Pistoja ja rullaa

Sunnuntain treenit pidettiin Siikajärvi kakkosella. Kuurosateisen päivän jälkeen kuitenkin aurinkoinen keli, keskilinjan toiselta puolelta tuli tuuli.

Vaihdettiin haamut ääniapuun, koska muutenkin tuppaa etsimään silmillään. 4mm n. 30-40 metrissä verkkopeiton alla, ja antoivat apuna joko kepillä puuhun hakkaamista tai taputuksia. Moottoritien läheisyydestä johtuen avut kuuluivat välillä hieman heikosti. Mutta homma toimi, koira oli loistava! Meni suoraan, ei minkäänlaista kaahausta. Ja into on valtava. Keskilinjalle palatessa se kiskoo hihnasta, niin että korina vaan kuuluu... Ja se jo tietää, että kouluttajan kohdalta kun mennään yli, niin siellä on seuraava.

Treenien jälkeen sain kaksi innokasta apulaista, ja otettiin rullaa keskilinjan molemmin puolin. Aluksi n. 5m näkyvissä, sitten vähän kauemmas ja hieman piiloon (puun rungon/kiven taakse). Alku oli hyvä, mutta sitten alkoi rullia tipahdella matkalle. Pari jäi ihan puoliväliin palautusta, yksi sylkäistiin jalkoihini. Nämä otettiin luonnollisesti aina uudelleen. Vauhti oli hurja, ja koska palatessa joutui loikkimaan epätasaisessa ja hieman risukkoisessakin maastossa, niin olisiko siinä ollut osasyytä tiputuksiin. Onnistuineita tuli 5, joista siis osan taustalla uusinta. Juuri kun pääsin hehkuttamaan (sekä täällä blogissa, että treeniryhmässä), että voitaisi jo pikkuhiljaa edetä, niin johan alkoi tökkiä. Eli eipä edetäkään vielä, vaan vahvistetaan, vahvistetaan!

Yksi rulla jäi treenin jälkeen teille tietymättömille, eli oli tiputettu matkalle, enkä ollut hätäkässä muistanut noukkia sitä mukaan. Eipä osunut ihmissilmään, joten apuun hälytettiin pelastuskoira-Seita. Ja etevä Seita löysi kuin löysikin meidän rullan, kiitos! Ei tarvinnutkaan lähteä rullakauppaan. Tästä tuli mieleeni, että eipä olla aloitettukaan esine-etsintää. Sitäkin voisi joskus pikkuhiljaa ottaa mukaan ohjelmistoon. Jos ehtisi.

Extempore aksaa

Eilen keksittiin ja tänään mentiin kasvattaja-Maijan ja Kaisun kanssa Agimestan hallille vähän esteille. Tein ensin hyppysarjaa, se meni hienosti. Sitten vähän välistäveto ja muuta pientä hyppyesteharkkaa. Sitten rakennettiin pieni rata (en nyt mene vannomaan, että tuo kuvan puomin jälkeinen aitahässäkkä oli noin, mutta jotain sinnepäin). Kit meni paljon paremmin, kun keskiviikkona omien treenien möllirataa oli mennyt. Ei tullut tipluja, eikä muutakaan ihme kaahailua. Tosin se oli taas vähän sellaisella himmaus-kyttäystuulella. Maija näkikin siinä sitä jo aiemmin mainittua silmäpaimennusta.

Kontaktit oli hitaita (e targettia), ryömiminen etenkin A:lla alkoi todella ylhäältä. Treeniä treeniä vaan! Ohjauskuviot toimi ok. Se kuulemma tulee kuitenkin aika minun vauhtia, eli pitää itsekin muistaa liikkua. Ja harjoitella sekä jarruttamista että irtoomista, jotta niitä voi käyttää tarpeen mukaan. Tehtiin myös pienet kaahaus- ja valssimuunnokset puomin jälkeisestä aitahässäkkäosuudesta, hyvin meni nekin.

Keppejä yritin, mutta hallin kepit olivat ihmeelliset 4:stä palasta koostuvat, ja niitä ei saanut toisiinsa yhteen ollenkaan. Kit fuskasi ekaa sarjaa, ja ohitti aina keppien välisen pujotteluvälin, mutta saatiin sieltä sitten jotain onnistumisiakin.

Keinuakin kokeiltiin. Ensimmäinen oli lentokeinu, vaikka yritin jarrutella "alas"-käskyllä. Sen jälkeen jarrutus alkoi selvästi tarvittua aikaisemmin, eli lievää himmaamista, mutta suht ok meni kuitenkin.

6. rauniotreenit

Tihkusateinen, tuuleton ja kolea torstai. Treenien teemana oli lähekkäin olevat maalimiehet. Me ei toki vielä sellaista harjoiteltu, mutta kokeneemmat koirat kyllä. Kittylle oli taas 3 mm yksitellen. Piilot sellaisia, ettei suoraan näe, vaan joutuu käyttämään nenää. 1mm oli keskikasalla "aatamissa ja eevassa" siellä matalammalla puolella. Piiloon joutuu hyppäämään n. puoli metriä alas ja piilot leviää siitä kolosta molempiin suuntiin betonipalkkien alle pimeyteen. Hyvin Kit työsti hajua, mutta se alas meno näytti tuottavan pientä pähkinää. Kun tarkennus oli tehty, ja Kit tiesi mistä pitäisi mennä, se kiersi ja keikkui kolon reunalla kitisten, muttei olisi meinannut uskaltaa hypätä sisään. Meni se sinne sitten kuitenkin ihan itsenäisesti. Ja käyttäytyi kohtalaisen siivosti, vaikka maalimies joutui hetken ryömimään väljempään, että mahtui palkkaamaan.

2mm oli alakasan päällä olevassa mustassa isossa muoviputkessa, minne pitää mennä alaspäin viettävää betonia, putki itsessäänkin on viettävä. Hetken se joutui taas työstämään hajua, putkeen menemisessä ei ollut mitään ongelmaa.

Tästä jatkaessa oli tarkoitukseni tehdä hieman tyhjää ja ohjausharjoituksia alakasa loppuun lähetellen koiraa ylös kasoille, mutta Kit lähti niin määrätietoisesti käytävää pitkin kohti kolmatta piiloa, että annoin sitten mennä. 3mm oli "teletapin" yhdessä haarassa, isoista metalliputkista koostuvassa 4 risteävän putken viritelmässä. Sinne meno ei ole ennenkään tuottanut mitään ongelmia, kuten ei tälläkään kertaa.

Tosi hyvä treeni, tosi hyvä koira. Sillä ei kauaa nokka tuhise noissa hommissa. Joku saattaa luulla, että sählää, mutta se vaan on sen tyyli edetä - peppu heiluen, mutta kyllä se ihan hallitusti liikkuu.

Ennen treeniä tehtiin paukkutreenit samalla tavalla kun pari viikkoa aikaisemmin, eli namiruutu ja loittonevat paukut. Ekalla paukulla se keskeyti välittömästi syömisen ja alkoi innosta vikisten katsella paukun suuntaan ja kiskoi sinne. Kun ei kuitenkaan päässyt, se palasi hetken päästä jatkamaan namiruudun tyhjennystä eikä korvaansa lotkauttanut toiselle kauemmalle paukulle (jota tosin hädin tuskin edes kuului). Kai se "kissanruoka"-treeni syksyllä teki tuon "missä se tyyppi on, kohta saa namppaa" reaktion. Toivottavasti se tälleen pian karisee pois.

Alkeiskurssin loppu

Kaikki kiva loppuu aikanaan. En ollut tajunnutkaan, että koko kevät vietettiin agilityn alkeiskurssilla, joka loppuu aikanaan. Vasta tänään kurssin vikalla kerralla asia valkeni. Ei siis enää ohjattuja treenejä tälle keväälle/kesälle, syksyllä vasta jatkuu. :( No, nyt olisi sitten korkea aika vahvistaa niitä pohjia!

Treenien ohjelmassa oli pientä kepittelyä ja sitten möllirata.

Kepit oli kahdessa osassa 6 suoraa keppiä molemmissa sekä 3 aitaa antamassa vauhtia harjoitukselle. Ekalla yrittämällä ennen kouluttajan valvovia silmiä Kit teki kepit hienosti. Mutta sitten alkoi kierrokset nousta ja hypyt kiihdyttivät sitä ihan hurjasti. Se meni joka kerta hienosti sisään, mutta sen jälkeen alkoi kiire ja se hutiloi etenkin ensimmäisen kuuden kepin sarjan ohittelemalla välejä, tai jopa koko kepit hyvän alun jälkeen ja kiirehti toiselle keppisarjalle, jossa se taas kiirehti ja ohitteli. Melkoista takapakkia tuon kiihtymisen takia. Sain järkeenkäyvän vinkin ignorata sen kepeiltä "ulospullahtelu", koska se nyt on selvästi oppinut tavan toimia, pehmeä kun on "oliko nyt hyvä, kelpasiko" ja tulee ulos kepeiltä. Tässä pitää vaan itse jatkaa eteenpäin ja olla huomioimatta moinen. Mennä sitten ilman sen kummempaa showta takaisin ja lähettää uudelleen. Kepit on yksi alue missä tarvitaan paljon työtä. Ja niitä pujottelua vahvistavia kropan harjoituksia, mitä ei olla vielä muka ehditty edes aloittaa... Ja yksi harjoitushan oli irtoaminen ja eteneminen itsenäisesti ohjaajaa vilkuilematta.

Rata. Luulin ja kuvittelin, mutta meidän meno päättyi heti ensimmäisen hypyn jälkeen, ja siitä alkoi sitten tankkaaminen ja jankkaamkinen, mutta ehkä ohjaaja taas oppi jotain. Kunhan muistasi oppimansa vielä huomennakin.

Kun kiirehdin saattamaan koiraa puomin ylösmenolle ja ryntäsin siitä kohti toista päätä, Kit ryntäsi perässäni ohi puomin, tai loikkasin puomin ylösnoususta perääni. Kun jäin rauhassa hypyn ja puomin väliin odottamaan ja annoin sille tilaa, se meni puomille hyvin. Alasmenon kontaktit meni kohtalaisesti. Se kyllä pysähtyy nyt hyvin, mutta jo kontaktin yläreunalle ja sitä saa sieltä hivuttaa alas (ei ollut enää targettia). Tarvitsisi siis hurjasti vahvistamista.

Kontaktilta oli tarkoitus heittää se hypyn 3 kautta putkeen ja siirtyä 5:sen taakse ottamaan vastaan, mutta se lukitsi aina putken väärän pään. Tätä sitten jankattiin, ja kun sain omalla linjalla sen toimimaan, en enää ehtinyt millään oikeaan paikkaan jatkoa ajatellen. Kouluttaja kehoitti opettelemaan menetelmän, että jakaa rata n. 4-5 esteen sarjoihin, lähettää koira itsenäisesti suorittamaan annettua tehtävää (n. 5 estettä), ja siirtyä itse samaan aikaan kohti seuraavaa "tehtävään lähetys pistettä".

Puomilta olisi siis pitänyt lähettää koira itsenäiselle tehtävälle: koira putkeen esteen 3 kohdalta, ryntää numero 5:sen kohdalle, vilauta koiralle sen tullessa putkesta (ettei mene 5:sen ohi) ja juokse, juokse, juokse, että ehdit valssata 6 ja 7 väliin. Tiukkaa teki, valssit oli myöhässä ja rumia. Idea siis, että voin lähettää sen puomilta suorittamaan 3-4 ja siirtyä itse tarpeeksi pitkälle, että sitten ehtii valssata. Tosin kouluttajan mielestä nenästäveto-ohjaus, ja siis valssit, on aika vaikeita noin nopealle koiralle ja meille tuossa tilanteessa parempi olisi ollut takaaleikkaukset välissä 5-6 ja 6-7, mutta niitä ei vielä kunnolla osata.

7:lta Kittyllä oli kiire putkeen, ja se livahti aina selkäni takaa minun ja putken välistä 8:n ohi. Hohhoijaa. Tuota "ei saa mennä selän takaa" asiaakin pitää harjoitella. Meillä on kauheasti kuivaharjoiteltavia asioita. Pitäisi ihan tehdä treeniohjelma. Lisäksi sain lisää ohjauksia vahvistavia harjoituksia mm. puun kiertoon ympätään poispänkäännöstä, ja lähelle kauas ohjausta. Välistävedotkin meidän kannattaisi tehdä etuperin eli käsi ohjaa pois-lähelle-pois, koska peruuttaminen noin nopean kanssa on hankalaa. Ja paljon muuta.

Laitan itselleni tähän muistilistaa:
Kolme käskyä:

• mene > suoraan eteen, pitkät hypyt (hyppy)
• tiukka käännöskäsky > suorita seuraava este ja käänny tiukasti (meillä le,le ja rai, rai), joku jarrutuskäskykin pitäisi opettaa, suhina ei käy, koska tokossa tulee suhinalla sivulle
• käteentulokäsky
• huomiokäsky (ki, tämä on kyllä jo neljäs)

Kropan hallintaa:

• jumppasarja (suoraa, ja laakeaa viuhkaa)
  
• kavaletit
• peruutus
• purkin päällä pyöriminen
• kirjan päälle takapää > takapää seinälle > etujaloilla seisominen
• orava istuu + orava nousee takajaloille ja taas alas > takapääjumppaa

Ohjausharkkoja:

• lähelle - kauas käden liikkeestä (välistävedot, luoksetulot, kiertäminen)
• puun ympäri > kierrä, sylkkäri, poispäinkäännös
• itsenäinen eteenmeno ja esteiden itsenäinen suorittaminen ohjaajaa vilkuilematta
• takaaleikkaukset: koira istuu, ohjaaja kulkee takana ees taas ja naksuttelee, kun seuraa katseella, mutta kroppa ei saa kääntyä, vain pää
• ohjaajan mukana liikkeessä liikkuminen: sylkkärit, poispäinkäännöt, valssit, takaaleikkaus
• blind cross body line

Tuosta kun valitsisi joka päivälle yhden joka ryhmästä, ja treenaisi 5-10 min, niin johan olisi. Miten se on niin vaikeeta?

Oli yhden tutun kanssa puhetta, että kun ei muuten saa tokoa treenattua, niin pitäisi ilmottautua kokeeseen, niin olisi pakko treenata. Jep, sama käynyt itsellä mielessä. Mutta jos nyt ensin yrittäisi edes vähän treenata.

Korjaussarjaa

Maanantaina mentiin Ärräjengin kanssa metsään tarkoituksena tehdä kakaroille patukkasulkeisia, mutta Kittenin treenit vaihtuikin pistosulkeisiin sunnuntain hieman säädön puolelle menneiden pistojen korjaamiseksi. Vesi sade, kohtalainen tuuli, verkkopeitto, 20-30m, haamu ja sinne meni. Tehtii kolme toistoa, ja aina parani loppua kohden. Pitää vaan muistaa ne peitot, että se käyttäisi sitä nenua eikä silmiä.

Meno metsässä oli hurjaa, tyttötiimi kaahasi kuin viimeistä päivää, Nuka-setä yritti vähän pitää ojennusta yllä, ja Setä-Jaffalla oli taas camelbootsit. Käytiin siis ensin lenkillä, ja vasta sitten treenit ja hyvin Kit jaksoi treenata, oli ihan täpinöissään.

Lisätäänpäs tähän vielä, että pistin sunnuntaina aamupäivällä koirille Bayvanticia niskaan. Kittyn karva vaan on niin liukasta, että aineet valuivat karvoja pitkin karvan päihin ja vaaran välttämiseksi sitten niitä karvoja kuivailin paperilla. Tiedä sitten mitä siitä aineesta imeytyi, imeytyikö mitään. Eilen illalla kuitenkin löysin siltä takaraivolta jälleen yhden punkin, joka oli saanut aikaan ihan herneen kokoisen pahkurankin. :( En pistänyt koko 10-25kg koiran tuubia, vaan säästin siitä vähän pojille. Jos näyttää, ettei aine tehoa yhtään, niin pitää sitten ehkä pikkuisen lisätä ja katsoa mitä tapahtuu.

Hakee hakee, muttei löydä

Hakutreenit Histassa. Kostea keli, pieni tuuli, juuri meidän vuorolla alkoi sadella. 4mm haamuina, mutta peitettynä verkkopeitteellä. Eihän siitä mitään tullut. Nyt oli eka kerta tälle keväälle, kun muistin ottaa verkkopeiton mukaan. En tiedä onko se sitten tähän asti etsinyt silmillään, kun nyt ei löytämisestä tullut niin yhtään mitään.

1. ja 3. oli yhtä suhaamista ja hakemista, kun taas 2. ja 4. meni paremmin, tai oikeastaan ihan loistavasti eli suoraan ja sitten pienen etsinnän jälkeen löysi. Vai johtuiko maalimiehistä, kun 1 siirtyi 3:ksi ja 2:nen 4:ksi? Toinen toimi toinen ei. ;D Etäisyyttä ehkä 30m. Ei pidetty loppupalaveria, joten täytyy ihmetellä ensi kerralla mitä tehdään, vai jatketaanko vaan näitä sitkeästi. Motivaatio sillä ei kyllä hyytynyt vaikka ekalla ja kolmannella joutui tekemään tosi pitkään töitä ja lähetin molemmilla varmaan 2-3 krt/mm uudelleen. Ongelmana 1-3 puolella oli myös se, että se ajatui aina tuulen yläpuolelle. Tosin, ei se sieltä alapuoleltakaan mitään löytänyt sinne eksyttyään.

Treenien jälkeen vielä rullaa. Ensin n. 5m sitten kauempana ja 3s oli jo kuusen alla piilossa. Sekö sitten sotkenut, mutta kahden lähes täydellisen ekan jälkeen jäi kolmannelle hötkyymään, nuolemaan käsiä ja vissiin odottamaan palkkaa. Kutsuin sen pois, siirrettiin mm toiseen piiloon, ja se meni sitten hienosti, siihen lopetettiin. Tuota kolmosta lukuunottamatta homma toimi loistavasti. Rulla tuli hyvällä otteella ja reippaasti sivulle, mutta ei istunut vaan jäi seisomaan. Vaadin istumisen, ja vielä rullan suussapidon kunnes lupa irroittaa tuli. Eli jatkossa vaan jo pientä piiloonmenoa, tai sitten myös pikkuhiljaa varmaan etäisyyttä. Toki ei molempia samalla kerralla.

Ganska valpig - Silakka missikisoissa

Ei tullut mainetta ja kunniaa, sileet ykköset, eli EH1. Tuomarina Annmari Maeland, Ruotsi.
En ganska valpig men mycket välbyggd och lovande. Feminin huvud och uttryck, välmejslat nosparti. Mycket vacker hals och rygglinje. Bra bakställ. Rör sig med lite kort steg. Livligt temperament. En utmärkt typ men behöver växa sig lite.

Vapaasti suomennettuna:
Melkoisen pentumainen, mutta erittäin hyvin rakentunut ja lupaava. Feminiininen pää ja ilme, hyvin meislattu kuono. Oikein kaunis kaula ja selkälinja. Hyvä takaosa(?). Liikkuu hieman lyhyellä askeleella. Vilkas luonne. Erinomainen tyyppi, mutta tarvitsee vielä kasvaa hieman.

Hmph. Tylsä tuomari. Vain valioluokan narttu sai erin, avo-uros samat sileät ja nuo-narttu H:n.

Kun tultiin jäähalliin Kit oli ihan tohkeissaan: "näin paljon ihania ihmisiä ihan vaan minua varten". Ehkä tunnin se jaksoi vouhkata, ja sitten rauhoittui. Mentiin siis n. 1,5h ennen omaa kehää katsomaan ystävä-Taran esiintymistä bc-kehässä. Harjoitushallissa oli tuskaisen kuuma, mutta onneksi olin ottanut pienen pyyhkeen ja Kit sai siitä märän loimen niskaansa. Juuri kun luultiin, että on meidän vuoro, alkoi kehänreunoja kiertää huhu, että aussien kehä on siirtynyt päähalliin. Oltiin ihmeissämme, että kai meidänkin sitten, kun ollaan ennen ausseja. Kipikapi kehän reunalle, ja karjikset olivat juuri lopettamaisillaan. Mutta sitten kehään kutsuttiinkin aussi, eikä kelpiä. Mitä ihmettä?! Menin tiedustelemaan. "Joo, kelpit siirrettiin viimeiseksi" Häh?! Ei käy. Olisi ollut pari tuntia odottelua lisää. Onneksi päästiin kuitenkin pienen urputustuokion jälkeen kehään. Käsittämätöntä. Missään ei a) ollut ilmoitettu, että kehä siirtyy toiseen halliin ja b) että arvosteluaika siirtyy, joten mehän ei siihen suostuttu. Tällaista asiakkaan halveeraamista ei voi esiintyä muualla kun näyttelyssä. Ei tulisi kyseeseenkään jossain agilitykisoissa! Ei ihan ole minun laji tuo.

Kit esiintyi tosi hienosti. Se seisoi suhtkoht paikoillaan, kun tuomari tuli tutkimaan. Alkavan hötkyilyn estin poskivilloista kiinni pitämisellä hampaiden ja pään katsomisen aikaan, ja loppututkiminen menikin mallikkaasti juustoa imeskellen. Pienestä kehästä meni puolet ennenkun sain Kitin peitsiltä raviin, ja sitten se olikin siinä. Tuomari tyytyi yhteen kierrokseen, josta oltiin ravattu ehkä puolet. Ei ihme jos töpötti, tosin ei sillä kyllä mielestäni mitkään lennokkaat liikkeet ole edes. Ees-taas liikkeet meni jo kauniisti. Tarvii siis ehkä himpun verran harjoitella sitä juoksemista, jos nyt vielä näyttelyyn jaksetaan vaivautua. No, kai me kesällä jonnekin piipahdetaan, vaikka tuo valpig tarvisikin växa sig lite.

Kovasti sillä kyllä yleisön joukossa oli ihailijoita. Moni ihasteli sitä "voi kun se on kaunis, ja suloinen ja ihana, ja miten hieno väri". Eräälle seurueelle piti ihan antaa pieni haastattelu, olivat kai kelpiä katsomassakin kun seurasivat meitä kehänvaihtotohinoissakin. Kit ainakin teki heihin suuren vaikutuksen. Eräs tyttö totesi Kittyn liehittelyyn: "ihan kun se luulisi minua tutuksi ystäväksi". Vastasin, että Kit luulee kaikkia ystävikseen. :)

Tarde Tarzan urahti Kittyn tantereeseen ensinäkemältä (ainoa koira jolle Kit alistuu!) mutta sitten pusuteltiin ystävinä. Tara on siis vain vajaa puoli vuotta Kittyä vanhempi, eikä olla nähty sitten viime... alkusyksyn vissiin.

Tänään poimin sen päästä kaksi punkkia, toisen aamulla lähtiessä, ja toisen kehän jälkeen, kun kehässä huomasin punkin korvan takana... Punkkiaineet on siis ollut ostoslistalla koko viikon, mutta kun ei ole ehtinyt. Tänään hain kotimatkalla Bayvanticit, mutta laitan vasta huomenna aamulla, että jos tulee jotain reaktoita, niin päästään sitten lekuriin eikä mihinkään yöpäivystykseen. Bayvanticia kun ei siis ole ennen kokeiltu, aiemmin on ollut käytössä Exspot ja viime vuonna Prac-tic, mutta sitä ei apteekissa ollut. Bayvanticin mainitaan auttavan myös hyttysiin, saas nähdä. Niitä on nyt parissa päivässä siinnyt ihan älyttömät määrät. Kitkin oli eilen ihan ihmeissään kiusaajista, kun oltiin lenkin jälkeen pihalla noin tunnin verran. Sillä onkin keskellä mahaa nyt komea punainen mäkäränpurema. Onneksi sitä ei sentään arvosteltu kehässä...

Aurinkoisesta Helsingistä kotiuduttua meitä odotti sade ja ukkonen. Ei siis toivoakaan, että Jasu olisi lähtenyt lenkille. Tyydyttiin pikavisiittiin lähipuskissa, ja yksi oikein mojova jysäyskin osui siihen väliin, mutta Kit (eikä Nuka) ei onneksi välittänyt niistä tuon taivaallista, kun taas setä-koira kiskoi kotiin henkensä edestä.

Nyt se nukkuu rullalla tuolla nurkassa. On se vaan niin kaunis ja rakas, vaikka tuomari ei sen päälle ymmärtänytkään. No se on tuomarin häpeä.