Tänään leikattiin ensin nurtsia, niin että hiki virtasi. Nurtsin leikkuuseen kuuluu, että Kit kantaa urheasti palloa heitettäväksi, joten sekin saa hyvää kuntoilua samalla. Sen jälkeen haettiin viilennystä eilen löytämältämme ihanalta lammelta, menossa mukana setien sijaan Rii ja Roo.
Auringon siltaa tähtien kimmeltäessä vedestäKyllä oli taas vaikea saada Kit veteen, se vaan huusi ja kauhoi vettä, haukkui veden alle ja teki kuplia, mutta ei mennyt veteen, vaikka kamut siellä jo ui. Tällä kertaa olin varautunut uimareissuun, joten pulahdin veteen, mutta sinne jäi Kit huutamaan rannalle, entistä epätoivoisempana. Sitten se jotenkin yhtäkkiä vaan meni veteen. Ja ui, ja ui, ja ui, ja ui. Loputtomiin. Lenkkiä ympäri. Välillä ui siististi ja oikeaoppisesti, välillä teki etujaloilla pärskeitä mitä jahdata. Pääsääntöisesti kuitenkin suu auki.

Kun se tuli perässäni rantaan, ei se meinannut taas uskaltaa mennä uudestaan. Mutta kun lopulta pääsi, se taas ui ja ui, ihan sujuvasti. Ja lopulta jopa hyppäsi itse kepin perässä useammankin kerran. Omitunen otus. Eli uiminen ei ole ongelma, vaan se veteen meno. Saapa nähdä onko seuraava kerta sitten jo helpompi. Tosin monesti se ei sitten seuraavalla kerralla ole taas mennyt ollenkaan uimaan... Vaikeaa tuo uimaanopetus.
Ja siitä se sitten lähti: kun sille heittää kepin, se ei voi uida suu auki!
Molskis!
Lumpeita ja Sillinpää. Olipahan jyrkät rannat!
Onko se taivasta vai vettä?
2 kommenttia:
Aivan ihan lammikko! Tuppaa puhdasvetiset paikat olemaan harvassa. Olisi se uiminen meidänkin porukalle hyvää liikuntaa, palaa rasva ja vanhuksen nivelet tykkää kevyemmästä kelluttelusta :)
Mahtaa sillä olla leuat kipeät tuosta uintiasennosta :D
Lähetä kommentti