Sunnuntain treenit pidettiin Siikajärvi kakkosella. Kuurosateisen päivän jälkeen kuitenkin aurinkoinen keli, keskilinjan toiselta puolelta tuli tuuli.
Vaihdettiin haamut ääniapuun, koska muutenkin tuppaa etsimään silmillään. 4mm n. 30-40 metrissä verkkopeiton alla, ja antoivat apuna joko kepillä puuhun hakkaamista tai taputuksia. Moottoritien läheisyydestä johtuen avut kuuluivat välillä hieman heikosti. Mutta homma toimi, koira oli loistava! Meni suoraan, ei minkäänlaista kaahausta. Ja into on valtava. Keskilinjalle palatessa se kiskoo hihnasta, niin että korina vaan kuuluu... Ja se jo tietää, että kouluttajan kohdalta kun mennään yli, niin siellä on seuraava.
Treenien jälkeen sain kaksi innokasta apulaista, ja otettiin rullaa keskilinjan molemmin puolin. Aluksi n. 5m näkyvissä, sitten vähän kauemmas ja hieman piiloon (puun rungon/kiven taakse). Alku oli hyvä, mutta sitten alkoi rullia tipahdella matkalle. Pari jäi ihan puoliväliin palautusta, yksi sylkäistiin jalkoihini. Nämä otettiin luonnollisesti aina uudelleen. Vauhti oli hurja, ja koska palatessa joutui loikkimaan epätasaisessa ja hieman risukkoisessakin maastossa, niin olisiko siinä ollut osasyytä tiputuksiin. Onnistuineita tuli 5, joista siis osan taustalla uusinta. Juuri kun pääsin hehkuttamaan (sekä täällä blogissa, että treeniryhmässä), että voitaisi jo pikkuhiljaa edetä, niin johan alkoi tökkiä. Eli eipä edetäkään vielä, vaan vahvistetaan, vahvistetaan!
Yksi rulla jäi treenin jälkeen teille tietymättömille, eli oli tiputettu matkalle, enkä ollut hätäkässä muistanut noukkia sitä mukaan. Eipä osunut ihmissilmään, joten apuun hälytettiin pelastuskoira-Seita. Ja etevä Seita löysi kuin löysikin meidän rullan, kiitos! Ei tarvinnutkaan lähteä rullakauppaan. Tästä tuli mieleeni, että eipä olla aloitettukaan esine-etsintää. Sitäkin voisi joskus pikkuhiljaa ottaa mukaan ohjelmistoon. Jos ehtisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti