Eilen oli jälkikurssin toinen kerta. Kittyn "metsäjälki" kulki heinikkoisessa puskassa, joten meni ihan peltojäljestä vielä. Jälki oli vieraan tekemä, n. 50m, ehkä vajaa 1h vanha. Alussa muutama metri namia, muuten ei. Kolme purkkia. Nyt pistin sen maahan, enkä silitellyt. Ei rauhoittunut, vaan ihan tärisi innosta. Mutta hyvin ja rauhallisesti lähti jäljelle. Kun namit loppui alkoi kaahotus, eli meni ihan kunnon nelivetoa. Jäljellä kylläkin hienosti. Minä sitten jarruttelin. Ekan purkin ilmas heiluttamalla sille häntää ja katsomalla minua. Odotin, että olisi mennyt maahan, koska sitä oltiin harjoiteltu, ja se toimi jo hienosti. Mutta ei malttanut, joten käskin. Tokasta purkista olisi mielummin mennyt yli, en päästänyt. Vikalle sain ohjeeksi alkaa kehua sitä heti, enkä odotella mitään maahanmenoja, kun ne ei vielä tule. Jäljestys oli sellaista semisiistiä. Aikamoinen vauhti, ja melko levotonta. Välillä eksyi jäljen sivuun, ja sillon pitäisi vaan pysähtyä ja jarruttaa, ja kun palaa jäljelle päästää menemään.
Tänään iltaruoka löytyi sitten taas lähipuskasta, joka on myös maastoltaan heinikkomaista heteikkoa. Pistin alkuun namia ehkä 10-15m, sitten n. 30m tyhjää ja purkki. Ja sama seuraavaan ja sitä seuraavaan väliin. Pituutta tuli n. 150m, vanheni reilun tunnin. Aluksi lähti hyvin, mutta kun namit loppui, alkoi taas kaahotus. Mutta hyvin se menee, ajoittain erittäin tarkasti, välillä ajautui sivuun. Viereinen kosteikko ehkä veti myös hajuja? Olisi pitänyt merkata vielä paljon paremmin, niin olisin voinut tarkemmin katsoa millon on sivussa ja pysähtyä. Luulen, että ajoittain annoin mennä jäljen sivussa hetken, kun en ollut ihan varma missä se meni. Eka purkki hieno, ei kyllä mennyt vieläkään maahan. Tokakin ok, mutta viimeiseltä olisi rynninyt väkisin ohi. Meni vähän jäljen sivussa just siinä kohtaan. Tämän päiväinen oli kuitenkin parempi kuin eilinen. Mietin, että missä vaiheessa se rauhoittuisi, pitääkö matkaa vaan kasvattaa reilusti, vai kylvää niitä nameja. Hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti