Lampaita!

Sunnuntai vietettiin Rymättylässä Hilskan Kaisan (Kennel Kelmi) järjestämän paimennuspäivän tiimoilla. Menossa mukana oli 4 Maiskis-lasta (Nemi, Nikki, Naxe ja Kitty) + saman verran muita koiria. Homma aloitettiin Kaisan esittelyillä ja lyhyellä perehdytyksellä paimennuksen saloihin. Pääsimme myös ihastelemaan kelpie Heilin (Spinifex Heili) työskentelyä, kun lampaita siirrettiin laitumelta aitauksiin, jossa meidän oli tarkoitus harjoitella. Oli se hienon näköistä!

Kaisan koulutusfilosofia perustui kahteen osaan: liinassa opetetaan hillittyä käyttäytymistä ja käskyjen kuuntelua, irrallaan nostetaan viettiä. Eli me harjoittelimme lampaisiin tutustumista ja paimenvaiston sytyttelyä varovasti ja hillitysti liinassa. Myöhemmin alettaisi sitten harjoitella myös irti ja antaa vietille vallan ja jopa nostattaa sitä, ja sitten pikkuhiljaa askel askeleelta molempien tapojen kehittyessä ne lopulta yhdistyisivät.

Kittyn käyttäytyminen alueelle tullessa yllätti. Odotin, että se sinkoaa ja syöksyy tapansa mukaan joka suuntaan ja menee sekaisin lampaita nähdessään (ei ole koskaan ennen nähnyt). Mutta mitä vielä! Tokihan se täpinöi vähän, kun pääsi autosta, mutta lampaita se ei ollut huomaavinaankaan! Omituista.

Ensimmäinen harjoitus oli pyöreässä aitauksessa, missä oli kolme lammasta. Tarkoituksena oli vaivihkaa näyttää koiralle lampaiden kiertämisen ideaa. Koira oli kiinni ja sitä juoksutettiin aidan reunaa pitkin lampaiden ympärillä ja välillä käytiin itse taputtelemassa lampaiden peppuja, että koira kiinnittäisi niihin huomiota. Alku meni jolkotellessa ja lampaiden kakkoja syödessä, ihan kun lampaita ei olisi ollutkaan. Pikkuhiljaa kiinnitin itse enemmän huomiota lampaisiin, ja kävin niitä ajamassa aidan reunalta liikkeelle ja Kits:kin alkoi vähän uskaltaa niitä katsella. Lopulta se jo vähän liikuskeli niiden takana. Tässä vaiheessa kuitenkin tuntui hieman turhauttavalta.

Toinen harjoitus oli isommassa aitauksessa, jossa ajettiin lampaita nk. tasapainokuljetuksella ihminen edessä koira takana. Aluksi apuohjaaja oli edessä ja itse kuljin koiran perässä ja jarruttelin tai annoin luvan ajaa sen mukaan miten lähellä lampaat ohjaajaa olivat. Toisessa harjoituksessa sitten vaihdettiin, eli apuohjaaja oli liinan päässä vahvistelemassa käskyjäni, ja itse olin lampaiden edessä antamassa ohjeita "aja" tai "odota". Eihän se osaa kumpaakaan käskyä, mutta yritettiin kuitenkin. Kumpaisenkin harjoituksen jälkeen ohjaajat sanoivat, että kyllä siellä näkyi ajoittain pieniä väläyksiä että idea alkaisi hahmottua. Isommassa aitaukaisessa Kit mielestäni selvästi jo keskittyi hieman paremmin hommiin, ja kakkojen syöminen jäi vähemmälle. Etenkin sillä kierroksella, kun itse olin lampaiden takana eli oikeassa "kuljetusmuodostelmassa".

Kahdessa ensimmäisessä harjoituksessa olleet lampaat olivat rauhallisia jäkittäjiä, mutta iltapäivällä saimme käsiteltäviksi hieman "liukkaampia" lampaita isommalla laitumiella missä ei myöskään ollut aitoja tukena. Oli meillä kuitenkin vahtikoira, joka tarpeen tulleen sai ajettua lampaat kasaan, jos ne sattuisivat karkaamaan.

Lounaan jälkeen oli siis vuorossa isompaa kuljetusharjoitusta, joka tapahtui samalla periaatteella kun aamupäivän viimeinen harjoituksemme. Kaisa piti koiraa ja itse piti kulkea lampaiden edellä ja sauvalla ohjata koiraa, Kaisa sitten jarrutteli, jos/kun koira ei totellut käskyjä. Harjoituksessa kuljettiin pellon poikki edes takaisin ja päässä tehtiin nk. "flankit" eli itse kuljettiin lauman läpi ja koira flankkasi lauman ympäri takaisin tasapainokuljetukseen. Näisä flankeissa Kaisa kuljetti ja ohjasi koiraa, samoin ohjaaja sauvalla ja vartalon liikkeellä ohjasi myös. Kit alkoi ymmärtää kuulemma käännöksen ja lampaiden kierron jujua, ja lähti jo vähän itsekin mukaan flankkiin ja osasi korjata loppupisteen ihan oikein vastapuolelle lampaita missä itse olin.

Koska Kit ei osaa "odota"-käskyä siinä mielessä miten se tässä olisi tarvinnut, kokeilin "maahan"-käskyä, minkä se osaa melko hyvin myös kaukana. Ja se menikin, tosin harvoin ekalla käskyllä, mutta meni kuitenkin. Tämä sitten kyllä aiheutti sen, että "tule"-käskyllä se ryntäsi eteenpäin. Eihän se osaa "ajahitaasti"-käskyäkään. Mutta näissä iltapäivän harjoituksissa se selvästi oli jo hommassa mukana suurimman osan ajasta. Se osasi myös itse korjata, jos lauma alkoi sivusuunnassa levitä. Se vähän haki reunoja ees taas ja kävi tiivistämässä laumaa.

Viimeisessä harjoituksessa kuljetettiin laumaa kahden koiran kanssa. Toinen oli ajamassa ja toinen jarruna lampaiden edellä. Meidän parina oli puoli vuotias kelpielapsi Kompa. Ajo sujui meiltä kohtalaisen hyvin, Kit oli hommissa mukana, mitä nyt tehtiin melkoista kiemurtelua. Jarruhommat sen sijaan ei oikeen Kitiä kiinnostaneet, vaan siinä vaiheessa meni jo syömispuuhiksi. Loppupysäytys tosin sai aikaan yllättävän reaktion. Kit kääntyi yllättäen lampaiden eteen ja tuijotti niitä, selvästi pysäytti. Seurauksena, että etummainen lammas tuli nuuskimaan, että "ootko ihan tosissasi", ja Kit pussasi sitä! Sitä jännitti se ihan hirveesti, mutta hyvin se homman hoiti! Pieni paimenkoila!

Kaisa sanoi harjoituksen jälkeen, että Kittyssä on nähtävissä taipumusta silmäpaimennukseen. Muissa siskoksissa tätä ei niinkään näkynyt. Yleensä koiralla on jonkun verran silmäpaimennusta ja jonkun verran kroppapaimennusta ja toinen näistä on se vahvempi. Showlinjaisissa harvemmin on vahvan silmän omaavia, kun taas workkereissä se on yleisempää. Tyypillisiä kroppapaimenia ovat mm. beuceronit ja lk colliet. Kittyllä siis voisi löytyä sitä silmää, mitä ei siis ihan joka kelpiltä välttämättä löydy. Hitsi! Ja tämän näkyy Kaisan mukaan myös normielämässä mm. asioiden tuijotuksena. Jep, näkyy paikoin. Hän käski huomioida normikoulutuksessakin asiaa: ei nenäkosketusta alustaan (ei voi erottaa millon koira tuijottaa ja millon koskettaa nenällä), liikkumatonta lelua tuijotetaan. Kyllä. Kit joskus vaan jähmettyy treeneissä tuijottamaan lelua, jos se ei liiku. Kotona itsekseen leikkien sillä ei kyllä tätä ongelmaa esiinny. Talvella se tuijotti ja jahtasi lampuista (koirien valot, otsalamppu) hankeen tulevia heijastuksia lähes neuroottisesti. Aluksi kivalta tuntunut "kelpie jahtaa laserpointterin valoa" -leikki piti lopettaa alkuunsa. Varjojahan se saattaa tuijottaa vaikka loputtomiin, jos ei kiellä. Hmm... mielenkiintoista. Samaan asiaanhan Silvia Trkman kiinnitti huomiota maaliskuun agikurssilla (josta juttu edelleen kirjoittamatta), ja oli kysynyt kurssin vetäjiltä jälkeenpäin, että onko Kit työlinjainen, kun siinä näkee paimenkatsetta mitä harvoin showlinjaisissa näkee. Naureskelin tuolloin, että se nyt vaan on silmät pulleena agikiihkosta. Mutta ehkä siinä piili pieni totuudensiemen seassa?

Että eihän tätä nyt voi sitten tähän jättää, jos kerran tuollainen hieno ominaisuus sieltä saattaisi löytyä! Ehkä me siis vielä käymme joskus toistekin katsomassa lampaita. Olivat muuten aika söpöjä suomen ja ahvenanmaanlampaita. Semmoisiahan voisi ottaa omallekin pihalle, vai mitä?

Lopuksi pienet hulinat laitsalla. Ei tuommoinen pieni paimenpäivä tunnu kelpielapsissa missään, vauhtia piisasi vielä kunnon ralleihin!

Eevi, Kitty ja joku mustista

Ruskeat antavat Naxelle kyytiä. Kitty oikealla, onko tuo vasen Eevi?
Vasen taitaa ollakin äiti Jilla.

Team Maiskis: Naxe, äiti-Jilla, Nemi, Kitty ja Nikki

Yritän jossain vaiheessa käydä loput kuvat läpi, jotta muutkin osallistuneet näkevät omiaan. Ne on vaan käytävä yksitellen läpi, ei kamera ihan taipunut kaukana hämärässä kuvaamiseen, joten ovat ylivalottuneita suhruja. Mutta kai niistä jotain näkee, kun vähän muokkailee.