Ganska valpig - Silakka missikisoissa

Ei tullut mainetta ja kunniaa, sileet ykköset, eli EH1. Tuomarina Annmari Maeland, Ruotsi.
En ganska valpig men mycket välbyggd och lovande. Feminin huvud och uttryck, välmejslat nosparti. Mycket vacker hals och rygglinje. Bra bakställ. Rör sig med lite kort steg. Livligt temperament. En utmärkt typ men behöver växa sig lite.

Vapaasti suomennettuna:
Melkoisen pentumainen, mutta erittäin hyvin rakentunut ja lupaava. Feminiininen pää ja ilme, hyvin meislattu kuono. Oikein kaunis kaula ja selkälinja. Hyvä takaosa(?). Liikkuu hieman lyhyellä askeleella. Vilkas luonne. Erinomainen tyyppi, mutta tarvitsee vielä kasvaa hieman.

Hmph. Tylsä tuomari. Vain valioluokan narttu sai erin, avo-uros samat sileät ja nuo-narttu H:n.

Kun tultiin jäähalliin Kit oli ihan tohkeissaan: "näin paljon ihania ihmisiä ihan vaan minua varten". Ehkä tunnin se jaksoi vouhkata, ja sitten rauhoittui. Mentiin siis n. 1,5h ennen omaa kehää katsomaan ystävä-Taran esiintymistä bc-kehässä. Harjoitushallissa oli tuskaisen kuuma, mutta onneksi olin ottanut pienen pyyhkeen ja Kit sai siitä märän loimen niskaansa. Juuri kun luultiin, että on meidän vuoro, alkoi kehänreunoja kiertää huhu, että aussien kehä on siirtynyt päähalliin. Oltiin ihmeissämme, että kai meidänkin sitten, kun ollaan ennen ausseja. Kipikapi kehän reunalle, ja karjikset olivat juuri lopettamaisillaan. Mutta sitten kehään kutsuttiinkin aussi, eikä kelpiä. Mitä ihmettä?! Menin tiedustelemaan. "Joo, kelpit siirrettiin viimeiseksi" Häh?! Ei käy. Olisi ollut pari tuntia odottelua lisää. Onneksi päästiin kuitenkin pienen urputustuokion jälkeen kehään. Käsittämätöntä. Missään ei a) ollut ilmoitettu, että kehä siirtyy toiseen halliin ja b) että arvosteluaika siirtyy, joten mehän ei siihen suostuttu. Tällaista asiakkaan halveeraamista ei voi esiintyä muualla kun näyttelyssä. Ei tulisi kyseeseenkään jossain agilitykisoissa! Ei ihan ole minun laji tuo.

Kit esiintyi tosi hienosti. Se seisoi suhtkoht paikoillaan, kun tuomari tuli tutkimaan. Alkavan hötkyilyn estin poskivilloista kiinni pitämisellä hampaiden ja pään katsomisen aikaan, ja loppututkiminen menikin mallikkaasti juustoa imeskellen. Pienestä kehästä meni puolet ennenkun sain Kitin peitsiltä raviin, ja sitten se olikin siinä. Tuomari tyytyi yhteen kierrokseen, josta oltiin ravattu ehkä puolet. Ei ihme jos töpötti, tosin ei sillä kyllä mielestäni mitkään lennokkaat liikkeet ole edes. Ees-taas liikkeet meni jo kauniisti. Tarvii siis ehkä himpun verran harjoitella sitä juoksemista, jos nyt vielä näyttelyyn jaksetaan vaivautua. No, kai me kesällä jonnekin piipahdetaan, vaikka tuo valpig tarvisikin växa sig lite.

Kovasti sillä kyllä yleisön joukossa oli ihailijoita. Moni ihasteli sitä "voi kun se on kaunis, ja suloinen ja ihana, ja miten hieno väri". Eräälle seurueelle piti ihan antaa pieni haastattelu, olivat kai kelpiä katsomassakin kun seurasivat meitä kehänvaihtotohinoissakin. Kit ainakin teki heihin suuren vaikutuksen. Eräs tyttö totesi Kittyn liehittelyyn: "ihan kun se luulisi minua tutuksi ystäväksi". Vastasin, että Kit luulee kaikkia ystävikseen. :)

Tarde Tarzan urahti Kittyn tantereeseen ensinäkemältä (ainoa koira jolle Kit alistuu!) mutta sitten pusuteltiin ystävinä. Tara on siis vain vajaa puoli vuotta Kittyä vanhempi, eikä olla nähty sitten viime... alkusyksyn vissiin.

Tänään poimin sen päästä kaksi punkkia, toisen aamulla lähtiessä, ja toisen kehän jälkeen, kun kehässä huomasin punkin korvan takana... Punkkiaineet on siis ollut ostoslistalla koko viikon, mutta kun ei ole ehtinyt. Tänään hain kotimatkalla Bayvanticit, mutta laitan vasta huomenna aamulla, että jos tulee jotain reaktoita, niin päästään sitten lekuriin eikä mihinkään yöpäivystykseen. Bayvanticia kun ei siis ole ennen kokeiltu, aiemmin on ollut käytössä Exspot ja viime vuonna Prac-tic, mutta sitä ei apteekissa ollut. Bayvanticin mainitaan auttavan myös hyttysiin, saas nähdä. Niitä on nyt parissa päivässä siinnyt ihan älyttömät määrät. Kitkin oli eilen ihan ihmeissään kiusaajista, kun oltiin lenkin jälkeen pihalla noin tunnin verran. Sillä onkin keskellä mahaa nyt komea punainen mäkäränpurema. Onneksi sitä ei sentään arvosteltu kehässä...

Aurinkoisesta Helsingistä kotiuduttua meitä odotti sade ja ukkonen. Ei siis toivoakaan, että Jasu olisi lähtenyt lenkille. Tyydyttiin pikavisiittiin lähipuskissa, ja yksi oikein mojova jysäyskin osui siihen väliin, mutta Kit (eikä Nuka) ei onneksi välittänyt niistä tuon taivaallista, kun taas setä-koira kiskoi kotiin henkensä edestä.

Nyt se nukkuu rullalla tuolla nurkassa. On se vaan niin kaunis ja rakas, vaikka tuomari ei sen päälle ymmärtänytkään. No se on tuomarin häpeä.