Knääpiö medikö?

Tänään jatkui Oreniuksen kurssi, ja samoin teemoin meidän osalta kun eilenkin. Eli eteenmenoa, esteille irtautumisia sekä kontakteja. Jotain pitäisi saada aikaan, hitsi vie!


Tänään päästiin sentään jopa esteelle numero 10 saakka - koska se oli ensimmäine kontaktieste, kaskummaa... Alku meni hyvin, hmm, paitsi kun tarkemmin miettiin, niin tuli 3:sen ohi (1:ssä oli tuplarima, ettei tule ali), otettiin siis 4:sen takana vastaan pakkovalssilla. Ja okseriin meni taas maha edellä, mutta ei nyt lasketa näitä ollenkaan. Takaaleikkausta putken jälkeen 7-8 välissä hinkattiin tovi jos toinenkin. Ensin koira irtoomaan 8:lle pallolla, sen jälkeen yritettiin saada se kääntymään, kun se just oli opetettu irtoamaan. Sitten ei toiminut rengas, vaan meni ali. Ja lopulta siis jumituttiin A:lle, jonka se ensiyrittämällä tyylilleen uskollisesti hiiiiiipiiiiiii....

Eli palattiin aiheeseen nenäkosketus, josta toki kehuin heti, että oltiin jo aloitettu maan nokkiminen. Nyt pitäisi vielä päästä tuosta vanhasta pinttyneestä tavasta hiipiä eroon ennen kun nenäkosketuksen vie oikealle esteelle. Siihen sain hyviä vinkkejä ja niitä hinkattiinkin. Juha taisi itseasiassa olla vähän sitä mieltä, että saattaisin saada tuosta olemassa olevastakin ihan näppärän juoksukontaktin pallon kanssa treenaamalla, koska Kit menee jo luonnostaan hyvin matalana ja on kuuliainen. Mutta silti nenäkosketus olisi ihan super, joten sille me nyt yritetään luoda pohjaa ja samalla päästä eroon kontakteilla hiippaamisesta.

Kurssin yhteenveto: irtoaminen eteen/esteille ja kontaktit kuntoon.

Pyysin treenien ohessa saada toimistosta mittatikun, kun paikalla oli avaimet omaavia henkilöitä. Jos mitta mitään tietää, niin kyllä se on melkoinen rajatapaus ellei ihan väärin katsottu. Tiedä vaikka pienellä niiaamisella sen saisi mediksi! Aion ottaa sen ensi lauantaina kisoihin mukaan, kun menen sinne työvuoroon, jos joku/jotkut tuomarit saisivat siitä ihan virallista mittaa. Pitää hoitaa se nyt alta pois, niin voi sitten opetella oikean kokoisilla hypyillä. Vaikka maxihypyt sujuvat ihan loistavasti (eräänkin valokuvan mukaan hypyn väliin jäi ilmaa varmaan 20cm!), niin onhan se tuollaiselle knääpiölle melkoisen kuluttavaa vuosien saatossa hyppiä niitä.

Ja toki illalla nokittiin taas lattiaa. Nyt aloin jo vaatia yhden nokkaisun sijasta pari, mutta se toi mukaan maton haistelua ja roskien katselua. Pitäisi ehkä imuroida ennen treenejä? Nostin myös lautaa toisesta päästä hieman ylös, että asento muuttuisi oikeaksi. Hyvin se pitää takapään laudalla, mutta etupää tulee aika eteen, haluisin sen lähemmäs laudan reunaa. Oma paikka varmaan vielä vaikuttaa tähän.

Nouse touch:n alkeita

Tänään oli ensimmäinen osio viikonlopun 2x2h Juha Oreniuksen pitämästä koulutuksesta. 4 koirakolle oli periaatteessa aikaa n. 20min, mutta toisilla taisi mennä hieman kauemmin, toisilla vähämmän.

Pääsimme rataa ihan suht kivasti esteelle 10 saakka, mutta siihen tyssäsi. Alettiin keskustella kontakteista, ja siihen se meidän aika sitten lähinnä menikin, sekä takaaleikkauskohtaan 9-11. Sen pidemmälle ei rataa sitten ennätetty tehdä edes. Juha kehui Kittyä kovin hyväksi ja vauhdikkaaksi, ja että pitäisi harjoitella esteiden hakua (niin pitäisi!) että sitä voisi juurikin lähettää ja siirtyä jo itse seuraavaan kohteeseen. Olin kokoajan myöhässä, koira seuraa liikettäni tosi tarkkaan ja tulee paljon kysymyksiä "minne sitten" kun en ajoissa kerro minne pitäisi mennä, eikä se vielä osaa itse hakea esteitä.

Kontaktit Kit teki taas äärettömän hiiiitaaaasti hiipien ja itse piti olla juoksemassa alastuloon, että se vajui sinne alas. Ei hyvä. Juha vähän sivulauseessa suositteli nenäkosketusta (nosetouch), jossa koira nenällä koskettaa maata kontaktin päässä. Tuntuu olevan ilmeisen suosittu huippujen keskuudessa tänäpäivänä. Ei ole häivytettäviä targetteja ja koira tekee homman itsenäisesti sillä aikaan, kun ohjaaja voi tehdä vaikka sirkustemppuja. Palkaksi (sitten myöhemmin) koira vapautetaan lelulle tai seuraavalle esteelle, minkä takana on lelu. Jep, targetti ei meillä toimi, eikä se, että joudun sitä pysäyttämään, koska se vaatii oman läsnäoloni.

Ajattelin nyt siis kokeilla tuota nenällä maan tökkimistä. Mitäänhän se ei vielä sotke, ennenkun sen vie puomille. Ensin siis kotona kosketellaan, ja myöhemmin erinäisissä paikoissa ja lopulta puomin alasmenolla. Jos saisi sen nyt viikonloppuna jonkunlaiseen kuosiin, niin voisipa jopa kokeilla maanantaina hallivuorolla ottaa puominpään alas ja nenutella. Nopeastihan se näytti homman hiffaavan: ensin pari settiä ihan vaan matolla, että pysyi seisomassa ja jujun juoni löytyi. Sitten otin mukaan vanhan tutun leikkuulaudan (ja ensimmäisenähän se tarjosi siihen vanhasta muistista maahanmenoa), ja muutaman yritelmän jälkeen homma alkoi luistaa. Tässä noin viides setti (ihan ensimmäiset mattoyritelmät mukaanlukien), nopeaoppinen etten sanoisi.

Sukellusvene ja giljotiini

En jaksa enää laskea rauniotreenejä. 20 treeniä takana ja summauksena voisi listata, että koira on perin taitava. Hyvin pystyy ottamaan jo vaikeita piiloja, ilmaisut toimivat irtorullilla hienosti, vaate- tai ruokahäiriöt ei haittaa, koira pysyy hallinassa, jos sitä hallitsee, mutta välillä kyllä kaahaisi ihan itsekseenkin ohjaajan näkymättömiin, etenkin jos on hajulla. Melut ei juurikaan haittaa, paukut näytti aluksi ettei haittaa, mutta koira kiihtyi niistä, joten nyt ollaan hetki ilman ja otetaan paukkuja erikseen. Hyvin on siis edennyt.

Torstain treenikeli oli kovin edellisten kaltainen, n. +10°C tai meidän vuorolla jo vähän alle, heikko tuuli. Pimeä, koska oltiin viimeisenä. Melukasetti päällä, ei ammuttu, vaan otin Kittyä kolmen eri koiran suorituksen aikana autosta tielle kuuntelemaan paukkuja. Ja se kyllä reagoi, jos ei tehty mitään, mutta esim seuraamisen aikana ei juuri reagoinut ja palautti kontaktin namikäteen hyvin. Passiivinen leikki keskeytyi eikä jatkanut leikkiä kovinkaan nopeasti paukun jälkeen. Hmm... eli ei paukkuja radalle, vaan harjoitellaan niitä taas lisää erikseen.

Radalle mentiin siis pimeässä, piilot 2 vaikeaa ja 1 helpompi. Ensimmäisenä oli sukellusvene (pari metriä korkealla talon seinustalla muovinen sukellusveneen mallinen putki), joka on vaikea monelle kokeneellekin koiralle, ja kyllä Kitty joutuikin tekemään kovasti töitä piilon löytääkseen, mutta hienosti ja itsenäisesti se ongleman ratkaisi.

Toinen mm oli giljotiinissa, josta hajut tuppaavat leviämään ihan miten sattuu. Giljotiinin päällä on myös megafoni, josta melukasetti suoltaa meteliä. Kit oli jo aloittanut hajun työstämisen hieman kauempaa, kun megafonista tuli joku megamökä ja sitähän piti hetken ihan ihmetellä, että mikä/kuka kumma täällä möykkää. Katsoi jopa minua että "mitä pitää tehdä", mutta kun en reagoinut, se pian jatkoi hommia ja alkoi tosissaan työstää hajua. Taas se joutui vähän pähkimään ennen kun löytyi oikea kolo mistä rullan sai.

Kolmas oli sitten alakasan päässä palkin alla pressun takana. Kit sinkosi jossain vaiheessa toiselle puolelle kasaa enkä tiedä missä se hiippaili, mutta jossain välissä se sitten löysi oikean kohdan ja se olikin sitten nopea löytö.

Se on kyllä niin helppolukuinen, kun olla ja voi (jos sen vaan näkee!). Koko koira heiluu hännän mukana ja nykyään se tehostaa toimintaansa ääntelemällä sitä kovempaa ja intensiivisemmin mitä lähempänä hajua on. Jotain piippauksen, vikinän ja ininän sekamelskaa.

Ja lisää!

Keskiviikon ohjatut treenit, teemana lisää takaaleikkausta. Ei siin mitään, mutta nyt meillä on sitten keppiongelma...


Oheisessa radassa piti tehdä takaaleikkaus melkein joka toiseen väliin. 1-3 piti ohjata koiran vasemmalta puolelta, että ennen keppejä tuli takaaleikkaus. Lisäksi 5-6 väliin, 6-7 väliin, 9-10 väliin ja 11-12 väliin. Radalla oli myös okseri (12) jota ei olla koskaan menty, näytti huisan korkealta ja leveältä, ja niinhän se Kit ekalla kerralla osui maha edellä jälkimmäiseen rimaan. :-/ Mutta sekin vissiin johtui ohjaajan myöhässä olevasta takaaleikkauksesta.

Ensimmäinen yritelmä meni yllättävän hyvin ja takaaleikkaukset toimi, vaikka ohjaaja ei täydessä vauhdissa niitä muistanutkaan tehdä oikein. "Malttia, mihinkään ei ole kiire" Aijaa, vai ei ole!

Rengas meni joka kerralla oikein, samoin hypyt (osa jopa 65cm) hyvin, jopa se okserikin sitten, kun leikkaus ajoittui oikein ja ohjaus oli kunnossa.

Mutta sitten meille tuli keppiongelma. Kit ei kestä, että juoksen sen rinnalla kepeillä, saatika sitten siitä ohi, kun tässä olisi pitänyt ehtiä kiiruhtamaan esteille 4 tai 11 tekemään sylivekkiä. Sitten yritettiin tetsata pelkkiä keppejä, mutta hitsi onnistuttiin palkkaamaan se aina virheellisestä suorituksesta, great! Se on niin pienestä kiinni meneekö se sen vikan välin vai ei, ja ettei palkka olis myöhässä, niin sitten se pallo lentää hetki ennen kun tajuaa ettei se menekään vikaa väliä. Vahvistettiin siis juuri sitä väärää toimintaa.

Kun opeteltiin 2by2-menetelmällä, niin jäin aina keppien alkuun ja koira pujotteli itsenäisesti. Eipä ole hirveästi tullut harjoiteltua sitä, että juoksen ihan siinä kiinni saatika ohi, se kestää kyllä, että tulen vähän perässä. Eli nyt sitten harjoitellaan, että köpöttelen ihan vieressä ja teen rytmin muutoksia ja juoksen ohi. Kyllä se maanantaina mielestäni kesti, kun oli vähän samanlainen tilanne. Mutta lisää treeniä siis vaan. Sain treenien jälkeen ulkokentällä eri kepeillä sen lopulta menemään muutamia kertoja oikein, vaikka painostin n. puolen metrin päässä vierellä, mutta kyllä se oli varsinaista hiippailua. Mutta eiköhän se siitä.

Tiistain pihatreenit
Tiistai on treenivapaa päivä, joten sillon puuhataan pihalla. Tällä viikolla oli ohjelmassa esine-etsintää parkkipaikan ympäristössä. "Romut" löytyivät hienosti ja pikkukeepi oli kovin pätevä ja tiesi hienosti mitä tehdään.

Tokossa tehtiin liikkeellelähtöjä ja kontaktin pitoa (pssst.... en ole jaksanut edelleenkään imuttaa, kun ei mun käsi vaan taivu siihen) sekä muutama pidempi seuruu. Noudossa nyt ekaa kertaa alkoi väläytellä hyvää palautusta ihan laukka-askelin, luovutukset oli suhteellisen hyviä (eteen). Ja liikkeestä seiso toimii!

Oikea laji, parempi mieli

Kun on kivempi laji, niin koirakin toimii! On se vaan niin hullu tuosta agilitystä. Jos siltä kysyttäisi, niin taitaisi valita ennemmin aksan kun ihmisten etsimisen.

Eilen alkoi meidän hallikausi Veikkolan uudessa lämmitettyssä tekonurmipohjaisessa hallissa. Olipa hulppeeta. Koska Anu ei päässyt, meitä oli vaan 3 koirakkoa (Simo&Zava, Reija&Rii ja Roo, sekä me). Kyllä siinä joutui ihan pitämällä pitää taukoja, ettei ajanut koiraa ihan loppuun (koska sehän vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa kun on aksaa!), varsin riittämiin on siis treeniaikaa neljällekin koirakolle.

Etukäteissuunnitelmista lipstuttiin heti, eikä ollut mitään valmista ratapohjaa, kun kaikki paperit ja ratahahmotelmat jäi kotiin. Kyhättiin sitten kolme ratapistettä edellisten jättämistä kuvioista ja harrastettiin circuit-trainingia.

Yksi piste oli esteet 4-7 sekä A. Toinen oli 1,2,3 sekä 12 ja 13. Kolmas oli 8-11 sekä numeroton este. Lisäksi lopuksi mentiin oheisen kuvan mukainen pitkä rata.

Pikkutreeneissä me keskityttiin puomiin, sekä alasmenoa että erottelua putkesta. Toimi hienosti, ei kertaakaan mennyt putkeen. Alasmenot oli ok targetilla, mutta hivenen hiippailua ilman targettia. A oli vielä hitaampi, kun sitä radan yhteydessä tehtiin muutamia kertoja ilman targettia.

Toinen treeni oli rengas ja kepit, ja molemmat sujui lähestulkoon ilman ongelmia. Rengasta ei mennyt kertaakaan väärin, vaikka radan yhteydessä heitin sitä sinne muurin jälkeen vinossa kulmassa jopa poispäinkäännöksellä (vai sylikäännös?) Muurillakin tehtiin sylkäri (12-13), ja toimi hienosti. Keppejä haki tosi hienosti renkaan jälkeen, sekä kun tehtiin keppitreeniä hyppyjen 7-6 (nurinperin) kautta. Pääasiallisesti meni oikein, eikä edes lipsunut.

Suurimmat ongelmat oli yllättäen hypyissä. Kit kiisii niin hullua vauhtia ja kiihkoissaan, ja jopa haki esteitä, että tiukoista käännöksistä ei ollut tietoakaan. Rimat oli ehkä 50-55cm ja hienosti se hyppi, pääsääntöisesti yli eikä rimatkaan pahemmin tippuneet. Vauhdin kasvaessa kasvaa myös hypyn pituus, joten pitää palata siis tetsaamaan "le,le" ja "rai,rai" tiukkoja käännöksiä.

Tämä viikko onkin superaksaviikko, koska huomenna on omat ohjatut treenit, ja viikonloppuna molempina päivinä Juha Oreniuksen kurssia.

Täysin kuutamolla

Hakutreenit Mynttilässä, uusi maasto, avoin rinne saniaisia. Ei juuri tuulta, lämpö n. +10C. Tultiin myöhässä, kun luultiin, että treenit alkaa normaalisti kuudelta, vaan ne olikin alkaneet jo viideltä. Alue oli siis jotensakin tallattu.

En tiedä mitä tapahtui tai missä mennään, mutta koira oli aivan pihalla ja teki aivan omituisia asioita, lähes jokainen pisto meni jollain tavalla pieleen. Ensin normaalia kaahotusta, ja vaikka oli haamu, niin näytölle meinasi edelleen kaahata ylärinteeseen mihin kaahasi pistollakin. Toinen pisto oli katastrofien katastrofi, Kit oli aivan pihalla mitä pitää tehdä, se oli jo melkein kiipeemässä puihin, pyöri ja ihmetteli silmät ymmyrkäisinä. Kolmas ja neljäs (edelleen haamuja) samaa rataa. Sitten pieni tauko, kun kouluttaja luuli että se oli siinä, vaikka meillä oli vielä 2 purkkia jäljellä. 5. otettiin valmis, Kit teki ensin taas voltin, toisella eteni hyvin ja suoraan ja haki tietenkin taas sen takajäljen, kaahotti jossain kaukana, ja tuli lopulta takaisin - ilman rullaa, mitä ihmettä? Tajusi vissiin itsekin, että jotain puuttuu, kun lähti ihan omin avuin takaisin. Nyt jopa löysi maalimiehen. Oli juossut siitä kaksi kertaa n. metrin päästä ohi. Ensin meni, löysi takajäljen ja jäljesti taas ohi... voi taivas. Kuudes oli taas haamu, sen se sentään löysi.

Mistähän nyt oikein tuulee? Oliko se väsy eikä siksi jaksanut keskittyä? Oltiin toki oltu kaksi päivää kaiket päivät liikkeessä, sienimetsässä ja pihalla, eilen varsinkin se veti varsinaista hepulia pihalla. Mutta onhan se ennenkin jaksanut treenata vaikka onkin ollut paljon aktiviteettia.

Vai tekikö ne meidän tyhjänyritelmät noin paljon hallaa? Vai onko nyt joku herkkiskausi menossa? Mörkö- tai murkkuikä? Saniaiset toki oli vissiin muillekin kuljettanut hajuja hankalasti, mutta silti. Tai sitten tämä on jotain normaalia takapakkia, joka meiltä on vielä jäänyt kokematta. Hyvä kauden päätös odotettavissa? Ei, pakko saada tilanne korjattua ennen talvitaukoa.

Nemi-siskolla on alkanut sulkasato, joten piti tutkia tilanne. Kyllä, Kit seuraa urheasti siskon rytmiä: karvaa alkoi juuri irrota ihan kiitettävästi eli kohta se on taas kalju.

20. rauniotreeni: kaahausta

Täysin tyyni keli, alle +10°C. Alueena ylä-, keski- ja alakasat. Sama kuvio kun viimeksi. 3mm, 3 paukkua.

1. paukku kun tultiin alueelle, tällä kertaa en seuruuttanut, joten Kittyhän reagoi (ei se mikään kuuro ole!), terästäytyi ja alkoi kovan sähellyksen "hommiin, hommiin". Olisi se tehnyt sen saman varmaan ilman paukkua, mutta mainitsin kouluttajalle että kohta se ehdollistuu tuohon paukkuun, että "jee, hommiin"

1. mm oli yläkasan ekassa kaivossa puukannen takana, rulla tuli kannen raon välistä. Kit tutki ensin kasan alussa olleen vanhan piilon ja piipaili vähän sille. Kaivon löysi hienosti, rullan joutui ottamaan suuhun päästä kuin sikarin ja se tippuikin sitten matkalla, mutta tokihan se korjasi sen nopeasti. Erehtyi vaan henkilöstä ja meni luovuttamaan rullaa vieressäni seisseen treenikaverin sivulle. Höpsö. Näytölle mentiin yhdessä varovaisesti, ettei hyppäisi kaivoon.

Toinen paukku tuli hetki kaivolta lähdön jälkeen ja nyt oltiin samalla puolella kasaa. En huomannut mitään reaktiota, Kit oli kovassa vauhdissa kasaa pitkin ja jatkoi etenemistä samalla vauhdilla samassa asennossa. Se eteni itsenäisesti aika pitkälle, ja oli jo alakasan päässä, kunnes tuli kohti keskikasaa. Tässä sitten kaahattiin ja kierrettiin hetki, se tarkasti taas L-putken kuusen juuressa olleen vanhan piilon ennenkun alkoi saada hajua oikeasta. Piilo oli betonirappusten päässä oleva n. 2m korkea tötsä, jossa piti siis kiivetä portaat ylös nähdäkseen tötsään. Hyvin meni, näytölle menin mukaan miniliinasta kiinni pitäen, ettei hyppäisi maalimiehen niskaan.

Tästä jatkettiin alakasalle ja Kit ehti juuri kasan taakse kolmannen paukun aikaan, joten en taaskaan nähnyt reaktiota. Maalimies oli hetekassa, mutta Kit kaarsi kasan takana ja ympäri aika laajaa kaarta eikä kunnolla työstänyt kasan päällä. Se oli aika paljon minulta näkymättömissä, kun olin itse ala- ja keskikasan välisellä polulla. Lopulta nousin itsekin kasan päälle ja Kittenikin sitten löysi mm:hen. Oliko se viimeinen vaan vaikea, vai vaikuttiko paukut siihen, en tiedä. Jotenkin omituista kaahotusta sillä viimeisellä.

Kouluttaja meinasi (ehkä alussa mainitsemani kommentinkin johdosta), että ei paukuteltaisi nyt hetkeen, jos se kerran noin sitä kiihdyttää. Että "en ole nähnyt sitä ennen noin kaahaavana". No enpä tiedä kaahasiko se nyt sen enempää. Jälkeenpäin mietin, että käskytin sitä selvästi vähemmän. Olen aikaisemmin pitänyt sitä tiiviimmin näkösällä ja pyytänyt takaisin, mutta nyt en sitä tehnyt vaan annoin mennä, koska kaahaukset tapahtuivat kuitenkin lähellä seuraavaa maalimiestä, enkä halunnut kutsua sitä mahdolliselta hajulta pois.