin tullessa rauhoittui hieman eikä se tien haara kiinnostanut enään niin kovin, olihan se kerran jo siitä pois vedetty (maalimies oli tullut tuota piikkiä ja lähtenyt tien haarasta). Mutta siitä siis käännyttiin ja hetken perästä sanoin että "hei, se heiluttaa häntää" eli huomasin selvän reaktion, hyvä minä! Ja sitten se haukku! :-0 Sellasta mörköhaukkua. Ja minä siihen, että mikä siellä nyt on. Kunnes näin heijastimet (minä idiootti olin antanut maalimiehelle rullan, jossa on heijastimet päissä!), joten jatko meni sen mukaan, että tiesin missä mm on (tyhmä minä). Kit ei yllättäen lähtenytkään painamaan satalasissa maalimiehelle vaan haahuili hajun reunoja polulla ja vähän vikisikin. Itse seisoin ja odotin. Ja kun loputa sanoin jotain että missä se on, tai etsi (en muista mitä sanoin), niin sitten se vasta lähti. Ei vissiin osannut yhdistää, että vaikka on liinassa, niin kun haju tulee, sinne pitää mennä (vaikka aamulla olikin mennyt). Hyvä se oli, mutta paljon tarvitsee harjoitella.

Ja näitä olisikin nyt hyvä treenata, kun ei tuonne umpimetsään viitsi mennä (oma polvi kiukuttelee). Ja toinen mitä olen suunnitellut parkkipaikkatreeniteemaksi on kiintorullan kokeilu. Sen kanssa saa varmasti temppuilla tovin jos toisenkin, jos sitä ikinä saa viritettyä niin ettei Kit juokse siihen.

Eilen käytiin vähän hangella kuvaamassa. Taitava etsijäkoira löysi kadonneen hanskani helposti "romu"-käskyn kuultuaan. Esine-etsinnänkin treenaamista voisi siis taas jatkaa. Ja eilen tuo pieni Neiti-Etsivä löysi jo kesällä kadonneen vihreän pehmokumipallon. Ihmettelin kun se taas kerran tunki itseään takan alle siihen koloon missä halkoja pidetään. Ensin kielsin, kun sehän taannoin rahtaili niitä halkoja sieltä syötäväksi. Mutta sitten pohdin, että jotainhan siellä täytyy olla, kun se sinne toistuvasti tunkee. Ja siellähän se pallo lymyili, takan aluksen nurkassa.

Ja lopuksi: juoksuja ei näy eikä kuulu.

Sairasloma ohi

Tänään oli toinen fysioterapeutin käynti ja hyvältä näytti. Aluksi tuntui, että aristi kaulan taivutusta, mutta hetken päästä ei aristanutkaan. Se on kyllä melkoinen jäkittäjä, jos niikseen tulee, joten kai se vanhasta muistista pisti aluksi hanttiin. Tällä kertaa se oli käsittelyssä paljon levottomampi johtuen ainakin osittain fyssarin kopin ulkopuolelta (Nummelan M&M) kuuluvista äänistä.

Mutta saatiin lupa treenata, jee! Kovasti kyllä pelottaa, että oireet palaavat, kun rasitusta lisätään. Yritetään siis aloittaa kevyesti. Ja saatiin lisää jumppaohjeita, jotka vahvistavat ja rentouttavat hartioita ja lantiota. Ne on ne alueet, jotka nyt olivat pikkaisen jumissa, ei pahasti. Ja lumenkaivuuhommia ei saa tehdä, kun korkeintaan joka toinen päivä. Oli kuulemma kehittänyt lihaksia lapojen päälle. No ei mikään ihme, sillä kaivamisella.

Eilen tehtiin taas pientä pihatokoa, samaan malliin meni kun tiistaina.

Juoksuja ei näy eikä kuulu (taidan lisätä tän jokaiseen juttuun tästälähin). Mut eiköhän ne ala, kun pitäs aksaamaan mennä...

Tokotusta

Tässä riitti kaivettavaa! Ja lumitöitä.
Lumenkaivajakeepin Seitsemäs Taivas
(kuivassa se josta näkyy vain kaksi heijastavaa silmää
ja heijastinliivin olkaimet).

Tehtiin tiistai-iltanan pientä pihatokoa, koska keepi oli varsin aktiivisella tuulella (kaiveli lenkin jälkeen hysteerisenä lumikasoja, haukkui, huusi ja raivosi kuola lentäen). Jostain muistini syövereistä palasi mieleen, että nami suussahan sitä ennen vanhaan opetettiin koiria pitämään katsekontaktia. Kas, kun sitä ei nykyään tajua mitään, ihmettelee vaan miten pääsisi namikädestä eroon.

Eli kelpie sivulle, lihapullaa suuhun ja tiputtelemaan. Sehän olis muuten toiminutkin, mutta koska oli melkoisen hämärää, niin ei se keepi aina nähnyt niitä tippuilevia nameja. Mutta kyllä se jo jotain hoksasi, ja seuruut oli varsin päteviä. Aikaisempaa luimuilua ei juurikaan esiintynyt. Liikkeestä maahan on ollut varsin toimiva jo pitkään, nyt toimi liikkeestä seisokin! Ja muutkin.

Tästä innostuneena erehdyin kysymään olisko Veikkolan hallin keskiviikon tottisporukassa tilaa. Me kun ei vielä tällä viikolla menty omiin agitreeneihin, jotka siis alkoivat joulutauon jälkeen, mutta mentiin sitten tokoilemaan.

Nyt namin tiputtelu toimi paljon paremmin, koska keepi näki mitä tapahtui ;D Ja kummasti parani seuruu, oli jo varsin kivan oloista. Kaikki muutkin liikkeet toimi ihan kivasti. Liikkeestä seiso on se meidän huonoin, mutta eipä sitä olla harjoiteltukaan. Pysähtyy, mutta tuppaa hiippimään ja asentokin on sellainen, että tekis-just-nyt-heti-mieli-mennä-maahan. Tätä voisi treenata takapalkalla, tai ylipäätään vaan treenta.

Paikkamakuuta ei tehty ryhmässä, mutta häiriössä kyllä. Jossain vaiheessa laski pään alas, ja oli litteä kuin lettu. Muuten ok. Istumisessa (tarkoitus oli tehdä luoksetuloa, mutta kun löi maihin, harjoiteltiinkin istumista) otti toisten maahanmenokäskyt hyvin herkästi ja valui alas. Pitää siis harjoitella.

Hyppyä tehtiin varmaan toista kertaa elämässä ja hyvin toimi. Yli ei mennyt pelkällä "hop"-käskyllä mitä agissa käytän, mutta "menehop" toimi. Pysäytyksessä käytin samaa "sei" käskyä, kun liikkeestä seiso, ja se ei istunut, jee! Sivulle siirtyessäni tuppaa helposti istumaan, joten pitää palkata ja vapauttaa aina seisomisesta.

Ruutua tehtiin muutama toisto namialustalla. Vähän on välillä hakusessa alustankin kanssa, että mitä pitikään tehdä, välillä taas rientää ruutuun satalasissa. Lisää treeniä vaan. Tätäkään ei olla tehty sitten kesän...

Luoksepäästävyyttä ei treenattu, vaikka oikeasti pitäisi ja paljon!

Luoksetulon ja näköjään noudonkin olen nyt ottanut suoraan sivulle, koska eteentulo on himpun ahdistavaa keepille. Tuli yksi nouto sitten eteenkin, joten tässä täytyy tehdä jotain peliliikkeitä ja valita suoritustapa, ettei sitten tarvitse kokeessa arpoa mitä tapahtuu.

Kokeessa joo. Voishan sitä ehkä keväällä miettiä jotain, jos vaan saataisi treenattua.

Tämä viikko ollaan lenkkeilty ja oltu jo ihan normaalisti, ja koirakin tuntuu olevan kunnossa. :) Huomenna käydään vielä fysioterapeutilla ja sitten palataan toivottavasti treenaamaan. Massaa on tainnut tulla sairasloman aikana jonkun verran lisää, tosin on karvakin kasvanut taas entiselleen. Juoksuja ei näy eikä kuulu.

Hartiajumppaa

Tässä kyllä hartiat vetreytyvät ja jumit aukeavat. Pikkuapulainen on kova auttamaan lumihommissa. Se on ihan neuroottinen tuohon hommaa, mutta eihän se suostu antamaan näytteitä kun on kamera esillä. Saattaa kaivaa pitkät pätkät, vaihtaa kinosta välillä, haukkuu villisti (se oppi vihdoin haukkumaan!) ja kuola lentää. Ilmeiseti neuroosin taustalla on kielletyt kokkareet. Kokkareet on siis pilkottava.

Tämä viikko on pikkuhiljaa lisäilty liikuntaa ja tänään Kit pääsi koko lenkin (lyhyen tosin, mutta polut olivat raskassa märässä lumessa) menemään irti. Vingahteluja ei ole esiintynyt nyt viikkoon, vaikka liikuntaa on lisätty, ja keepin mopo on välillä päässyt vähän keulimaankin. Joten pikkuhiljaa alkaa toivo heräillä, josko se sittenkin meni tällä levolla ohi. Perjantaina meillä on fyssarin kontrolli, joten raskaammista treeneistä pidetään taukoa siihen asti. Saas nähdä jatkuuko agilitytauko sitten juoksun merkeissä... vieläkään niitä ei siis ole näkynyt.


Kittylle tehtiin vanhasta villatakistani haalari pakkaskelien autossaoloja varten. Keepi tykkäsi asusteesta siihen asti, kunnes takalahkeet liitettiin mukaan. Nyt haalarissa ei pysty kävelemään. Ei pysty. Mutta on se varmasti lämmin. Sitten kun taas on pakkasia.

Visitors

..from outer space. Tai no ainakin Hollannista, melkein sama.





Voi kyllä olis kamuilla mieli tehnyt leikkiä, mutta en vielä antanut. Pieni nuhjaaminen sujui rauhallisesti niin kauan kun Lululla oli lelu suussa. Ja sillähän oli, parhaimmillaan kolme. Miksiköhän Lulun silmät on kuvissakin kauniin mustat nappisilmät, mutta tuo yks on punasilmäinen paholainen?

Kitty on nyt pikkuhiljaa lisännyt liikuntaa. Aluksi on lämmitelty 5-10min hihnassa ja lopun lenkkiä on saanut mennä irti. Olen kuitenkin yrittänyt käskyttämällä pitää sen ravissa. Välillä onnistuen välillä heikommin. Mutta ei se kaahaukseen ole vielä pahemmin intoutunut. Pihalla se vähän verrytteli hartialihaksia kaivamalla lumipenkkaa hullun lailla. En tiedä mitä se etsii, kesää vai lumimörköjä? Eilen nähtiin Risa ja Roa pitkästä aikaa katukävelyn merkeissä Nummelassa. Riemu oli rajaton pitkän jälleen näkemisen vuoksi. Mutta olipahan jumitusta hihnassa, itselläkin meni hartia ihan jumiin kun kolme maalaistolloa veti minkä kerkesi. Pitäs ehkä käydä useamminkin, mutta kun tuo lähipuska on niin paljon helpompi ja mukavampi.