Maanantaina käytiin ex-tempore lenkillä Veikkolan puskissa ja tekaistiin sinne jälki. Ehkä 150m pitkä, 3 purkkia, alussa n. 10m namia, eka purkki n 50+ metrissä, toinen saman verran, kolmas väli oli vähän lyhyempi, koska merkit loppui kesken ja maasto muuttui ryteikköiseksi (soista varvikkoa jossa kaatuineita rankoja). Maasto oli ajoittain varvikkoista, sammalikkoista ja kallioista. Kosteaa, vanheni n. tunnin.
Rauhoitin maassa, silittelinkin vähän, oli ok. Mutta jäljelle lähti ihan rynnimällä ja ryysi namit yli. Jarrutin niin että söi edes muutaman, mutta sitten taas ryysittiin. Kohtalaisen arkasti ja hyvin se kuitenkin meni, ja alun jälkeen jopa rauhoittui vähän ja meno oli ihan siistiä. Nyt alkoi purkitkin löytyä. Ekalla en odotellut maahanmenoa, vaan kiljaisin "jes" ja pyysin maahan. Tokalla sama juttu. Kolmannella sitten odotin hetken, ja kun katsoi mua ja alkoi painua alas, kehuin. Sillon nousi, ja pyysin uudestaan maahan. Hyvä se oli! Pitää tehdä lisää merkkejä, että saan pidempiä jälkiä.
Parissa kohtaan vähän jarruttelin, kun alkoi valua mielestäni jäljen sivuun. Kerran piti ihan hakemalla hakea jälki uudestaan. Ja välillä näytti, että meinaa nenä nousta ylös. Mutta pääasiallisesti meni tosi hyvin. Peesarilta tuli kommenttia, että näytti että ohjailen sitä kropalla. Voi hitsi, pitää olla tarkkana! Se on niin herkkä kroppaohjaukseen. Ei saisi kun pysähtyä, jos ajautuu sivuun, mutta kun ... ilmeisesti teen jotain muutakin. Mun pitäisi siis tehdä jälkiä, joista en itse tiedä missä ne menee, mutta silti pitäisi myös tietää missä menee, että voin huomauttaa, jos menee jäljen sivussa. Pitäsköhän yrittää taas hakea tarkkuutta ja rauhallisuutta pellolta? Tai kylvää niitä nameja metsään?
Edellisestä postauksesta unohtui, että oltiinhan me lauantaina raunioillakin. Keepi oli varsin pätevä. 3 figua yksitellen (ettei mun tarvitsisi yhtään ohjailla sitä). Ekan tiesin, että on vihreässä kopissa. Vähän aikaa kesti, että paikallisti hajun koppiin, sen jälkeen ei ongelmia. Loppuja en tiennyt. Toka oli vikan kaivon takana "karhunpesässä", piilo jonka olemassaolon kuulin vasta lauantaina. Jäin seisoskelemaan, polulle ja annoin koiran työstää rauhassa, en nähnyt missä se meni eli vähän oli etäisyyttäkin. Näin ei voisi tehdä, jos olisi toinenkin figu tarjolla, ettei se sitten vaihtaisi hajua. Kolmas oli hetekassa, siinä ei ollut kerrassaan mitään ongelmia. Loistotreeni. Lopuksi paukuteltiin radan sivussa namiruudulla pari 6mm:llä. Ne nyt ei kuuluneet yhtään mihinkään. Eli paljon lähempänä, tai sitten 9mm:llä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti