Agiliitoa ja sirkustemppuja

Tiistain pentukurssilla oli ohjelmassa erilaiset temput. Opettaja kävi mallin vuoksi kaikkien kanssa temput läpi, ja tarkoitus on tietysti sitten kotona varsinaisesti harjoitella niitä. Monet pennut oppivat jo aika pitkälle siinä kokeillessa tai osasivat jo ennestäänkin temppuja tai niiden osia. Kitty teki taas ihan supertyötä. Tötsän kiertoa (vrt siivekkeen kierto), purkinpäälle etujaloilla ja takapää kiertää ympyrää (se lähti heti jo kiertämään!), takajaloille seisomista, orava-istumista, siksakkia jalkojen ympäri yms. Ensi kerralla on kuulemma tokoonpäin meneviä temppuja sitten.

Temppuihin Kit keskittyi tosi hienosti ja väliajoilla otti kontaktia ja odotti tekemistä, mutta ihan alussa kentälle meno ja alun odottelu oli kyllä taas melkoista vauhkoamista ja sinkoilua... pitäisi mennä vähintään 15min etuajassa, mutta eihän me koskaan ehditä. Ja kyllä se itseasiassa sitten heti rauhottuu, kun tekeminen alkaa.

Tein sen kanssa extrana myös siivekkeen kiertoja, ja se on oikeesti ihan mahtava, nostaa kyllä kierrokset melko korkealle. Ja sitten tehtiin vähän hakurullan tuontia, eteen istumista yms. Ja tunnin jälkeen se pääsi vielä parin bc-pennun kanssa kaahaamaan.

Keskiviikkona Kit pääsi taas Nukan agitreenien jälkeen ensin halliin harjoittelemaan rauhoittumista ja keskittymistä. Se kävi ihan kuumana kun vauhdikkaita koiria meni radalla, ja etenkin putkessa. Ei olisi millään malttanut rauhoittua ja ottaa kontaktia, kun vaan istuskelin. Mutta kun nousin ylös ja otettiin sivulla oloa ja kontaktia, niin kyllä se sitten keskittyi jonkun verran. Kun se oli vähän rahoittunut, mentiin ulos esteille.

Otin kahdella aidalla pieniä ohjausharjoituksia (rimat edelleen maassa), kunhan ensin oltiin vähän harjoiteltu paikallapysymistä. Ihan älyttömän hienosti se pysyy paikallaan, ja näyttää kuin istuisi siinä tyynen rauhallisesti ilman mitään kierroksia, mutta kun sen pyytää liikkeelle on kierrokset kyllä melkoisen korkeat. Pitää kuitenkin muistaa jatkaa myös tuota paikallaolon vahvistamista, vaikka se nyt näyttäisi sujuvankin hyvin. Se jää myös maahan hienosti, vaikka menisin toiselle puolelle kenttää laittamaan esteitä.

Yritin harjoitella tietty niitä normaaleja siivekkeen kiertoja edestä ja takaa, sekä sylkkäriä nyt myös siivekkeellä. Aluksi se ei kyllä sylkkärissä meinannut sähläämiseltään kääntyä oikein, mutta muutaman harjoituskerran jälkeen onnistui. Otin myös kahden aidan välissä valssia ja siinäkään en heti meinannut saada sitä toiselle hypylle vaan imeytyi liikaa oman liikkeeni mukana edestä ohi, mutta kun ohjasin tarkemmin se meni oikeasta välistä. Aika herkkä se on omaan ohjaamiseeni, mutta ihmeesti se kuitenkin osaa sitä lukea nyt jo melkoisen hienosti! Otin käyttöön pentukoulussa opetellun käteen koskemisen, vahvistin sitä ensin pari kertaa, ja käytin sitten hyväkseni ohjauskuvioissa ja se ehkä auttoikin taas vähän. Lopuksi palkitsin innokasta pentua putkella, mutta kokeilin umpikulmasta lähettämistä (Nukan tunnilla teemana oli takaakierrot eli koiran "heittäminen" siivekkeen taa, tai esim putkeen umpikulmasta) ja osashan Kit nyt sen - tietenkin. Se myös löysi kentältä pentukurssilla käytetyn tötsän ja purkin jonka päällä otettiin takapään kiertoa, ja sitäkin tein vähän. Tuo olis vissiin tehnyt loputtomiin niitä hommia, mutta onneksi namit loppui. Lopuksi se pääsi vesilätäkköön leikkimään - juoksi ees taas litsutellen lätäkössä ja saalisti omatekemiään roiskeita. Miten viisasta.

Sain Nukan tunnin tuuraaja kouluttajalta positiivista kommenttia, miten hyvä vire ja into Kitillä tuntuisi olevan. Ja mielenkiintoisen vinkin nk. body-line -kuvitellusta tasosta/viivasta ohjaajan kyljistä jonka eteen koira opetaan aina tulemaan, jonka taakse koiran on kiellettyä mennä. Tällä body-line systeemillä koiran saa helposti käännettyä oman rintamasuunnan kääntyessä. Aika paljon olen tätä ehkä Nukan kanssa tiedostamattani käyttänytkin, sehän kun on ollut kuin juna, joka ei käänny vetämällä. Mutta kuulosti järkevältä, ja täytyy kokeilla pennun kanssa.

Viikon treenit

Tän viikon treenit summautui tiistain pentukoulun jälkeen nyt sunnuntaille. Koko se muu väli ei tehty mitään, paitsi pikkaisen kokeilin noutoa eteisen käytävällä, että oliko se vaan unta vai oppiko se oikeasti. En ottanut mitään helpotusta vaan suoraan pentu vierelle, vein kapulan, palasin pennun viereen ja sanoin "tuo" ja sehän toi! Vau! Sama metallilla, tosin siinä tuppaa vaan olemaan se inhottava piirre, että kun naksauttaessa kapula lentää niin tuo metalli tippuu ikävästi joko omille tai koiran varpaille. Eli seuraavaksi se "kiitos" - irrotus... Ja jäin ihmettelemään, että mistä käsky "tuo" oikeen tuli, kun ei se koskaan ole ollut mulla noutokäsky. No nyt näkyy olevan, on vaan opittava sekin sitten. Tähän asti on ollut "hae" tai tunnarissa "etsi", joka ei Kitille käy, kun on hakukäsky. Tunnariin otan varmaan käpytunnarista tutun "käpykäpy" - käskyn ;D jos kehtaan....

Mutta siis, tänään ensin päivällä taas ESPYn järkkäämä BH-treeni - hulinatahulinata. Silakka oli taas hieman adhd-tuulella. Treeni keskittyi suurimmalta osin seuraamisen, ja sitähän me nyt ei ihan vielä just niin osata, eikä olla edes harjoiteltu muutamaa askelta pidempään. Mutta tuolla sitten harjoiteltiin. Ensin aluksi otin kyllä ihan ilman käskyjä "kunhan kulkee mukana" tyyliin ja tosi hienosti se kulki ja otti kontaktia vaikka mentiin koko porukka ihan pienessä sumpussa toistemme lomitse. Mutta tunnin edetessä alkoi pennun keskittymispatterit lopahtaa ja homma levitä, välillä pidin taukojakin, mutta olis pitänyt ehkä pitää vielä enemmän. Toi seuraaminen ei selvästi ole meidän kummankaan laji, tylsää mitä tylsää. Luoksetulossa otin eteentuloa, ja hienosti tuli mutta pidemmällä matkalla tuppaa tulemaan vinoon, niinkun puoliksi eteen ja puoliksi sivulle. Paikalloloja otetiin useammassa erässä ja ne vaan paranivat loppua kohden. Illalla hakutreeneissä otin odotellessa myös paikallaoloa, oli aivan loistava! Sekä eteentuloa ja tuli selvästi paremmin, oikeestaan ihan loistavasti.

Ne hakutreenit sitten. Taas oltiin Histassa, ei tuullut juuri yhtään, mutta kun niistä haamuista pitäs päästä eroon, niin kokeiltiin. Kaks ekaa meni ihan superhyperloistavasti. Sinne painui pentu minne lähetin, ihan melkeen suoraan n. 30(?) metriin ja sitten pieni hakeminen että löysi maalimiehen. No - "otetaan vielä se kolmas" ... ja sehän meni sitten tietty ihan säätämiseksi. Kit kyllä lähti yhtä hienosti kun kahdelle ekalle, mutta ei löytänyt, etsii etsii etsii, sompaa ja seikkailee, se oli varsinainen sähläys, palasi monta kertaa hakemaan apujakin, mutta löysi sitten kyllä lopuksi. Otettiin sitten vielä se neljäs helppona haamuna lähellä, ja Kit painalsi täysiä ohi, mutta haki sitten kyllä pienellä vaivalla hienosti. Pitää vielä vahvistaa sitä luottamusta, kun vaan olis niitä tuulia!

Yks päivä viikolla Kit pääsi ekaa kertaa poikien talven vakkarilenkille pellolle mukaan: voi sitä kaahauksen määrää! Se juoksi ihan hulluna, välillä selvästi ihmisten hajujen perässä mutta välillä ihan vaan heinikkohepuleita. Muuten illat sujuivat yllättävän rauhallisesti vaikkei mitään aktivointia ollut. Kunhan se saa tulla sohvaperunaksi viereen, niin se viihtyy ilman ylimääräisiä riekkumisia. Ehkä se riekkumattomuus sitten kerääntyi energiaksi, koska yks päivä se oli tuunannut petipeittoaan - peitossa isoja reikiä ja vanut pihalla.

Vanhemmillani hoidossa olo oli sujunut ihan mallikkaasti. Jotain mörköilymölinöitä se oli päästellyt muutamaan otteeseen.

Pentukurssin kokeet

Eilen oli pentukurssilla "tasotesti" eli näytettiin kukin vuorollamme kaikki ohjelmistossa olleet läksyt - ja aika paljonhan niitä oli. Omat odotukset eivät olleet kovin korkealla, kun odotin että mulla on piippaava ja jokasuuntaan säntäilevä energiapakkaus mukana, vaikka oli ollut jo karvasetien kanssa lenkilläkin. Ja olihan se alkuun, mutta kun alettiin hommiin se muutos on niin valtava - keskittymiskykyinen ja innokas koululainen suoritti tehtävät todella mallikkaasti! Oli kosketuskeppi ja sillä muutama liike (esim. istu ja maahan), käteen koskeminen, namista luopuminen, katsekontakti, maahanmeno, istuminen, seisominen (tätä me ei vielä esitetty), peruutus, luoksetulo (pentuluoksetulotyyliin, tein kyllä eteenistumistakin ja sekin meni ihan älyloistavasti), kosketusalusta, lelunvaihtoleikki ja kaiken huipennuksena laatikkoon meno - ja Kit meni!!! Vau, saatiin isot ablodeeraukset, vain kolme kurssilaista esitti tämän tempun. Naksuttelin vielä myös laatikon päällemenoa, etutassut sain en koko koiraa. Ihme juttu että se keskittyi niin kympillä, vaikka temppuja ollaan harjoiteltu lähestulkoon ainoastaan omassa olkkarissa.

Joku voisi luulla, että pentu on väsynyt kun se on tunnin ollut koulun kokeessa ja esitellyt taitojaan (tokihan oli pieniä taukoja välissä, kun muut esittivät vuorollaan), mutta katinkontit! Kotona Kit jumppasi ihan hullunraivolla Ikea-pallollaan, niin että Nuka meinasi jäädä alle ja esitti jo vastalauseita.

Tänään karvalauma menee vanhemmilleni yökylään ja päivähoitoon - anskattoo miten kiltisti Kit osaa siellä olla.

Se noutaa!

Lopultakin loksahteli palaset paikoilleen, tänäaamuna naksuteltiin noutoa, ensin irtorullilla eteentuontia, ja sitten otin kunnon noutokapulan (ohutlaipallinen ohjatunnouto, meidän tavallinen on jossain "tallessa"). Otin ensin pari kertaa eteen tuloa kapula suussa, annoin sille sen siis suuhun. Sitten laitoin pennun istumaan, vein kapulan muutaman metrin päähän ja sanoin "tuo" ja sehän toi, istui eteen ja odotti että naksutan!! Otin myös metallilla ja sama juttu, superhienotaitava!! Ja ei ole pitkä aika siitä kun tuskailin, etten saa sitä ikinä noutamaan, kun yritin nakustella että se maasta ottaisi. Mutta tuo suuhun antaminen ja siitä takaperin lähtö on auttanut. Nyt vaan sit vahvistellaan tätä tosi vahvaksi, etenkin niitä rullia.

Pentu laatikkoon -temppu on myös siinä mallilla että se useimmiten menee laatikkoon kaikilla neljällä jalalla ja naksautan siitä samantien, mutta en ole vielä saanut aika pidennettyä, vaan se tulee samantien pois. Käänsin laatikon ympäri ja naksuttelin sitä laatikon päälle, aluksi näytti että se hoksasi heti ja homma toimi hienosti, mutta sitten se muka yhtäkkiä ei osannutkaan ja tarjosi vaan etujalat laatikolla, eikä enää osannutkaan mennä myös takapäällä. Ja tuskinpa illalla koulussa malttaa keskittyä koko laatikkoon.... Laatikkotemppu aiheutti myös pientä vikinää, jos ei palkkaa tullut ja pieni pää hahmottanut mitä olisi pitänyt yrittää. Mutta se tykkää hirveesti, häntä heiluu ja pikkukoira nauraa.

Eilen naksuttelin myös kosketuskeppiä, ja sain sillä istumista ja maahanmenoa, peruuttamista en ole yrittänytkään. Kosketusalustallekin sain yhdellä naksuttelusetillä tassukosketuksen. Käsikosketus on hyvä ja vahva (se nuolaisee aina ;D) ja sillä otin pientä ylöspäin hyppyä, eli käsi niin korkeella ettei ihan istuen yletä vaan joutui vähän pomppaamaan. Eli ollaan me nyt sit kuitekin vähän treenattu noita läksyjä, kuin hyvä se olis jos oltasi ahkerastikin harjoiteltu?!

Vetistelyä

Extempore kävästiin päivällä tunnin verran Purinalla Syysskaboissa (agilitykisat) harjoittelemassa olemista. "piip, piip, piip" millä ihmeellä siitä piippaamisesta pääsee eroon? Ei se ees vouhkannut ja meuhkannut ihan hirveesti eestaas, mutta ylitse vuotaa, kun mitään ei tapahdu. Seisoin vaan rauhallisesti paikallani, välillä kielsin ääntelystä ja kehuin ja palkkasin, kun oli hiljaa. Välillä kävin ihan kyykkyyn viereen ja rapsuttelin pahimman ääntelyn aikaan. Puolessa välissä keksin tarjota sille maassa lojunutta limutölkkiä ja sehän viettikin muutaman rattoisan tovin tölkkiä pureskellen, kunnes huomasin, että se repii tölkistä palasia ja kielestä vuotaa verta (pikkuhaava vaan, no worries), joten meni sekin viihdyke siinä. Alkoi taas se "piip, piip, piip"... tunnin kuluttua alkoi jo olla paremmassa jamassa, mutta mietin olisiko lelu auttanut (tutti suuhun), muttei sitä ollut mukana, kun en ole edelleenkään oppinut, että koiratreeneissä pitää olla lelujakin! Eikai tässä auta, kun jatkaa harjoituksia.

Kun lähdettiin Purinan pihalta, tein pienen lenkin siinä peltoalueella ja ekaa kertaa Kit kohtasi "mörköjä". En eka tajunnut mitä se alkoi möykätä, jostain metsän takaa kuului lasten ääniä ja ihmettelin, että niitäkö se raivoo koko selkätukka pystyssä. Kunnes tajusin että se haukkui n. 20m päässä nurtsialueen reunassa ollutta maakaasulinjan kylttiä. Olin jo melkeen menemässä naureskellen ohi, kun onneksi tajusin, että mennäänpäs sittenkin katsomaan. Kit nosti ihan koko tukan pystyyn, häntä sojotti paksuna jokaikinen karva törröttäen pystyssä ja haukkui muristen. Hyvin se tuli kuitenkin minun mukana, ja kun päästiin riittävän lähelle, se tajusi mikä oli kyseessä ja laski karvat ja lähettiin pois, se oli siinä. Saas nähdä alkaako näitä tulla lisää.

Illan vetistelyohjelmassa oli sitten hakutreenit - kaatosateessa. Koko sen 2h satoi, ja kun saatiin treenit vietyä kunnialla pikapikaa läpi, loppui sadekin. Tietysti. Kitille otin 4mm haamuina, kun ei tuullut taaskaan yhtään ja sade vielä painoi hajut alas. Haamut siirtyivät hieman haamuilupaikastaan, joten Kit joutui hakemaan niitä, mutta hienosti se teki töitä. Yhdellä alarinteenpuoleisella se sai jopa vähän hajuakin ja laitettiin haamu pikaisesti alas, en tiedä ehtikö nähdä sen vai ei. Loistavasti se kuitenkin meni kelistä huolimatta. Että vaikka se muuten neiteilee märän maan ja sateen kanssa, niin kun ollaan hommissa, ne tehdään aina satalasissa.

Ja pentukoulun kotiläksyt tietty taas edelleen tekemättä. Aamulla hetki naksuteltiin laatikkoon menoa, menee hyvin etujalat laatikkoon, mutta siihen jää. Ja kun ohjaajan pinna on vissiin aika lyhyt, en jaksanut alkaa odotella että se repii laatikon ja polkee sen lyttyyn, avitin hieman ja nostin sen takapäätä laatikkoon ja naksuttelin siitä. Tästä oli tarkoitus jatkaa pikapikaa, niin että se itse oivaltaa, mutta.... me taidetaan jäädä luokalle, kun ei tehdä läksyjä.

Hakua ja raunioita

Hmmm... viimekirjoituksessa oltiin siis koulussa. Keskiviikkona Nukan agitreeneissä Kit pääsi ainoastaan harjoittelemaan hallissa rauhoittumista, ja ehkä se meni jo aavistuksen paremmin kun edellisellä kerralla. Ulkona otettiin muutama erä eteen- ja sivulletuloa, ei muuta. Lopuksi pikkulenkille pellolle agikentän poikki, niin lähetin Kitin putkeen kentän toisesta päästä ja sinnehän se painalsi - ja jäi sitten rallittamaan putkea ees taas ees taas... ja kurkki päästä "näättekö täällä mä olen!" Just.

Torstaina Kit sai olla tekemättä yhtään mitään, paitsi treenattiin sisällä pentu laatikkoon -temppua. Yhden treenin aikana (n. 4-5 toistosarjaa) sain sen lopulta etutassut laatikkoon. Tästä ei sitten olla taas jatkettukaan.... jää taas läksyt tekemättä. Aluksi se oli vähän jähmee, mutta sitten alkoi hiffata ja innostua ja häntä vispasi kun oli niin tohkeissaan. Ehkä se tarjoamisen ja ajattelun taito alkaa pikkuhiljaa palautua.

Sain ostettua kaverilta irtokepit sekä yhdet aitasiivekkeet, ja nyt voisi tehdä pientä pihatreeniä. Kepeille pitäisi rakentaa verkot, mutta en pidä niillä niin kiirettä, voisi aloitta aidoista ja Trkmanin cik/cap -hypyistä, kunhan saisin keksittyä niille sellaiset nimet jotka koira erottaa ja jotka itsekin muistaa. Oikea/vasen on ehkä varattu yleisiin suuntakäskyihin, vaikkakin tuskin ikinä osaan niitä vauhdissa soveltaa. Jotkut lyhyet... hitsi kun on vaikee. Sik sak kuulostaa musta liian samalta. Sik vasemmalle, sak oikealle... ja sit en muista kumminpäin ne olikaan.

Perjantaina hakua Luukissa
Perjantaina olitiin R:ien kanssa Luukissa minitreeneissä. Kitille tuulipistoja, kun oli niin hyvä tuuli. Otettiin lyhyttä matkaa, kun ei tehty haamuja ja lähistöllä kökki sienestäjiä ja oli polkuja ylitettävänä. Polut tosiaan sotki välillä, mutta yleisesti ottaen meni ihan kohtuullisesti, tai oikeastaan ihan hienosti kun meni pelkän nenän varassa ja yleisesti ottaen myös aika suoraan. Yksi pisto meni säätämiseksi, kun ilmeisesti hajua ei vaan tullut tuulesta huolimatta ja Kit ei irronnut yhtään ja seilasi vaan sivusuunnassa. Otettiin sitten vielä yksi ja siitä tuli niin hyvä tuuli, että oli ihan superloistava. Sitten hetken hengähdystauon jälkeen otettiin rullanhakua. Vahvistin ensin itse sekä pehmopatukalla että putkenpätkällä. Sitten Reija piti patukkaa ja Kit haki, välillä paremmin välillä unohti mitä piti tehdä (siinä paikassa oli hirveästi häiritseviä hajuja), mutta oikeasti treenimäärään nähden ihan loistavasti. Se oikeasti haki rullan ja palautti mulle, vau! Naksutin ja palkkasin itse, jonkun aikaakin vielä tarvii varmaan vahvistaa tuota, ja toki sitä itsenäistäkin luovutusliikettä ennenkun siirrytään eteenpäin.

Lauantaina raunioilla
Tänään oltiin sitten raunioilla, Kittyn toka kerta. Itse sanoisin että ihan hienosti meni, olihan se vasta toka kerta ikinä. Meillä oli melut päällä, ei tosin hirveen kovalla. Kaveri meinasi että Kit painostui niistä, ja se kyllä ekalla mm:llä kun oli saanut hajua, teki ylimääräisen rundin koko keskikasan ympäri. Itse en tätä osannut ymmärtää paineistumiseksi, mutta otetaan jatkossa melut rauhallisemmin, ja aloitetaan ihan radiosta. Nytkin sitten vaihdettiin hiljaiselle radiolle ennenkun lähdettiin toiselle mm:lle ja mielestäni se loppu menikin hienosti. Into on hyvä, ja se kyllä tietää mitä siellä tehdään. Taitava pieni.

Pentukurssin kolmas kerta

Eilen oli taas pentukurssia, ohjelmassa leikkimistä ja aiempien kotiläksyjen esittelyä ja kertaamista, sekä kosketusalusta. Taas ensin lähes tunti teoriaa, vaikka piti olla lyhyt 20min. No, nyt on kuulemma teoriat käyty. Ennen pentujen ottoa kouluttaja näytti vähän sekä leikkimisen että patoamisen opettamista.

Kentälle mennessä taas ensin hirveetä vouhkaamista, en antanut nyt Kittyn vetää nelivetoa, vaan pysähtelin että se lopetti vetämisen ja sitten vasta pääsi eteenpäin ja tämä ehkä vähän rauhoittikin sitä. Otin aluksi pelkkää kontaktin ottoa, jotta se alkaisi keskittymään sekä vähän kosketuskeppiä ja kaukokäskyjä i-m-i. Kosketuskepistä se ei vaan jaksa oikein innostua, mutta kontaktia se sensijaan ottaa hienosti, kaukkareissa (seisoin ihan edessä) vähän epävarma, mutta hyvin keskittyi ja piti kontaktin eikä lähtenyt sähläämään häiriöiden perään.

Sitten siirryttiin leikkiin ja meidän leikkinäytös olikin oikein pätevä, Kit leikki melkeen hullunkiilto silmissä ja saatiin kovasti kehuja sen saalisvietistä ja intensiivisestä leikistä. Parasta on tällähetkellä punotut narulelut, pitäisi hieman panostaa noihin leluihin ja hommata vähän lisää variaatiotakin. Leikki myös vei hieman sen energiaa, koska leikittiin aika hurjasti ja pitkään. Lopuksi oli vielä kosketusalustan opettelua. Sitä me ollaan tehty ihan alkuaikoina, mutta ei viimeaikoina ollenkaan, kyllä se muisti mistä on kyse, mutta keskittyminen oli aika heikkoa ja se haisteli vaan maata, kun toinen ryhmä oli ilmeisesti ehtinyt kylvää sinne nameja ihan kiitettävästi.... Kouluttaja sitten kyseli Kittyn nenäkosketuksesta, että miksi se, olenko ajatellut tassukosketusta. Juu en ole ajatellut vielä mitään. En sitä mihin kosketusalustaa käyttäisin, enkä siten miten sen vahvistaisin, nenällä vai tassulla. Ehkä tosiaan kuitenkin tassulla, mutta eiköhän se ole helppo muuttaa.

Kotiläksyinä on kaikki aiemmat ja kuulemma ensikerralla ne testataan "tasokokeella". Jep, pitäisiköhän meidän ihan oikeasti tehdäkin niitä läksyjä... eli treenata? Toistaiseksi ollaan keskitytty niinä harvoina kotitreenituokioina "tärkeämpiin asioihin" eli rullantuontiin. ;D