Erilaiset pentutreffit - Mevetin lattialla tajuttomia kelpejä

Ensin pistettiin ulkona pullo kiertämään, ja kohta oli yks jos toinen kanttuvei. Vähän jotain rajaa sen pullon kallistelun kanssa. Koko katras joutaisi AA-kerhoon. A:ta ja nollaa näytti lähes jokaisella, nyt odotellaan millaisia tuomioita tulee takaisin. Silmät oli terveitä. Näin rauhallisia pentutreffejä ei vielä ole ollutkaan :)

Nemi sammui ensimmäisenä pöydän alle.

Kexi: Mithään en oo otthanu...

Gitte: Tulin shuoraan laivalta, oli hhyväth pirshkeet!

Naxe: Oi mitä tyttöjä! Mut mithen alko niin ramasheen...

Kitty alta...

...sisältä...

...ja sivusta.
Siskon otoksista innostuneena piti eilen vähän yritellä, oli aika tuskaista.

Lievää juurikasvua hännässä, mutta sehän onkin nykyään muotia!

Lisätäänpäs vielä, että otettiin sitten rokotuksetkin samalla, kun ne siinä näppärästi sai. Ja vaaka antoi lukemaksi 14,1kg. Korkeuttaa näyttäisi olevan n. .... hmm... sehän on kutistunut! Mitta näytti 44cm, välillä jopa 43cm. Haa, tätä menoahan siitä saa kohta medin!

Jälleen kaupungintalolla

Tänään oltiin taas Espoon kaupungintalolla etsimässä. Kittylle otin 2,5 kerrosta, 3 maalimiestä taas jo vähän vaikeammin piilossa, että joutuisi etsimään. Ensin tehtiin puoli kerrosta tyhjää, että se saisi vähän irrotella ennen kun alkaisin (tai yrittäisin) ohjata sitä tarkemmin. Kerroksessa oli treenattu aamupäivä, joten samalla tuli harjoiteltua vanhoja hajuja ja näin vähän itse miten se niihin reagoi. Kovasti se olisi halunnut mennä itsenäisesti minusta piittaamatta, mutta ei se mielestäni ihan hirveästi siellä reagoinut vanhoihin hajuihin.

Sitten mentiin yläkerroksiin hommiin. Ensimmäinen mm. oli piisofkeik. Kyseessä oli sama huone, missä viime viikon sunnuntaina Kittylle oli päivän päätteeksi "helppo ja kiva". Kit meni ensimmäisenä tarkistamaan sen kaappikasan missä edellisellä kerralla oli mm, tiedä sitten muistiko se sen, vai oliko ihan sattumaa. Kadonnut oli kuitenkin isohkon huoneen toisella puolella kaapin ja seinän välissä makaamassa. Ei ollut Kittylle mikään ongelma, ja se sujahti kapeasta raosta piilolle.

Olisiko se tuolla tietokoneen sisällä?

Jonkun aikaa työstettiin aulassa hajua, mutta siellä ei kuulemma ollut ketään. Aika kovasti se tuossa kerroksessa sitten taas reagoi vanhoihin hajuihin, ja minun oli kyllä aluksi melko vaikea erottaa onko oikeasti hajulla vai vanhoilla hajuilla.

Talon yhdessä kulmassa Kit reagoi parissakin huoneessa melkoisesti ikkunalaudan läheisyydessä ja otti hajuja hyvin voimakkaasti. Jälkeenpän pohdittiin, että hajua saattoi kulkeutua yläkerrasta, jossa viimeinen mm oli ei samassa, mutta saman puolen nurkassa kuitenkin. Tiedä näistä sitten.

Ei ollut siellä.

Toinen mm olikin sitten ensimmäistä selvästi vaikeampi, ja siinä piti tehdä ihan oikeasti töitä. Mm oli rakennuksen nurkassa yhdessä huoneessa oven takana, Kit haki pitkään edes takaisin nurkan kolmea huonetta, kunnes paikallisti hajun oikeaan huoneeseen. Siellä se sitten kovasti haki ikkunanvierustaa, kiipesi ikkunalaudalle ja jopa ikkunaa vasten, kun hajut sinne levisi. Parikin kertaa meni ees taas ulos huoneesta ja takaisin ikkunalaudalle, kun totesi että siellä ne hajut on. Yhdellä ulosjuoksukerralla se sitten bongasi hajun oven saranapuolelta ja osasi heti hienosti kiertää sinne mistä pääsi maalimiehen luokse.

Onpas hieno Anubis-patsas ikkunalaudalla.
Eikun sehän onkin pieni Neiti Etsivä, joka tarkistaa
olisiko Matti piiloutunut sälekaihtimien väliin. :)

Kolmas mm oli seuraavassa kerroksessa. Siellä näin sitten hyvin selvästi, kun Kit sai hajun. Se lähti vipeltämään häntä heiluen ovenraosta toiseen (talo on hyvin sokkeloinen ja tällaisia "ovikäytäviä" läpi huoneiden on paljon), ja minä yritin kipittää peräässä. Siellä se oli jo maalimiehellä, parin huoneen päässä, kun sen löysin. Piilo oli hyvin samantapainen kun ensimmäinen, mm pitkällään olevan kaapin ja seinän välissä (itseasiassa kaapin sisällä) lattialla, ja tuntui olevan sille kovin helppo.

Oli se taitava. Aika pitkä treeni, ja kovasti oli pähkinää, vanhoja hajuja, ja sitten tuo keskimmäinen hieman aiempaa vaikeampi piilo aivan eri puolella huonetta minne hajut kulkeutuivat.

Ennen kaupungintalon treeniä käytiin pikaisesti tekemässä patukkasulkeisia Ärrä-jengin kanssa. Kittylle otettiin ensin yksi kierros perinteistä, varmaan 5-6 toistoa. Nyt tehtiin niin, että vaihdettiin rullanpitäjän kanssa aina puolia, joten lähetyksiä tuli vuoron perään molemmille puolille (luovutuskäsi eri). Kokeiltiin, että rullanpitäjä piti tiukemmin rullasta kiinni, jos se parantaisi otetta ja tosi hyvin rullat kulki, nyt selvästi syvemmällä suussa kunnon otteella hienosti käteen. Ainoastaan jälleen se ensimmäinen piti tiputella aluksi maahan, muut meni aivan loistavasti. Yritin itsekin liikkua reippaasti, mutta enemmänkin varmaan olisi voinut.

Toisella kierroksella tehtiin samaa, paitsi lopussa hyvästä palautuksesta mentiin näytölle. Tällä kierroksella rullantuonnit eivät olleet ollenkaan niin hyviä, kun ensimmäisellä kierroksella, yksi rulla mukellettiin taas maihin. Liekö tämä masentanut mielialaa, mutta selvästi into vähän hiipui. Hyvin se silti toi, taitaa kriteeritkin kasvaa homman edetessä, mutta silti mieliala ei ollut niin korkealla kun ekakiekalla. Ja kerran se meinasikin jo "jäädä kahville" maalimiehen luokse, kun ei homma tuntunut etenevän oikeen mihinkään suuntaan. Saatiin sen jälkeen kuitenkin vielä vähän reippaampi palautus, ja mentiin näytölle, joten hyvä päätös.

Pohdittiin sitten tuota toisen kierroksen hiipumista, että into selvästi hyytyi siitä ekasta eli pelkkä rullan kanto ei palkitse sitä millään tavalla, eikä se että se saa minulta sitten yhden pienen namin. Että pikkuhiljaa pitäisi alkaa päästä sinne maalimiehelle, sieltä se saa kuitenkin selvästi paremmat kicksit koko hommaan. Ja toisaalta voisin itsekin kehua ja innostaa sitä palautuksesta selvästi enemmän nyt, kun ei ole enää niin suurta pelkoa ylikiehumisesta vaan rullan haku on selvästi jo paremmin hanskassa. Yritetään lisätä näytöllisten palkkausten määrä, jos ei ala sitten jumittaa rullan tuonnin sijaan maalimiehellä. Toistoja pitäisi nyt vaan saada vähän tiheämmin. Ehkä me lomalla saataisi jotain tehtyä...

Keskiviikkoagit

Keskiviikon treeneissä oli taas paljon kaikenlaista, paitsi ohjausharkkaa ei ollu tällä kertaa, kun ohjausharkkaope-Juha ei ollut paikalla.

Aloitettiin pituus- ja rengasharjoituksilla. Pituudelle otettiin ensin yksi palikka, ja kouluttaja vei palloa ja aina lisättiin palikoita ja niiden välejä niin, että lopulta pituus oli ehkä 50cm. Hetsasin sitä vielä aina pallolle ja hienosti se venytti. Sama tehtiin renkaan kanssa, hyvin meni.

Puomi oli nyt kokonaisena, sitä ei oltu koskaan vielä tehty. Eikä alastulokontaktejakaan pitkään pitkään aikaan. Aloitettiin alastulolla, nostelin sitä laskevalle osalle, ja hyvin se kyllä meni targetille, mutta aina naksun kuultuaan kääntyi kohti, ja siis etutassut pois targetilta puomin sivuun, istui siinä vinossa, en tykännyt siitä yhtään. Pitää siis jatkaa alasmenon vahvistelua taas kotonakin. Pikkuhiljaa nostelin sitä aina ylemmäs ja ylemmäs puomia, lopulta jo tasaiselle osalle, ja hyvin se sieltä ryntäsi alas kontaktille. Kerran taisi jäädä puoleen väliin laskevaa osaa himmailemaan. Mentiin kerran tai kaksi vielä koko puomikin, mutta kyllä me palataan ja vielä pitkään vahvistellaan pelkkää alasmenoa, ennenkun alkaa enenmmän ottaa koko estettä. Lähdetään ensi viikolla maalle, joten jospa me loman aikana otettaisi vaikka puomin alastulo ohjelmistoon.

Keinua tehtiin ensin tuoli alastulon alla, ja se meni tosi hyvin. Pikkaisen piti apuohjaajan aikaistaa palkkaa jarrutuskohtaan, että Kit muisti jarrutella eikä vaan juossut täysiä päähän. Kolaukset ei haittaa mitään, tuolin päällehän keinu kolahtaa aika hurjan kovaa. Sitten vaihdettiin tuolin tilalle minimuurin pala, korkeutta n. 30cm ehkä, eli keinu laski jo tosi alas. Tässäkään ei ollut mitään ongelmia, joten oli puhe, että ensi kerralla voisi ottaa sitä pari kertaa ja sen jälkeen kokeilla ilman välikappaleita alas asti, niin että avustaja sitten vaikka pikkaisen himmaa keinun takapäästä ja palkalla muistutellaan jarruttamisesta.

Kepeillä tehtiin pelkkää kuutta suoraa, välillä toimi välillä ei. Tätä tehtiin tunnin lopussa, keskittymiskyky ei ollut ihan huipussaan. Rauhallisuutta ohjaukseen ja tilaa koiralle. Jep.

Itseksemme tehtiin hyppyviuhkaa. Yritin muuttaa estevälejä ja rimankorkeuksia, mutta Hullu-Silli sitten päätti oikoa ja otti pari hyppyä kerralla. Se kävi muutenkin koko tunnin jotenkin ylikierroksilla ja keskittyi aiempaa huonommin tekemiseen ja tuntui, ettei mikään onnistunut oikein kunnolla. No pituus ja keinu sentään onnistuivat.

Eilen illalla oli lenkin jälkeen "pakko" tehdä pari kepittelyä, kun pieni suklainen suunnisti hyvin määrätietoisesti keppiareenalle, että "tehdään, tehdään". Hyvin se meni, ei tehty montaa toistoa, yritin avokulmaa rauhallisesti itse kiertämällä, mutta kun tilaa ei oikein ole tuossa "areenalla" niin vähän heikosti meni. Pitäskö tässä oikeasti alkaa toivoa, että lumet sulaisi? Toisaalta on ihanaa, kun on ollut niin hyvät kelit lenkkeillä, eikä kukaan kuraannu, hankikin kantaa nyt koko porukkaa, kun itse menen suksilla. Kit saa kunnon hepuleita, kun pääsee juoksemaan melkein niin pitkälle kun sielu sietää.

Kittylläkin on nyt sitten karvanlähtö. Pari kertaa olen siitä kammannut pohjavillaa muutaman kammallisen, säälittävän vähän toki karvasetiin verrattuna, mutta kyllä se vähän ruikulta jo näyttää. Nyt lähtee pitkiä päällikarvojakin, häntä on jo kaventunut ruipeloksi. Ja just kun piti alkaa sitä johonkin näyttelyyn ilmottelemaan. Enpä arvannut kelpiäkin turkkiroduksi...

2x2=4, 3x2=6

Perus matikkaa. Tässä mennään, eli ensin oli 2x2 keppiä, sitten oli 3x2 keppiä ja nyt on kuusi keppiä. Enemmänkin varmaan menisi, mutta ei ole tilaa, kun nuo olosuhteet hieman haittaa treenaamista. Lumenkaatopaikalle mahtuu just 6 keppiä (muualle niitä ei saa pystyyn), ja siltikin koira syöksyy partaan reunalta pallon perässä aina pari metriä alas. Reilua. Pallo pitäisi heittää kauas etenemislinjaan, mutta kun ei mahdu. Ja ohjaaja ei näköjään edelleenkään muista rauhallisia käskyjä ja ohjausta vaan kokoajan hätäistä vippausta, hyi häpeä. Ja palkkakin on jatkuvasti myöhässä, koira ehtii kääntyä ja odotella.

2 päivää kaupungintalolla

Espyn hälyryhmä pääsi treenaamaan Espoon kaupungintalolle tänä viikonloppuna, ja vielä ensi lauantaina. Nämä oli häly½:aat, joihin pääsee myös ei-hälykelpoiset, joten mekin vietimme kaksi niin rattoisaa päivää koluten tyhjää kaupungintaloa. Oli antoissa, opettavaista ja hauskaa, kiitos kaikille!

Lauantaina Kittylle otettiin vielä lähinnä paikkoihin tutustumista ja ohjausta (tai sen yritystä), eikä niinkään vielä hajun paikallistamistreeniä. Maalimiehiä oli kahdessa kerroksessa, yhteensä kolme. Sisääntulokerroksessa (kellarityyppinen) tarkistettiin ensin muutama huone sekä vessat, niistä ei löytynyt ketään.

Sitten jatkettiin varsinaiselle alueelle. Ensimmäinen maalimies löytyikin heti alhaalta porraskuilusta portaiden alta. Kittyllä ei ollut mitään ongelmia mennä pimeään ja tavaroita täynnä olevaan tilaan, hienosti se työsti hajun ja löysi maalimiehen. Monet kokeneemmat koirat keräsivät hajua vasta portaista yläpuolelta, mutta Kit jostain syystä osasi mennä suoraan piilolle. Eikä itseasiassa varmaan portaissa hajun saatuaan olisi hirveän helposti osannutkaan paikallistaa piiloa. Tämä oli itseasiassa lauantain vaikein piilo.

Sitten jatkettiin varsinaisiin toimistokerroksiin. Matka kulki portaikkoa pitkin (viikonlopun aikana monta kertaa), eikä pimeässä portaikossa liikkuminenkaan tuottanut mitään ongelmia. Odota-käskyä piti käyttää, ettei se olisi huidellut portaita itsekseen ties minne. Toimistotiloissa oli huonetta huoneen perään (suurin osa huoneista oli tyhjiä kalusteista), sekä melkoista sokkeloa. Kittyn loput maalimiehet olivat näissä toimistotiloissa, eikä sillä ollut niiden löytämisessä mitään ongelmia, muistaakseni löysi molemmat aivan ilman minua, kun se ehti aina vähän väliä liihottaa edelle. Jonkun verran se työsti vanhojen piilojen hajuja, enkä itsekään sitten aina tiennyt onko se tuoreella vai vanhalla hajulla, mutta eiköhän me pikkuhiljaa molemmat aleta oppi sitäkin asiaa.

Sunnuntaina otin sitten jo astetta vaikeampia piiloja, niin että Kit joutui jo tekemään vähän töitä paikallistamisen eteen, kun tiesin ettei tilassa ja liikkumisessa ole mitään ongelmia. Testimielessä lähetin sen kuitenkin yhteen pilkkopimeään pitkään käytävään, jota ei lauantaina oltu huomattu, ja reippaasti se kävi tarkistamassa käytävän aivan päässä asti itsenäisesti.

Sunnuntain ensimmäinen maalimies oli suhteellisen avarassa tilassa, joka oli kuitenkin täynnä roinaa, ja todella hyvin Kit työsti maalimiestä jonkun aikaakin ennenkun sen löysi. Toinen maalimies oli huoneiden läpi kulkevan käytävän päässä, Kit lähti sinne itsekseen hyvin määrätietoisesti, kun luulin meidän työstävän ensin aulan johon oltiin tultu. Lähdin sitten sen perään, ja hädin tuskin ehdin nähdä sen reaktiota edellisessä huoneessa, että nyt on haju, kun se mennä vilisti sinne viimeiseen huoneeseen, missä maalimies istui ikkunalaudalla sellaisen lärpäkeverhon takana. Sinne se meni Kittykin ikkunalaudelle mukaan verhojen sekaan.

Viimeinen maalimies olikin sitten tooosi vaikea. Avara sisääntuloaula infotiskeineen ja naulakoinen kuljetti hajut melko mielenkiintoisesti, ja siinä oli monella kokeneellakin koiralla työstämistä. Kit teki kokoajan hienosti töitä, haki hajun reunoja ja etsi, kertaakaan ei tullut minulle piipittämään ongelmiaan, vaan ihan itsenäisesti toimi. Maalimies oli pimeässä naulakkosyvennyksessä lattialla, Kit oli siitä kerran ohi kipittänytkin, mutta kun hajut kulkeutui ihan jonnekin muualle, ei ne sillä kertaa sattuneet punanenään. Helpotimme hieman niin, että mm pisti vähän jalkaa ulos piilosta, ja pian tämän jälkeen Kit piilon löysikin. Melkoinen työstäminen, hienosti se jaksoi, mutta ihan noin vaikeita ei vielä voi kovin usein tehdä. Mutta nytpä tietää, että on sillä sitkeyttä niitäkin työstää.

Jäin sitten vielä kuvailemaan iltapäivän ryhmää, enkä malttanut lähteä pois, joten lopuksi Kit pääsi vielä pienelle uusintakierrokselle tekemään jotain kivaa. Otettiin alakerran sisääntulon kellaritilaan yksi, sen se teki hienosti ja nopeasti. Sitten tehtiin pieni hissiajelu, mikä meni oikein reippaasti (Kit ei ole ikinä ennen ollut hississä) ja otettiin kolmoskerroksesta toinen nopea, helppo ja kiva. Kit sai heti porraskäytävästä kerrokseen tultuamme hajun, mutta joutui hetken hakemaan käytävässä, livisti sitten itsekseen eteenpäin, kunnes lopulta sain ohjattua sen huoneeseen, jossa mm oli. Siellä sen ei tarvinnut kauaa työstää, kun kadonnut löytyi. Hieno likka! Tuulalle kiitos kuvaamisesta!

Ja kotona raskaan päivän jälkeen: kuka pelais mun kaa palloa?!

"Kit, mitä sinun pallolle on käynyt? Miten se on noin räjähtäneen näköinen?"

Valssin uudet kuviot

Olipahan taas uutta ja ihmeellistä opittavaa tän päivän agitreeneissä. Ja jotain ahaa-elämyksiäkin!

Ohjausharkkana oli valssit, ja niihin tulikin ihan uudenlainen ajattelutapa. Ennen on valssailtu aina koiran laskeutumispuolella hakemassa koiraa hypyltä, oltiin sitten menossa minne tahansa (vaihtoehdot 4:sen jälkeen A, B tai C). Koiraa helpottamaan (ja ohjaajaa vaikeuttamaan) oli tarkoitus opetella erilainen tapa valssata. Jätetään koira suorittamaan itsenäisesti sitä estettä, jonka jälkeen puolenvaihto tulee, ja mennään jo valmiiksi sinne minne pitäisi jatkaa.
On kolme sääntöä:
1) koskaan ei valssata koiran suoralle linjalle (eli vaihtoehto B, koiran linja 4->B, ei olla 4:sen laskeutumispuolella valssaamassa)
2) valssataan aina lähelle kohde-estettä eli ei 4:sen lähellä vaan A:n lähellä kohdassa Xa, tai B:lle mennessä ei olla 3:sen takana, eikä 4:sen laskeutumispuolella vaan kohdassa Xb
3) serpentiineissä (esteelle C) tehdään puolivalssi koiran laskeutumispuolella eli kohdassa Xc

Kuvasta näkee (jos siitä nyt mitään selvää saa), että valssin (=ohjaajan) paikka on joka kuviossa aivan eri (X:t), viiva yrittää kuvata ohjaajan liikkumislinjaa. Vanhalla tyylillä valssi olisi joka vaihtoehdossa lähes samassa paikassa 4:sen takana n. kohdassa Xc ja koira joutuisi arpomaan minne jatketaan.

Tuntui erittäin loogiselta, ja itseasiassa oli äärettömän ohjaajaa säästävää ja helppoa, ei tarvinnut hätäillä (hirveesti ainakaan) minnekään, kun luotti, että koira kiertää esteen 3, antaa se mennä itsenäisesti ja hakee itse valmiiksi sen 4:sen jälkeisen kohde-esteen. Harjoitusta C ei itseasiassa tehty, tosin vastaavaa serpentiiniä kerran kyllä harjoiteltiinkin jo. A ja B harjoitukset meni hyvin, vähän meinasi tulla kiire B-harjoituksessa saada koira valssin jälkeen B-esteelle. Kit toimi loistavasti ja meni joka kerta aivan oikein. On se hieno. Mutta tässä sitä olis sitten itselle pohdittavaa, ja vaatii treeniä treeniä treeniä, että sen saa selkärankaan, ohi vanhan valssiajattelun.

Lisäksi tehtiin keppitreeniä. 6 suoraa keppiä. Jee! Kyllä se osaa, jos malttaa keskittyä. Aluksi oli melkoisia keskittymisvaikeuksia, kävi liian korkeilla kierroksilla. Pitää nyt viikon aikana vahvistaa rauhassa kotona, jotta menee sitten häiriössä ja kierroksillakin paremmin. Ongelmana sillä tuppaa olemaan vauhdin säätely. 2 ekaa väliä menee, ja sitten vauhti on kasvanut niin, että ei enää taivu viimeiseen väliin. Tätä pitää siis harjoitella, että osaa kasata itseään ja pian lisätä myös hyppy ennen keppejä kasaamaan jo alusta lähtien. Ja toisaalta sitten myös harjoitella kulmia.

Keinua tehtiin ensin siivekkeen päälle n.10-15cm laskun kanssa, ja sitten tuolin päälle, jolloin lasku oli varmaan n. 30cm. Koira siis saa vapaasti itse rynnätä täysiä päähän, missä apuohjaaja on palkkaamassa. Nyt Kit ekaa kertaa selvästi alkoi jarruttaa keikahduskohdassa, eikä enää syöksynyt ihan päättömästi päähän asti. Eli selvästi keinun oikea suoritustapa alkaa löytyä. Ensi kerralla otetaan vielä matalamman alustan päälle, ja sitten ei varmaan olekaan enää kaukana, että voi laskea alas asti.

Hyppytreeninä oli viuhka, jota vaikeutettiin ensin rimojen eri korkeuksilla ja vinouksilla, se ei tuottanut mitään ongelmia ja Kit osasi kuulemma hienosti säädellä hyppykorkeutta rimojen mukaan. Toisessa harjoituksessa liikuteltiin estevälejä, ja koiran piti edelleen mennä välit vain yksillä loikilla. Hienosti se venyi pitkissä väleissä ja taas kasasi itsensä lyhyissä väleissä eikä yrittänytkään loikkia kahta hyppyä kerralla, vaikka pienet välit oli tosi pieniä ja hädin tuskin se mahtui sinne laskeutumaan. Tätä kannattaa harjoitella paljon, kun on pieni maxi (kai siitä maxi tulee), että osaa säätää hypyt oikein.

Tarttis lisää hyppyjä, että vois tehdä edistyneempää pihatreeniä. Pitänee alkaa nikkaroimaan...

Turvallisesti tehdasalueella

Sunnuntaina meillä oli treenit samalla tehdasalueella, missä lauantaina oli hälytreenit. Kyseessä oli Ruduksen turvapuisto, työturvallisuuden koulutukseen rakenneltua entistä Ruduksen tehdasaluetta.

Otin Kittylle jo selvästi vaikeampia piiloja. Tuuli oli hyvin voimakas (ehkä luoteesta) ja puhalsi mukavasti alueen halki. Ensimmäinen mm oli roskisalueen harmaassa laatikossa, laatikon kansi oli vain vähän raollaan.

Kuvan kelpie ei liity juttuun, toim.huom.

Kit oli lähes satavarma, että vieressä seissyt nukke oli maalimies ja yritti kovasti saada siihen eloa (kuten kuvan kelpie, joka ei liity tähän juttuun). Kit kävi myöhemmin moikkaamassa ja pusuttelemassa myös alueen muutkin nuket. Laatikkopiilo oli vähän vaikea, koska Kit ei ole vielä juurikaan opetellut tarkentamaan, kun ei olla oltu raunioilla. Ja kun se oli niin satavarma siitä nukesta, niin kesti hetken ennenkun se alkoi miettiä muita vaihtoehtoja. Se hyppäsi jopa laatikon päälle varmistelemaan nukkea, kunnes sitten alkoi pikkuhiljaa raksuttaa. Hyvin se kuitenkin työsti. Kun laatikon kansi sitten avattiin, se olisi halunnut edelleen hypätä "kannen päälle", ei meinannut ymmärtää, että sinne näkee sisään, kun nostaa etutassut laatikon reunalle.

Toinen maalimies oli alla olevan kuvan ylätasolla tuossa taitekohdan tuntumassa rappusilla (taso oli ritilää). Kit bongasi maalimiehen kuilusta tason alapuolelta, jonne pääsi vasemmanpuoleisen seinän takaa. Tosi hienosti se nosti nenää ylös ja osasi etsiä hajua ylhäältä! Kehuin sitä siitä, kun aikansa varmisteli ja toin sitten tuolle toiselle puolelle ja nostin sen tasolle. Reippaasti se liikkui ja meni maalimiehelle, vaikka ritilätasossa oli todella isot reiät pienille kelpientöppösille. Oli se hieno. Ja tulipa harjoiteltua nosteluakin.

Kolmas mm oli maan alle johtavassa kuljetinkuilussa. Kulku oli kuvan oiken laidan keltaisen portin läpi, taso vietti alas (ja oli muuten liukas!). Otin kuilupiilon, että näen miten se menee tuollaiseen pimeään paikkaan. Reippaasti se meni, päästin sen alhaalla liinasta irti, jotta sai vapaasti etsiä. Maalimiehen se bongasi vasta ihan kohdalla, ei tainnut hajut liikkua siellä alhaalla. Oli se reipas.

Ja lopuksi pientä verryttelyä.

"Oltiin jo melkein kotiin lähdössä, kun jääkarhu hyökkäsi kimppuuni, iski nyrkillä lapaluiden väliin, niin että meinasi ilmat (ja kieli) lentää pihalle."

"Se iski kiinni kurkkuuni, mutta minä taistelin!"

"Menin siltä piiloon ja purin jalkoihin..."

"...ja tein yllätyshyökkäyksen!"

"Nousin seisomaan ja pelottelin sitä"

"Ja iskin sen tantereeseen..."

"Alistu!"

Oikeasti Poju (10kk) käyttäytyi todella herrasmiesmäisesti ja hellästi pientä hurjaa kelpiä kohtaan. :)