Ensimmäisellä kierroksella teemaksi otettiin jälleen tarkennus ja suht. vaikeat piilot ja edelleen alasmenoa. Alueena oli talot, käärmekasa, alakasa ja pellot. Mutta kun käärmekasasta nimensä mukaisesti löytyi tallauksen yhteydessä kyitä (YÖK!), se jäi pois alueesta. Tuuli oli tässä vaiheessa vielä jonkunlainen, taisi puhallella talojen takaa keskikasan suuntaan. Maalimiehet edelleen yksitellen.Ensimmäinen mm oli ylätalon vieressä olleessa mustassa pystyputkessa. Kit sai hajun jo heti lähdössä, mutta paikannus olikin sitten työn ja tuskan takana. Ensin kesti melko pitkään pelkkä tarkennus, Kit kaahas ees sun taas talon päädyssä ja sen ympäristössä, veti jopa nokkaa kohti talon kattoa. Lopulta se sai kohdistettua hajun mustaan putkeen, muttei meinannut millään tajuta, missä se maalimies on vaikka haisee. Se joutui jopa "ikuiseen looppiin" kiertämään mustaa tötsää todellä idioottimaisen oloisesti vauhdilla monta kertaa ympäri (kts. kuvat). Lopulta pieni herne raksutti sen verran, että tajusi nostaa pään tötsän reunalle. Olipas vaikea, mutta mahtavasti se teki töitä, eikä kertaakaan kysellyt tai keskeyttänyt hommia!
Toinen maalimies oli melko lähellä keskikasan reunalla bunkkerin suulla. Sinne Kit juoksi melkein suoraan, eli hyvä palautus vaikean työstön jälkeen. Kolmas oli sitten keskikasan toisessa päässä lyhtypylvään juurella olevassa kuopassa betonilevyjen ja ritilöiden alla. Tästäkin Kit sai melko nopeasti hajun, mutta taas työstö kesti hieman, kun ei millään meinannut löytyä sitä koloa mistä pääsee hajun luo. Lopulta rako löytyi, eikä ollut mitään ongelmaa mennä alas pimeään. Tosi hyvä treeni, ja hieno pieni kelpi!
Loopissa, osa1 
Loopissa, osa 2Sitten etsimään, tarkoituksena oli ottaa vähän helpompaa, mutta toisin kävi. Olin pyytänyt ensimmäisen keskitalon yläosaan, jotta voin kokeilla sen lähettämistä rappusia pitkin. Kierrettiin ensin keskitalo, ja sitten lähetin sen rappusille. Ensimmäinen lähetys oli vähän hutiloiva ja se tuli parin askelman jälkeen alas. Uusi tarkempi lähetys auttoi, ja se kiipesi reippaasti ylös ja löysi maalimiehen. Hyvä! Tässä tosin ei ollut mitään etsittävää, koska haju ei piilosta tainnut alas kulkeutua, vaan Kit löysi maalimiehen vain uskaltamalla kävellä raput.
Toinen oli pyynnöstäni ylöspäin aukevassa betonitötsässä sokkelin vieressä, koska olin huomannut noiden ylöspäin aukeaven olevan pienelle kelpille kovin vaikeita. Ja tämä osoittautui jopa melkein ylivoimaisen mahdottomaksi. En tiedä mitä tapahtui, eikö tötsästä todellakaan tullut yhtään hajua, vai oliko Kit niin sekaisin alueen kaikista tallatuista hajuista (oli 14. koira radalla!), vai eikö se jaksanut keskittyä vai mikä. Aluksi se pyöri ja muka haeskeli kyllä, mutta selvää merkkiä "nyt haisee" ei sen elekielessä näkynyt ja se alkoi haahuilla yhä kauempana, eikä oma liikkuminenkaan auttanut. Ei vaan tullut yhtään mitään koko hommasta. Lopulta se jotenkin ohjattuna päätyi nostamaan nenänsä sen verran, että bongasi maalimiehen, mutta olipa kyllä vaikea! Lisäksi se vielä pomppasi tötsän sisään maalimiehen syliin, ajattelin ensin että olipa reipas. Mutta sitten tajuttiin, että ei ollenkaan hyvä, jatkossa se sitten pomppaa suinpäin kaivoonkin.... eli vastaavat on estettävä!Kolmatta maalimiestä siirrettiin hieman, kun toinen oli niin kovin vaikea. Kolmas oli alakasan päällä "hökkelissä", ja tämä nyt taas oli niin helppo kun helppo voi Kittylle olla! Ja se meni piilolle jostain ihan oudosta kolosta, mistä kukaan muu ei mene. SolakkaSilakka keksii ihan omat reitit. Liikkuminenhan sillä on uskomattoman sujuvaa ja ketterää, se on hyvin ohjattavissa, kuuntelee käskyt hyvin, mutta kun on selvästi hajulla, se yleensä työstää ne hienosti ilman avunpyyntöjä.
Jatkossa vaihdetaan alas mentävien piilojen harjoittelu ylöspäin aukeavien tötsien harjoitteluun.
Istutaan maalimiehellä, vaikka vaikeaa olisi, mutta istutaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti