Lisää läksyjä

Syksy saapuu, ja luonto saa syysvärit, joten maanantaina piti napata pokkari mukaan, kun käytiin vähän pellolla kaahaamassa.

"Tuu nyt jo!"

Eilen oltiin pentukurssilla, ja ohjelmistossa oli nyt vähän agilityyn päin suuntautuneita temppuja. Tötterön kiertoa ideana sekä opettaa koiralle kiertokäskyt, mutta myös harjoittaa koiran kropankäyttöä. Koiran siis tulisi kiertää tötsää (puuta, tolppaa, cee-muu-mikä) annettuun suuntaan (eri käskyt eri suuntiin kiertämiselle) niin kaukan, kun käsky käy. Esim että vasemmalle kiertäminen "va, va, va, va, va" ja koira kiertää, kiertää, kiertää. Pohdittiin käskyjä, että olisi vähän koomista agiradalla sitten toiseen suuntaan voivotella "oioioioi"... Käskyjä pitää siis vielä miettiä. Näissä siis haetaan sekä takaakiertoa (sen aion kyllä hoitaa muuten, sitä ollaan jo harjoiteltukin ihan ohjauksella ja kierrä-käskyllä molemmista suunnista) sekä niitä Trkmanin cik/cap hyppyjä, joihin itse aion yrittää tätä sitten soveltaa.

Tämän lisäksi oli lankulle naksuttelua ideana siirtyä lankun jälkeen kontaktille. En sitten ottanut tätä, kun vain hetken pohdittuani päätin luottaa Sonjaan, ja me tehdään perinteisesti hyviä tuloksia tuottaneella metodilla eli ihan vaan kontaktilla naksuttelemalla. Aloitettiinkin harjoittelu samantien tunnin jälkeen parilla setillä, niin että Kit makasi kontaktilla etutassut maassa ja naksuttelin siinä. Ja sitä sitten vahvistetaan ja kauan, ja eri häiriöillä.

Pentukurssilla oli lisäksi sivulletuloa - ja molemmille puolille. Hitsit oli vaikea ymmärtää oma ja koiran liike, kun se tuleekin oikealle puolelle, että miten päin se kiertää ja miten oma käsi liikkuu! Taas ajatuksena, että koira oppii hallitsemaan kroppaansa ja käyttämään takapäätään - molempiin suuntiin. Sain Sonjalta kommenttia, että olen tehnyt ihan turhan ison ja hätäisen liikkeen kädellä, josta on vaikea päästä eroon ja koirakin helposti jää väärään paikkaan. Sonjan vinkillä sain ihan pienellä käden liikkeellä rauhallisesti tehtynä Kitin kääntymään tosi nätisti ja pienellä kiepulla täsmälleen oikeaan paikkaan. Hitsi, kun ei noita itse näe eikä tajua, kiitos Sonja! Tätä pitää nyt harjoitella, mutta nopeasti Kit näytti senkin tajuavan. Samoin hiffasi vähän sitä oikealle puolelle sivulle tuloakin pienten harjoitteluiden jälkeen.


Normaalin setin mukaan me sitten touhuttiin kokoajan siinä sivussa kaikkea muutakin, että Kit olisi pysynyt jollain tavoin nahoissaan. Kerran se lähti käppäilemään muina miehinä poispäin agikentälle, ja sitten yhtäkkiä: "jee putkeen" ;D

Lopuksi Kit pääsi hummaamaan pellolle bc Hohdon kanssa, ja saikin kunnon juoksutusta! Tassupipi on nyt täysin parantunut, vain pintakerros puuttuu, mutta näkyy se kestävän kaahaukset, kun ei mun teippaukset ihan pysyneet eilen koiran vauhdissa mukana.

7-kuiset pentutreffeillä

"Tiiättekf mitä?"

Tänään treffattiin Nastolassa etelän viidestä pennusta neljä eli Nemi, Naxe, Gitte ja Kit, sekä tietenkin emä Jilla. Paikalla oli myös puolitäti Eevi.

"Pusu äitille"

Päivän teemana oli agility, ja Maija olikin rakentanut meille muutamia ohjauskuvioita, irtoamisharjoituksia ja ei-irtoamisharjoituksia eli kääntymisiä. Kaikki menivät hienosti, ja Kitkin meni yllättävän hyvin vaikka hallissa vouhkasi koko lauma. Vaikka se vouhkaa, niin sitten kun tehdään se keskittyy kyllä hienosti. Tassuhaava oli ollut jo kolme päivää kiinni, joten kunnon teippaamisella uskalsin yrittää. Alun jälkeen tarkastin, ja kun haava oli edelleen siististi kiinni, jatkettiin treeniä ja hyvin se kesti, edelleen siis pysyi kiinni loppuun asti. Hyvä niin, ei jäänyt kivat treenit väliin.

Agin jälkeen otettiin myös pienet tokotreenit, vähän sivulla oloa, pieniä seuraamisaskeleita, paikallaoloa yms. Hallin hieman hiljennyttyä otin Kitille myös vähän noutoa (tässä vaiheessa oli jo vähän into lopussa, mutta toimi jotenkin kuitenkin), sekä uutena merkille menoa, jonka se tietenkin hiffasi heti. Naksuttelin siitä tosi nopeasti ennen kun se ehtisi alkaa tassulla rähmiä ja suunnitella purkin päälle kiipeämistä.

Lopuksi oli sitten pentupainia hallin takana, sekä ryhmäkuvaa. Ensin pidettiin sitä ryhmäkuvaa vähän vitsinä, mutta hei - se onnistui! Kiitos kaikille, olipa kiva nähdä ja treenata porukalla!

Lapset hiekkalaatikolla

Kit ja Nemi

Ryhmäkuva. Vasemmalta: Nemi, Jilla-emä, Kit, Naxe, Eevi-täti ja Gitte

Lopuksi Kitty 7kk poseeraa

Silakka vastaan villisika

Tässä muutamana lähipäivänä Silakka on kohdannut suuria vaaratekijöitä ja joutunut puolustamaan koko meitä muuta laumaa, ja ansiokkaasti on puolustanutkin, ainakin kai omasta mielestään. Edellisen kirjoituksen yhteydessä käydyn metsäkaahauksen lomassa Kit kohtasi yllättäen metsässä hurjan villisian ja nosti sellaisen älämölön, että siinä olis villisikakin juossut karkuun, jossei olisi ollut kangistunut muovinen väärennös. Oltiin näet jousiampujien radalla, joka on täynnä moisia pelottavia otuksia, mutta aikaisemmin Kit ei ole niitä huomannut, taikka muuten noteerannut. Nyt ilmeisesti tulokulma oli sellainen, että se huomasin tuon hurjan pedon, ja haukkui kaikki niskatukka ja häntäkarvat pystyssä metrin päässä kuin suurempikin taistelukoira. Kun Nuka kurvasi läheltä ohi villisiasta piittaamatta, Kit huokaisi ja päätti luovuttaa ja vihelteli muina neiteinä pois paikalta. Pyysin sen kuitenkin lähemmäs katsomaan, ja kyllä se aika varovaisesti hiipi ja venytti koko pituuden, että uskalsi haistaa - todetakseen sitten ilmeisen väärennöksen ja petkuhuiputuksen.

Perjantaina sitten Kit joutui puolustamaan meitä pellolle mennessä, kun jo iltahämärässä polunmutkan takaa yllättäen tulikin vaarallinen setä ja tappajakoira. Kit huusi kuin hyeena ja pomppi takajaloillaan kuin karhu, ehkä näyttääkseen suuremmalta (vaikkakin se tappajakoira oli se lähemmäs karhun kokoinen). Lopulta Kit kuitenkin alistui käskyyni ja tuli vastahakoisesti luokse. Ja sama toistui iltapissalla, kun mutkan takaa tuli kävelijä - keskellä yötä nyt tolleen hiippailla, varmaan olis käynyt kimppuun, jos ei hurrrrja Kit olisi puolustanut meitä. Hmph...

Se myös haukkuu ja murisee, kun katson Eläinsairaala tv-sarjaa, ja siellä joku koira haukkuu tai vinkuu. Mutta kun olen yrittänyt kokeilla huvin vuoksi, saisiko sille rakennettua haukkuilmaisua (ei, en ole siihen siirtymässä, ainakaan vielä), niin en saa siitä pihahdustakaan aikaan.

Tänään taas kaahattiin pellolla, Kit juoksee siellä ihan juoksemisen ilosta sata lasissa eteenpäin, pysähtyy ja katsoo "tuutteko te", ja jatkaa hullunrallilla heinikkoon. Ja juoksee, juoksee, juoksee. Mitähän se sitten tekee, kun tulee lunta (jos sitä nyt tulee), saatta hepulit olla melkoiset?! Nukankin se sai vähän hetkeksi villiintymään, mutta vain vähän.

Tassuhaava on kestänyt peltokaahaukset hyvin, ja oli näin siistin näköinen. Mutta sitten jätin teippaamatta sen illaksi, ja tuo reuna aukesi taas. Koska se on tosi kuiva, epäilin liekö se jää enää kiinni, joten leikkasin sen sitten pois. Eiköhän se tästä.

Silakkalla on tuo paikallaolo aika hyvin hallinnassa. Tässä harjoitellaan paikallaoloa kylppärin lavuaarin reunalla.

Ei vaan, ohjelmassa on tassuhaavan huuhtelua. On se vaan näppärää, kun sen saa hoidettua lavuaarissa, eikä tarvitse koko kylppäriä kastella. Koitappas nostaa karvapallosetä tuohon...

Pentukoulua ja paukkuja

Ajattelin, että mennään tiistaina pentukouluun tassuhaavasta huolimatta, vaikka edes saamaan uudet tehtävät. Mutta kun ei tuota se haava ja teipattu jalka yhtään haittaa, niin osallistuttiin sitten tuntiin ihan normaalisti. Tällä kertaa ehdin käydä pikkaisen pellolla kaahauttamassa sitä (ja sehän kaahasi...), mutta ei sekään auttanut, vaan oli kyllä taas astetta levottomampi pentu. Kamalaa vouhkaamista ja piipitystä, jos ei kokoajan tehty jotain, joten me sitten pääsääntöisesti tehtiin.

Tunnin teemana oli tokoliikkeet. Seuraamista (kosketuskepillä), paikallaolo makuulla ja istumassa, sekä ohje etäpalkkauksen harjoittelemisesta. Sen lisäksi me tehtiin eteentuloa, sylkkäreitä, sivullaoloa, purkinpäällä pyörimistä yms. Paikallamakuu menee hienosti, mutta istumista nyt ei olla edes harjoiteltu, siinä kun pitää olla tarkkana ettei mikään jalka sais liikkua. Muut meni hyvin. Kosketuskeppiä Kit yritti taas vaihteeksi saalistaa suu auki, kun oli kierrokset aika korkealla.

Tänään käytiin raunioilla ampumassa kaksi laukausta edelliseen malliin. Kit tempoi ja rieukkui perääni ja avustajan kimpussa, mutta vähän ennen paukkuja keskitti huomionsa taas minuun. Paukkujen aikana ei tapahtunut muuta, kun Kit keskittyi kuuntelemaan ja häntä oli alhaalla, ja kun paukut loppui ja lähdin kävelemään kohti, häntä alkoi heilua. En tiedä oliko se häntä sitten ollut pystyssä ennen paukkuja, ehkä. Mutta ei tuo siis niitä paukkuja pelkää, eli seuraavalla kerralla otetaan jotain pientä puuhastelua ja avustaja ampuu.

Paukuttelun jälkeen mentiin pojat mukana metsään, ja koko köörillä oli ihan hullu vauhti kaahatessaan. Ehkä Kitiin on vähän kerääntynyt energiaa, vaikka ei se nyt ole kauheesti sen jalan takia missään levossa ollut... Haava on suurimmalta osin ummessa, mutta ihan siinä haavan suulla on auki sitä anturan "ihoa" sellainen liehuke. Tänään työpäivän jälkeen se oli kiinni, mutta aukes taas tuolla kaahatessa. Saa nähdä meneekö se kiinni ollenkaan siitä, mutta itse syvempi kudos on kuitenkin kiinni, ja se on pääasia. Parantuisihan se ehkä nopeammin, jos ei antais sen kaahata, mutta minkäs teet. Se varmaan alkaisi pikkuhiljaa hajota, jos ei pääsisi vähän purkamaan, sen näköistä oli kyllä meno tänään metsässä. Ja nyt jatkuu Silakka-Pihvin ilta jumpilla.

Jaa, lisätäänpäs vielä tämän aamun tarkkuusmittaus: 44,5cm tarkalleen, ja se paino oli viikko sitten 13,5 kg.

Ammuskeltiin

Eilen paukuteltiin pennuille, kokeiltiin nyt sitten sitä nk. kissanruokamenetelmää, kun ei siitä haittaakaan ole, jos koira ei ole paukkuarka, ja jos olisi, niin sillä on paukkuarkuuksia korjattu. Eli paikalle saavuttua leikin ensin Kitin kanssa, sitten jätin sen avustaja Reijalle ja kävelin n. ehkä 50-70m päähän, ammuin kaksi laukausta ja palasin koiran luo eleettömästi, avasin ruokapurkin, jossa oli "kissanruokaa" (pedigree purkkiruokaa) ja olin ihan hiljaa koiran syödessä. Sen jälkeen aloitettiin iloinen leikki, ja hyvin meni. Paukkuarka koira ei kuulemma leikkisi ja olisi ampumisessa mennyt avustajan taa. Aluksi Kit vinkui ja vonkui perääni, kun lähdin, ammunnasta se hiljeni istumaan paikoilleen ja odotti kun palaan. Eli hyvin meni. Tätä kai toistetaan jonkun verran, viedään se nyt raunioille, ja sitten pikkuhiljaa yleistetään niin, että avustaja ampuu ja ohjaaja puuhaa koiran kanssa esim seuraamista.

Potilas-Lamppupää oli ilmeisesti selvinnyt ihan hyvin eilisestä päivästä, ainakin kauluri oli ehjänä paikoillaan, samoin koira. Haavakin näyttää ihan hyvältä, osittain on kiinni, reunasta vielä repsottaa auki, mutta eihän se tietty mitään revitystä kestä. Tänään kyllä ajattelin mennä pentukouluun kuulemaan uudet läksyt, vaikka meillä on kyllä entisetkin harjoittelematta (nolotus). Pitää teipata se jalka kunnolla, kun epäilyttää, että Silakkaa saattaisi hieman riekututtaa... Spurttaili se eilenkin, kun ei meinannut nahoissaan pysyä, kun treffattiin Risa ja Roa, ja kun käytiin vanhemmillani.

Silakka ahtaalla: "happi loppuu"

Masentunut lampunvarjostin

Miten rauhoitetaan vilkas pentu? Ostetaan sille lampunvarjostin ja pistetään päähän. Pentu masentuu eikä liiku mihinkään...

Pikkupotilas lampunvarjostin päässä ja tassu paketissa. Kävin Espoon Eläinsairaalasta hakemassa kaulurin ja kysyin samalla hoitajalta vähän varmistusta, ja joo pidetään paketissa kunnes alkaa parantua, sitten tuuletellaan. Sain tohon cobanin alle jotain kipsin alla käytettävää vanua, ettei iho niin hiostuisi. Pistin pikkupotilaalle tötterön päähän harjoituksen vuoksi, ja heti se alkoikin näyttää kipeeltä, ennen sitä mennä vipelsi niin kun ennen. Ei se tuota pakettia näin valvovan silmän alla, tai autossa häkissä odotellessaan syö, mutta ans olla kun jää päiväksi yksin tänne puuhastelemaan. Olen satavarma, että kauluristakaan ei huomenillalla ole kun rippeet jäljellä...

Kit pääsi vaakallekin kun kerran klinikalla käytiin, 13,5kg näytti. On se painava lötyskä, hyvä että jaksan sitä enää kantaa. Se on nyt jonkun aikaa syönyt vaan 2 ateriaa (1,5dl+hörpäkkeet), kun sitä namia tuppaa kulumaan aika paljon näinä aikoina. Pitäskin treenata koululäksyjä, mutta eihän potilaan kanssa tarvitse, eihän?

Koiramaista äksöniä Tammelassa, ja eka haveri

Saana-kaverin 10v-synttäreitä vietettiin tänään Tammelassa mahtavissa olosuhteissa ja ihanassa ilmassa. Tarjolla oli hyvää seuraa, kota ja ulkoilmaevästystä sekä koirille rutkasti seuraa ja treeniä. Koiria oli jos jonkin sorttista.

Onnittelut vielä Saanalle, ja kiitos kaikille, etenkin järkkärille sekä treenikamuille! Oli mahtava päivä!

Tarkoitus oli tehdä Kittylle "vaan jotain pientä, kuten rullanhakutreeniä" mutta homma vilahti siihen, että kokeiltiin pitkästä aikaa pientä jälkeä ja sitten tehtiin vielä muutama hakupisto... ja muun ajan adhd-silakka hulinoi ympäriinsä. Kit löysi ensin samanhenkistä seuraa tutusta kaverista Roa-lagotosta, ja myöhemmin karvakasa- Emmasta (jolla oli juoksu ja josta Jasu meni ihan umpisekaisin).


Tein siis pellolle jäljen, kokeiltiin jäljennostoakin ja musta se nosti sen aika hyvin, ihan itsenäisesti ainakin löysi jäljen alun. Jännä, kun se kohelsi ihan hirveästi pellolle tullessa, mutta kun namijälki alkoi, koko koiran olemus muuttui. Ja se jäljesti selvästi rauhallisemmin kun kesällä. Alussa jouduin jonkun verran sitä jarrutelemaan, mutta suht siististi meni. Ihan joka namia en pakottanut sitä tuolta heinikon seasta syömään, joka jäljen se kyllä kävi läpi. Mun mielestä aika hienosti, kun tää oli kuitenkin alle 10s. jälki, edellisestä yli 2kk aikaa. Jälki oli ehkä 15m pitkä ja 15min vanha.

Ja sitten tehtiin pistoja. Tuulen alapuoliset oli haamuja, ja yritettiin tuuleen yksi pisto ilman haamua, mutta se taas epäonnistui. Eka haamu meni tosi loistavasti, toinen oli tuulen ja lähetin ehkä hieman väärään suuntaan, en tiedä oliko tuuli pyörinyt, mutta Kit haki ja haki paikkaa missä edelliselle oli oltu, muttei kertaakaan yrittänytkään sinne suuntaan missä mm lopulta oli. Otin sen sitten haamuna, ja sitten meni hyvin. Otettiin sitten vielä "yksi helppo" suora haamu tuulen yläpuolle. Kit ei varsinaisesti itseasiassa nähnyt haamua, mutta näki jonkun matkaa kun mm meni. Se lähti hienosti, mutta painalsi hieman ohi ja kuului menevän toooosi kauas. Huhuilin sitä takaisin päin, ja tullessaan se saikin hienosti hajun maalimiehestä, ja löysi. Eli oikeestaan tosi hieno suoritus oli se viimeinen, oli tehnyt piston ja palatessa löysin mm:hen.

Evästelyn jälkeen lähdettiin maatilalle katsomaan hevosia, lehmiä ja poniajelulle, ja tässä välissä huomasin että Kitillä oli anturassa viiltohaava. Ensiavuksi huuhtelin ja teippasin sen, ja kun ei se näyttänyt vaivaavan mitenkään, Kit pääsi pikkaisen vilkaisemaan eläimiä. Ensimmäinen kohtaaminen kärryjä vetävän ponin kanssa aiheuttu hurjan haukkuryöpyn, mutta nopeasti se tottui, eikä sitten hirveesti edes välittänyt hevosista. Poniajelu kärryssä tuntui ilmeisesti melkoisen jänskältä.

En nyt sitten lähtenyt sitä tassuhaavaa viemään mihinkään, en tiedä kuinka kauan se oli ehtinyt olla, häkissä pedissä oli jo kuivuneet veriläntit, joten jonkusen aikaa vanha se jo oli. Olisko sitä enää edes ommeltu - tai ylipäätään ommeltu, ja kun asiantuntija raati sanoi (itsellä ei ole kokemusta tassuhaavoista, karvasedillä ei koskaan ole ollut!), ettei se niin paha ole, teippaa vaan kiinni. Tai jos ei se umpeudu, niin sen räyskäleen saa siitä poiskin siististi. No kassotaan sitten. Kotona sitten suhkuttelin sen kunnolla, putsasin betadinella, pistin vielä varmuuden vuoksi terrapolyä ja pumpuli+teippi-side alimmaiseksi, ja cobania päälle. Ei toi sitominen kyllä hirveetä rasitusta kestä, enkä tiedä olisko se parempi antaa olla auki, vai yrittää teipata kiinni. Ja antaako se teippauksien edes olla, pitääkö mun huomenna lähteä etsimään sille kauluria jostain....


Niin joo, perjantaina käytiin raunioilla (kun ei keksitty muuta paikkaa näin ens hätään) kaverin kanssa ekaa kertaa ampumassa. Tehtiin niin, että itse pidin Kitiä ja kaveri ampui, ensin yhden ja hetken päästä toisen. Kit reagoi ensimmäiseen tottakai kuuntelemalla "mikä se oli", otin sen kanssa kontaktiharjotusta ja naksuttelin, kun kaveri ampui toisen ja nyt reaktio ei ollut niin selvä. Sillä kertaa ei sitten otettu enempää. Kaveri itse on käyttänyt toisenlaista menetelmää nk. kissanruokamenetelmä (vai mikä se olikaan), pitää tutustua, että kokeiltaisko mekin silleen vai vaan itse palkkaamalla ja leikkimällä.
Huomenna olis raunioilla kokeet, pitää miettiä meniskö sinne kuuntelemaan (toki hyvän matkan päähän) meteliä ja ampumisia.