Uusia kisakirjoja

My alkaa pikkuhiljaa päästä kisaamaan, nyt on ostettu vihreä ja keltainen kisakirja!

Lauantaina 5.9. Uudenmaan piirimestaruus tokokoe Nummelan pesäpallostadionilla Veikkolan Koirakerhon joukkueessa. My starttasi näin siis tokouransa. Keli oli aamusta ihan hirveä, vettä tuli kaatamalla ja ukkosti. Alokasluokka oli viimeisenä vasta puolen päivän jälkeen ja onneksi sää selkeni hetkesi ja saatiin meidän suoritukset tehtyä ihan kivassa kelissä.

My oli hyvin rauhallisessa ja matalassa vireessä odotellessamme. Kehään meneessä jopa nostatin sitä, kun alunperin kuvittelin käyvän päin vastoin. Paljon tuli virheitä, mutta ei yhtään nollaa. Jonkunlainen aivopieru sille sattui seuraamisessa, kun hukkui ihan täysin ekan lyhyen suoran paluussa. Ekalla suoralla oli kovasti tapahtumaa sisältäen lyhyen juoksuosuuden, täyskäännöksen ja liike seis, joten eikö oikein päässyt kunnolla mukaan ja meni siitä sekaisin? Seuraaminen oli muutenkin aika kamalaa. Lisäksi pisteitä ropisi joka liikkeessä siitä, kun palatessani sen viereen, se nousi ennakoiden perusasentoon, tai siirtyi edestä sivulle hyppäämällä mua vasten. Kumpaakaan ei ole tehnyt ikinä, tosin edestä sivulle siirtyminen on sillä huono ja tekee siinä pompun, mutta ei nyt sentään rinnuksille ole ennen hyppinyt. Oliko liikaa intoa vai epävarmuutta? Noutokapulan pito meni hienosti, pientä kapulan pyörittelyä (mitä sitäkään ei normaalisti tee) josta -1p.

Mutta oikein kiva ilme sillä oli, pientä viilausta niin hyvä siitä tulee!

Paikallamakuu 10
   oltiin ekana rivissä, meni hitaasti maahan, muuten ok
Seuraaminen 7½
   huono, hukkui täysin ekan suoran paluussa. Loppua kohden paransi.
Liikkeestä maahanmeno 7
   katsoin menikö maahan, tuomari rokotti tästä vartaloavusta+nousi ylös kun palasin viereen
Luoksetulo 8½
   tuli normaalia hitaammin, ei edes tehnyt myyräloikkia, mutta hyvä eteentulo! Sivulle siirtyi pomppien ja minuun koskien
Kaukokäskyt 8½
   nousi seisomaan kun palasin viereen
Noutokapulan pito 9
  pientä levottomuutta otteessa
Estehyppy 8½
   sivulle siirtymisessä hyppäsi törkeästi minua vasten
Kokonaisvaikutus 8½

Tulos: ALO1 171p 6/10 sija. Ja meidän joukkue voitti piirimestaruus kultaa! Tuomarina toimi Tuija Sere.

Sunnuntaina 6.9. agilitykisauran aloitus Lohjalla. Käytiin ostamassa kisakirja ja mittauttamassa pikkumusta ja samalla olin ilmoittanut sen yhdelle hyppyradalle (puomin ylösmeno kesken, siksi ei vielä agiratoja). Henri Luomala mittasi Myn 45,5 cm eli maxi ilman sen kummempaa ihmettelyä. Samaa olen itse mittaillut.

Rata oli ihan kiva, mutta ei kuitenkaaan pelkkää suoraa paahtamista. Joitain ansanpaikkojakin sinne kuvittelin, mutta ei My niihin mennyt. Se on kiltti ja kuuliainen ohjattava, joka kuitenkin irtoaa ihan kivasti. Paitsi sitten muurilla päättikin tulla perääni, kun itse vähän kiiruhdin ja rintamasuunta kääntyi ennenkun My hyppäsi. Sama pussilla. Ja kepeillä se on vielä herkkä mun liikkeelle, joten siinäkin virhe tuli varmaankin siitä, että minä lähdin jo rynnimään ennenkun My ehti päästä rytmiin (tästä on sanottu mulle niiiiin monta kertaa...). Ja itseasiassa videolta hidastuksena katsottuna Luomala nostaa käden 3-hypyn kohdalla (ja tuloslapussa lukee 5), joten olisiko koskenut pituuteen, kun selvästi joutuu askelta sovittamaan ennen pituutta (koska minä taas rynnin). Näkyy hyppäävän aika pää ylhäällä taas, hyppytekniikkaa pitäisi taas päästä tekemään, on ollut siitä n. puolen vuoden tauko.

Muita kuulumisia?

Kelpieleiriä vietettiin elokuun lopussa jälleen Hauhovissa sukulaisten voimin höystettynä muutamilla muilla kelpieillä. Ohjelmassa oli Kittylle peltojälkeä (oli se vaan hieno, vaikka välillä meinasi vähän keulia!), Mylle aksaa, hakua, ilmaisutreeniä ja tottista.

Äiti ja lapset leirillä

My on treenaillut nyt elokuun hakua, tokoa/tottista ja aksatreenitkin käynnistyi vihdoin elokuun lopussa.

Hakutreeneissä vihellettiin peli poikki jo alkukesästä asti riivanneen ylihektisyyden vuoksi, mikä lopulta johti malttamattomuuteen ja maalimiesten jättöön, ei pystynyt/halunnut haukkua, vaan jäi syömään heinää tai lähti jopa pois. Nyt on tehty viereenlaskua, että saadaan oikea mielentila maalimiehelle. Tehtiin ensin kolme treeniä pelkästään partioimalla, suorapalkalla virettä laskien ja tämä on toiminut loistavasti. Sen jälkeen on ehditty tehdä yksi treeni pistoina, ja vire nousi taas selvästi korkeammalle, mutta pystyi rauhoittumaan maalimiehillä! Eikä pistot kärsineet yhtään partiointitreeneistä. Erikseen on kokeiltu kolmeen otteeseen rullatreeniä, kenttätreeninä toimii! Saas nähdä siirränkö Myn sittenkin rullalle, kun vaikuttaisi että haukkuminen ei sille kuitenkaan ole niin helppoa. Virhearvio minun kohdalta, mulle se kyllä haukkuaräpättää... katsotaan.

Toko/tottistreenit ovat tähdäneet kisastarttiin tokon piirimestaruus kisoissa. Nyt pitäisi asettaa uusia tavoitteita, tekisi mieli jatkaa vielä alokkaassa TK1:n verran, että saisin kisakokemusta/rutiinia Myn kanssa. Tarvitaan paljon lisää tarkkuutta liikkeisiin, etenkin perusasentoihin! Mutta ohjelmistoon pitäisi saada myös ruutu ja törpön kierto. Törppöä on yhden kerran jo kokeiltukin. Ruutuakin, mutta Pen oli unohtanut kokonaan miten targetille mennään, joten ensin targetin vahvistamista.

Tottispuolella ollaan muutama kerta tehty nyt esteitä. Metristä on mennyt pienen tokokapulan kanssa aina 90cm:iin asti. Metrinen ylitettiin ekaa kertaa n. viikko sitten pelkkänä paluuhyppynä, kevyesti meni. A-estettäkin on tehty pikkukapulalla ja sekin menee, mutta tuppaa hyppäämään mennessä vähän korkealta alas.

Ampumista pitäisi päästä treenaamaan/kuuntelemaan paukkuja, koska My niihin nyt jonkun verran reagoi. Leirillä ammuttiin ja se selvästi otti niistä itseensä. Se joutui n. vuosi sitten remonttimiehen ajattelemattomuutta kuuntelmaan kotona naulapyssyn pauketta ihan lähietäisyydeltä, ja oli ahdistunut siitä. Saa nähdä saadaanko kuntoon vai ei, kuinka paljon jaksan nähdä vaivaa.

Agitreeneistä ei ole mitään ihmeellistä raportoitavaa, parit treenit vasta ehtinyt olla. Kepeissä riittää kovasti työstämistä, kun ei malttaisi korkeassa vireessä keskittyä kunnolla. Oma liike häiritsee vielä aivan liikaa. Muuten se on kiltti ohjattava, mutta irtoaa silti kivasti, kun ohjaan kunnolla. Puomin ja A:n alastuloissa on edelleen target ja ylösmenokontaktin vuoksi ennen puomia pumpperi, joka toimii hyvin, mutta koska toistoja on vielä melko vähän (koko loppukesä jäi treenaamatta), en ole kokeillut vielä ilman.

Kitty ei ole pientä tokohumppaa lukuunottamatta päässyt vieläkään tekemään juuri mitään. 2vk sitten fyssarilla todettiin, että se on liikkunut todella etupainoisesti eikä ole käyttänyt/aktivoinut takapäätään kunnolla. Pidettiin 2vk tasapainotyyny-jumppakuuri ja kehitys on ollut selvä, nyt käyttää taas takapäätäänkin. Jumppia on jatkettava, mutta jospa se tästä kohta saataisiin treenikuntoon. Tokossa kun pitäisi päästä työstämään niitä uusia evl:n liikkeitä, mutta kun ne ovat juurikin niitä vauhtiliikkeitä, niin ei ihan vielä. Seuraamisia, jääviä, kaukoja on jonkun verran tehty, mutta kun ei niissä ole mitään ihmeellistä, niin eipä niitä jaksa hinkuttaa. Uutta pitäisi päästä opettamaan!

Sairaslomalaisten kesä

 

Tämä kesä kyllä meni taas vähän penkin alle noiden sairaslomalaisten kanssa. Montako kelpiä ihminen tarvitsee, että sillä olisi treenikoira?? Myönnettäköön, että on tullut jo pohdittua mistä sitä seuraavaa koiraa ... Noh, Myn sairasloma on sentään ollut kohtuu lyhyt ja nyt päästään taas pikkuhiljaa treenaamaan.

Kitty on pikkuhiljaa palaillut normaalielämään lenkkeilyn ja arkielämisen suhteen. Kesäkuussa fyssari huomasi, että oikean nyt leikatun jalan lihakset on vahvemmat kun vasemman (hyvä oikean jalan kannalta!), ja keventää vasenta (ei niin hyvä). Myöhemmin muistin, että sehän oireili vasemman jalan pohjetta jo tammikuussa ja se onkin ollut tosi kireä, lähentäjässä jotain ongelmaa yms. Sitä on hoidettu laserilla ja tasapainotyynyllä, muuten ei olla juuri jumppailtu. Kesä-heinäkuun vaihteessa uitiin 4krt Hyvinkään sarjakortti loppuun, mutta luonnonvesissä uiminen on ollut kylmien vesien vuoksi aika vähäistä. Lenkillä se on jo saanut hömpöttää irti, mutta riehumiset on kielletty edelleen. Ja ei olla juuri treenattu, kun se aiheuttaa niin suurta täpinöitsemistä. 6 kk leikkauksesta (fyssarin ohjeaika sairaslomaan) tulee täyteen vasta syyskuun lopussa, nythän on vasta 4,5 kk mennyt. Toki se vois esim jälkeä tehdä, mutta...

Kitty ui...

Myn sterilisaatio oli 20.7. Mevetissä. Tehtiin tähystämällä, mutta koska kohdussa oli muutoksia se piti poistaa ja sitä varten tuli sitten vielä n. 2cm ylimääräinen haava. Muutaman päivän My oli hieman kipeä/vaisu, mutta sitten alkoi hepuloitsettaa. Nyt 2,5vk leikkauksen jälkeen se on saanut jo lenkkeillä vapaasti ja on tehty pientä treeniä. Rankemmista treeneistä kuten agility tuli 3vk sairasloma. Ohjatut agitreenit tosin alkaakin vasta parin viikon päästä, joten ehtii hyvin toipua.

 ... My ei ui ...

 ... kuhan pyllistelee

Treenirintamalla on siis loppukesän ollut kovin hiljaista. Kesä-heinäkuu treenattiin Myn kanssa vielä hakua ja tottista, ohjatut agitreenit on ollut tauolla kesäkuun alusta asti. Heinäkuussa käytiin juoksemassa meidän ekat epikset, voitettiin ylihelppo supermölliluokka, vaikka mukana oli muitakin nopeita koira, eli lujaa menee! Muutama kerta käytiin hallilla tekemässä kontakteja ja keppejä. Kisaamaan olis jo kova hinku (hyppäreille, puomin ylösmenokontakti vaatii työstöä). Hakutreenit on tuntuneet junnaavan paikoillaan, mutta Sirken treeneissä tuli todettua, että My on koira joka vaan tarvitsee pääasiassa sitä perustreeniä, perusasioiden vahvistamista, aina ja iankaiken. Viimeisimmissä Sirken treeneissä heinäkuun alussa tehtiin kisamainen treeni - ja sehän meni ihan kivasti! Paitsi että maalimiehet palkkasivat, eikä My osaa vielä kulkea nätisti irti keskilinjalle. Mutta kesti hyvin runsaankin määrän tyhjiä (joku ei luota koiraansa ja pistottaa ihan turhan tiheeseen). Sen jälkeen on ilmennyt ihmeellinen maalimiesten jättö -ongelma, pahin ongelma mitä voi olla. Tämä tuli esiin juuri ennen sairasloman alkua, joten katsotaan nyt sitten missä mennään, kun kohta palataan treeneihin. Tosin tällä hetkellä ohjaajan hakumotivaatio on taas ihan hukassa. Jos vaan keskittyis aksaan ja tokoon...?

Siis tokoon? Joo, ihan kun tokokärpänen olisi puraissut kun keksin, että uuden alokasluokan liikkeethän on aika helpot. Noudon pitoa lukuunottamatta. Itsepäinen My kun on päättänyt, että kapulan pito ei kuulu hänen hommiinsa. Tykkää kyllä hulluna vauhtinoudosta ja iskunoudoista, mutta pito - ei niin ei millään... Sairasloman toisella viikolla otettiin kapulanpitotreeni ohjelmistoon, ja sehän on tuottanut tulosta, ihmeitä tapahtuu!

Kunhan tässä pääsee Kittyn kanssa tokotreemaanaan, niin Mykin aloittaa sitten ylempienkin luokkien treenaamisen. Tehdään siitäkin tokokoira. Oho! Tai sitten innostus lopahtaa alkuunsa.

Kuvissa kesäloman 2pv mereilyretken kuvasatoa.

Himpun on rakenteessa eroa ...

... silti ne painaa melkeen saman verran, n. 14,5 kg ja siinä on kilo liikaa molemmille.
Myllä on ihan kunnon rasvakerros kylkiluiden päällä,
vaikka näyttää tommoiselle kuikulalle.
Se on muutamia senttejä Kittyä korkeampi, n. 46-47cm.

Kuin kaksi marjaa?

Kittyn puolustukseksi sanottakoon, että sillä on hirveän
paksu karva ja tuossa vielä uimisesta pörröllään.

Tän rakenteesta mä niin tykkään!

Se on ketterä kuin vuorikauris

Setäkin on vielä menossa mukana, vaikka vanhuus jo painaa (12,5 v)

BH hyväksytty!

Saanen esitellä

BH PenniMyyksä! 

 

Aloitettiinkin kisaura korkkaamalla sininen kirja eli BH-koe suoritettu!

Ilmottauduin Myn kanssa Vekoran 4.6. BH-kokeeseen jo keväällä, vaikka se mielestäni oli hieman liian aikaisin, en saisi mitenkään rakennettua sellaista kestoa sellaisessa vireessä mitä halusin. Mutta olipahan tavoite ja tuli treenattua kevät melko ahkerasti (muuten ei olisi tullut treenattua varmaan ollenkaan...).

Myn seuraaminen on vallan kivaa, mutta ei se vielä kestä kahta niin pitkää pätkää mitä BH:ssa on. Mutta se teki, ja sen häntä oli pystyssä ja se oli kohtuu iloinen. Itseasiassa tuntui paljon huonommalta kun näytti, koska tiedän miten hyväänkin se pystyy ja nyt oltiin kaukana siitä. Sattui vielä niin, että sillä on jonkunlainen valeraskaus ja puuttuu se turbovaihde. Ja häiriöitä oli ihan hirveästi, vaikka ollaan niitä harjoiteltukin, niin ei ihan näinä paljoa kerralla! Todella kova tuuli paukutti kehänauhoja juuri kun oltiin aloittamassa, My pomppasi metrin verran ennen aloitusperusasennon ottoa, että mikä sieltä tulee päälle. Ekalla suoralla meni poliisiauto pillit ulvoen ohi ja muutaman korttelin päässä olevalla urheilukentällä ammuttiin starttipistoolilla jatkuvasti.

Mutta se teki, enkä minäkään tainnut saada yhtään moitetta avuista. Ainoa selkeä virhe tuli maahanmenossa, jota se ennakoi ensin jätättämällä ja meni sitten itsenäisesti maahan ja minä ihmettelin tovin missä on koira, ja kun sen löysin ihmettelin mitä ihmettä teen. Eniten tyytyväinen olin luoksetuloon, se tuli nätisti suoraan eteen ilman apuja - se paikka kun on ollut aika hakusessa. Henkilöryhmät meni yllättäävän hyvin, istuminen oli hyvä. Kaikesta muusta taidettiin saada erinomaista, paitsi hihnaseuruu oli erittäin hyvä ja maahanmeno-luoksetulo puuttellinen tai tyydyttävä, en muista.

Vastoinkäymisten jälkeen kesää kohti

Kittyn toipumisen kanssa on tapeltu koko kevät. Polvi piti sitten leikata jälleen kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei vaan riittänyt. Sitten haavaan tuli viikko tikinpoiston jälkeen ommellankareaktio, haava aukesi molemmista päistä ja alkoi mätiä. Yksi antibioottikuuri ei riittänyt, vaan perään syötiin vielä toinenkin. Kuntoutus on siis edelleen ihan alkutekijöissään, kun ei olla päästy vesijuoksumatolle, eikä toki vielä uimaankaan. Mutta nyt on jälkimmäisestä leikkauksestakin aikaa kulunut jo 8 viikkoa ja Kii on jo hyvän aikaa päässyt mukaan normilenkeille metsään, hihnassa toki vielä. Mielestäni jalankäyttö ei ole aivan puhdasta, mutta olosuhteisiin nähden ihan ok. Ei olla treenattu vielä mitään, enkä ole antanut sen leikkiä edes itsekseen, otetaan ylivarovaisesti. Hienosti se on taas jaksanut sairastaa, passivoitui täysin tekemättömyyteen ja lepäämiseen. Mutta heti kun aktiviteetti hieman lisääntyi, on se ollut kovin onnellinen päästessään m u k a a n!

T y l s ä ä ä . . .

My sairasti heti juoksunsa perään huhtikuun lopussa kohtutulehduksen, sai siihen antibiootit ja nyt eletään sormet ja varpaat ristissä, että tulehdus pysyy poissa, ja päästään vielä 1-2 kk eteenpäin, jolloin se steriloidaan tulehduksen uusimisen välttämiseksi.

Muutoin elämä on pyörinyt Myn treeneissä. Ahkerasti tottista, vähän aksaa ja hakutreenitkin starttasi huhtikuun puolivälissä. Tottis alkaa näyttää tosi kivalta, paljon on toki vielä työstämistä kestossa ja tarkkuudessa etenkin käännöksissä. Noudot ja esteet on toki vielä ihan kesken, nyt on keskitytty lähinnä BH:n liikkeisiin.

TottisMy!

Agilityssä vaihdettiin ryhmää Kittyn paikalle, ja päästiin/jouduttiin lähes suoraan yksittäisten esteiden opetuksesta tekemään 3-luokan ratakiemuroita. Välillä menee hyvin, välillä näkyy kokemattomuus ja osaamattomuus. Kepeissä on paljon tekemistä, erikseen tehtynä osaa ne hyvin, mutta kun kierrokset on tapissa, ei pysty keskittymään eikä onnistu ei niin millään. Puomilla ollaan jouduttu jumppaaman ylösmenokontaktin kanssa. Käytössä on ollut pumpperi n. 0.5m kontaktin yläpuolella, mutta välillä tuppaa silti yrittämään loikkia. Nyt kokeilussa onkin pistää pumpperi ennen puomia maahan, katsotaan...

Hyppytekniikan treenaaminen oli huhtikuun tauolla juoksun takia, ja sen jälkeen ei olla sitä treenattukaan, kun hallivuorokin loppui. Treeneissä rimat on ollut 55cm ja pääsääntöisesti hyppää ne ok. Lähinnähän sillä korjattiin etupainoista ja pääylhäällä hyppyä, rimoja se ei ole ehkä ikinä tiputellut. Lisäksi sillä on tosi pitkät hypyt, kasaaminen on vaikeeta.

Pienenä ajatuksen oli startata Myn aksaura hyppyradoilla jo huhtikuussa, mutta juoksut ja kohtutulehdus estivät sen. Ja nyt tuntuu, että osaako se niitä keppejä kuitenkaan tarpeeksi hyvin, että kannattaisi vielä kisoihin mennä. Agiradoille en kyllä mene ennenkun tuon puomin saa johonkin kuosiin ylösmenonkin osalta.

Hakutreeneissä on tehty pääasiassa sellaista 100m rataa 5-7 pistoa, yksittäisiä tyhjiä mukana. Pääpaino on ollut mm käytöksen lisäksi Myn eteneminen maastossa ja keskilinjalle mun luo tulo. Treenit on menneet ihan ok, mutta tuntuu että niistä on muodostunut hieman liian hektisiä, ja nyt yritetäänkin vähän rauhoittaa menoa tauottamalla maalimiehillä. Ilmaisu on ollut mukana, mutta vain n. 10-15 haukkua kunhan aloittaa nätisti maalimiehiä härkkimättä.

Esineruutua on tehty jonkun kerran. Ongelma on ollut esineiden palautus, löytää kyllä hienosti. Sain lopulta palautustreenin kautta omien esineiden tuomisen varsin kivaan jamaan, eli etsii ja tuo jo omat esineet sieltä 50m:stä ihan kivasti. Mutta vieraat jättää sinne, joten nyt työstetään vieraiden esineiden palautustreeniä. Helpolla ei My mua päästä!

KaistapääMy! Kuva © Tuija Hurmekoski

Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaanko hyvistä?

28.2. korkattiin Kittyn kanssa tokossa VOIttajaluokka ja kasaan saatiin 266p I-tulos 1./6. sija. Tuomari Harri Laisi, koe oli Veikkolassa samassa hallissa missä treenataan.

Tunnari 9
Istuminen 10
Ruutu 7,5
Seuraaminen 8,5
Hyppynouto 0
Luoksetulo 8,5
Kaukokäskyt 9,5
Metallinouto 8
Kokonaisvaikutelma 8

Ihan tehtiin tasomme mukaan, paitsi ohjaaja mokasi hyppynoudon. Kapula pomppi pehmeällä matolla niin vinoon, että tiesin Kittyn tulevan ohi. En tajunnut antaa ylimääräistä hyppy-käskyä. Ruudusta ei lähtenyt ekalla kutsulla (en tiennyt millä olisin kutsunut, ei olla harjoiteltu). Seuraaminen oli ajoittain ok, mutta pääasiassa melko jännittynyttä, siitä tuomarikin sanoi ja rokotti myös kokonaisvaikutelmasta, koska iloisuus puuttui. Noutojen palautukset oli mitä sattui, puoliksi eteen ja puoliksi sivulle, väljiä jne. Hyppynoudon toi sitten suoraan sivulle... Metallikapulan tiputti kerran matkalla. Kaikenlaista viilattavaa, mutta tuomari kun ei ole niitä tiukimpia niin näin tällä kertaa. Ei jäädä voittajaan hinkkaamaan, vaan seuraavaksi EVL:ään. Tarkoitus oli yrittää jo nyt keväällä vanhoilla säännöillä, mutta toisin kävi... Palkinnoksi saatiin maaliskuuksi vapaakortti Veikkolan halliin, sitä on nyt Myn kanssa käytetty ahkerasti tottiksen ja hyppytekniikan treenaamiseen.

Ja sitten ne huonot
Kittyn vingahteluihin löytyi lopulta syy, alkoi oireilla uudestaan tokokokeen jälkeen, sitä ennen ehti olla 2vk oireilematta. Toinenkin polvi rikki, polvilumpio luksoi. Ei pahasti, tietynlaisissa rennoissa asennoissa ja kun jalka on aivan suora. Voi juosta metsässä ja treenata, eikä oireile, mutta sitten yksi käännös paikallaan. 5.3. käytiin Räihällä, joka ei löytänyt polvesta tutkimalla eikä kuvien perusteella mitään vikaa. Mutta en antanut periksi, vaan patistin tutkimaan uudelleen ja menihän se sitten.

Eilen leikattiin, vähän kevyemmin kuin toinen polvi, kun on niin lievä. Mutta samat toipumiset siihen menee kuitenkin eli pari viikkoa ihan rauhallisesti ja tikkien poiston jälkeen aletaan käydä uimassa ja kuntoutellaan pikkuhiljaa. Josko sitten kesällä/syksyllä pääsisi treenaamaan niitä uuden evl:n liikkeitä ja syksyllä ehkä vielä kokeeseenkin...? Agilityt on Kittyn osalta nyt juostu. Kyllä se raukka on niin kovanonnen koira.

 Potilas Kii ja lähihoitajansa

Helmikuun juhlaviikot: My 2v ja Kitty 6v

Viime perjantaina 20.2. My täytti huimat 2 vuotta! Miten tämä aika vaan menee niin nopeasti. Ja tänään Kitty täyttää jo 6v. Kuvat on parin viikon takaa, kun meillä muutaman päivän oli kauniit talvikelit, muuten on kyllä ollu varsin surkea talvi. Tosin himpun parempi kuin edellinen sentään.

Viime perjantaina juhlittiin hallivuorolla Mytä hyppytekniikan ja vähän tottiksen, ja Kittyn tokotreenien parissa. Tänään juhlittiin sitten hallivuorolla Kittyä puuhastelemalla pääasiassa samoja juttuja, enimmäkseen kuitenkin Kittyn tokoa - koska huomenna on voivoi-luokan korkkaus!

Kitty on ollut agilitystä sairaslomalla jo neljä viikkoa, toissa viikolla käytiin Karoliinalla eikä mitään selkeää syytä ja pahoja jumeja tai aristuksia enää löytynyt, vaikka se sitä edellisellä viikolla oli vielä pari kertaa vingahtanutkin. Lenkeillä on sen jälkeen taas saanut mennä normaalisti ja rällännyt Myn kanssa, ja tokotreeneissä tehnyt vauhtiliikkeitä. Katsotaan nyt sitten miten tämän kanssa edetään.

Uimaankin päästiin taas vihdoin viime sunnuntaina, ja kolme seuraavaa kertaa on jo varattuna. Toivotaan, että My venyttäisi hieman lisää juoksuväliään, mutta eiköhän sen juoksut katkaise viimeistään maaliskuun lopulla meidän uintiputken hetkeksi. Karvaa lähtee molemmista niin, että pöllyää.
 

 

Alkuvuotta

Miten ei saa tänne mitään kirjoitettua? Vaan eipä tässä nyt ole kovin kummoista menestystä ollut ilmassakaan... Alkuvuosi on treenattu tavalliseen tapaan aksaa, hyppytekniikkaa, toko/tottista ja rakennus- tai pihapiirietsintääkin lähes joka viikonloppu.

Kittyn kanssa on agitreenien lisäksi tehty hallivuorolla tokoa, lähinnä tunnaria ja ruutua sekä pientä piiperrystä muiden juttujen kanssa. Ja on se pari kertaa päässyt rakennustreeneihinkin.

Viime viikosta lähtien Kittyn on jälleen ollut sairaslomalla agilitytreeneistä, kun takapäässä on ollut lihasjumia ja arkuutta. Molempien jalkojen lihakset jumissa ja vas. pohkeessa arkuutta (lihasrevähtymä?) ja jotain reaktiota SI-nivelen alueellakin. Oireet viittaavat upottavassa hangessa juoksemiseen - kyllä, sitä se on tehnyt. Ensi viikolla tsekkaus, ja katsotaan sitten päästäänkö jälleen agilityyn vai tuleeko tästäkin taas pidempi tauko... voi sitä romukeinästä.

My oppi vihdoin pujottelemaan ja kontaktiesteetkin alkaa näyttää kivalta. Hyppytekniikkatreenitkin sujuu mallikkaasti, mutta ratatreenissä hyppää rumasti etupainoisena ja pää ylhäällä. Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla nostaa rimoja, josko se tekniikka löytyisi sieltä helpommin korkeampien rimojen myötä. Pitäisi jo vihdoin päästä senkin kanssa tekemään kunnon ratatreeniä! Olen tuskastellut sen kääntymisen kanssa, kun se ei käänny, vaan sinkoaa helposti jonnekin horisonttiin. Mutta kun sain ohjeen käyttää vastakättä käännöksien merkkauksessa, niin johan kääntyy! Vetämällä/valssilla se vaan valuu tai sinkoaa minne sattuu.

Tottispuolella on ollut aivan liian hiljaista, tulee paniikki ja kiire, jos meinaan saada sen BH-kuntoon keväälle... seuruita tehdään vähän väliä pieniä pitkiä, sekä namilla että lelulla. Mutta liikkeet pitäisi saada kasaan ja se kesto ja palkattomuus. Olen pohtinut pitäisikö hetkeksi luopua erillisistä hyppytekniikkatreeneistä ja keskittyä hallivuorolla tottikseen.

Myn kanssa käytiin tammikuun alkupuolella Lahdessa näyttelyssä hakemassa H (niinkuin Huippusöpö?). Tuomari vaihtui ja olisi pitänyt jättää väliin kokonaan. My haukuttiin aivan liian kevyeksi. Minusta se on just niin hieno sporttimalli! Eipä tarvii sen kanssa näyttelyissä ravata.... ja onhan sillä jo se ERI erkkarista.

Uintivuoroja yritin varata Hyvinkäältä, mutta meni monen viikon päähän. Kitty olisi tarvinnut nyt taas uintikuuria.