Tihkusateinen, tuuleton ja kolea torstai. Treenien teemana oli lähekkäin olevat maalimiehet. Me ei toki vielä sellaista harjoiteltu, mutta kokeneemmat koirat kyllä. Kittylle oli taas 3 mm yksitellen. Piilot sellaisia, ettei suoraan näe, vaan joutuu käyttämään nenää. 1mm oli keskikasalla "aatamissa ja eevassa" siellä matalammalla puolella. Piiloon joutuu hyppäämään n. puoli metriä alas ja piilot leviää siitä kolosta molempiin suuntiin betonipalkkien alle pimeyteen. Hyvin Kit työsti hajua, mutta se alas meno näytti tuottavan pientä pähkinää. Kun tarkennus oli tehty, ja Kit tiesi mistä pitäisi mennä, se kiersi ja keikkui kolon reunalla kitisten, muttei olisi meinannut uskaltaa hypätä sisään. Meni se sinne sitten kuitenkin ihan itsenäisesti. Ja käyttäytyi kohtalaisen siivosti, vaikka maalimies joutui hetken ryömimään väljempään, että mahtui palkkaamaan.
2mm oli alakasan päällä olevassa mustassa isossa muoviputkessa, minne pitää mennä alaspäin viettävää betonia, putki itsessäänkin on viettävä. Hetken se joutui taas työstämään hajua, putkeen menemisessä ei ollut mitään ongelmaa.
Tästä jatkaessa oli tarkoitukseni tehdä hieman tyhjää ja ohjausharjoituksia alakasa loppuun lähetellen koiraa ylös kasoille, mutta Kit lähti niin määrätietoisesti käytävää pitkin kohti kolmatta piiloa, että annoin sitten mennä. 3mm oli "teletapin" yhdessä haarassa, isoista metalliputkista koostuvassa 4 risteävän putken viritelmässä. Sinne meno ei ole ennenkään tuottanut mitään ongelmia, kuten ei tälläkään kertaa.
Tosi hyvä treeni, tosi hyvä koira. Sillä ei kauaa nokka tuhise noissa hommissa. Joku saattaa luulla, että sählää, mutta se vaan on sen tyyli edetä - peppu heiluen, mutta kyllä se ihan hallitusti liikkuu.
Ennen treeniä tehtiin paukkutreenit samalla tavalla kun pari viikkoa aikaisemmin, eli namiruutu ja loittonevat paukut. Ekalla paukulla se keskeyti välittömästi syömisen ja alkoi innosta vikisten katsella paukun suuntaan ja kiskoi sinne. Kun ei kuitenkaan päässyt, se palasi hetken päästä jatkamaan namiruudun tyhjennystä eikä korvaansa lotkauttanut toiselle kauemmalle paukulle (jota tosin hädin tuskin edes kuului). Kai se "kissanruoka"-treeni syksyllä teki tuon "missä se tyyppi on, kohta saa namppaa" reaktion. Toivottavasti se tälleen pian karisee pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti