Maiskis-kelpiet ja muutama muu kelpie kokoontuivat tänä vuonna leirille Kuralan kartanotilalle 8.-10.7. tiukan treenailun ja hauskan yhdessäolon merkeissä. Paikalla oli sekalainen sakki ihmisiä sekä ainakin 15 kelpiä (muistinkohan kaikki?) sekä muutama "vääränrotuinen".
Perjantaina osa porukasta tokoili Lehtisen Lotan johdolla, me käytiin Kirsin ja Eevin kanssa tekemässä "esineruutua". Kotonahan on etsitty pihalta esineitä leikkimielisesti. Nyt Kit teki ensimmäisen kerran oikein tallatun metsäruudun, joka tosin ei ollut koolla pilattu ehkä 5x5m. Ensin vein sinne 6 esinettä (koira näki), kaikki kulki hyvin, luvutus eteen avustettuna, vikalla leikittiin. Toisella kierroksella vaan 1. Ja kerta kiellon päälle, kolmannella kierroksella vaikeammat 2 nailonnauhaa solmussa, toinen melko pieni, jota joutui sitten etsimäänkin pidemmän tovin ja pari uudelleen lähetystä. Mutta hienosti teki koko ajan töitä itsenäisesti, pysy hyvin tallatulla alueella ja toi iloisesti heti löydettyään. Tätä pitää nyt jatkaa!
Lauantaina aamupäivällä oli hakua, kouluttajana Jukka Kaskiaho. Alue tallattiin pk-tyyliin, tuuli vinosti oikealta puolelta keskilinjaa eteenpäin. Helle hirmuinen. Koska edelliset treenit oli menneet ihan päin peetä, tehtiin perus pistotreeni, figut siinä kohdalla mistä lähetinkin. Etukulmat 50:ssä peitot paitsi pää näkyvissä, ja 3 ja 4 siirtyvät niistä ehkä 30+ m keskilinjaa eteenpäin. Eka oli aivan loistava, palasi rullan kanssa myös eteenpäin eikä omia jälkiä! Kakkoselle lähti kaarrattamaan eteenpäin, upposi kyllä mutta meni ohi figun. Lähetin uudelleen hieman enemmän takaviistoon, nyt meni hyvin. Ja taas tuli suht. kivasti eteenpäin. 3:lla oli tiputtanut rullan muutama metri lähdön jälkeen, mutta toi perille hyvin, vaikka ote alkoi jo läähätyksen lisäännyttyä lipsua, korjaili kuitenkin. Nyt ei edennyt niin hyvin, vaan tuli keskilinjalle seuraajajoukon jalkoihin. 4:lla naksuttelin liinan lukkoa, että kuulisi missä menen. Tuli suht suoraan omia jälkiä, kunnes alkoi korjata suuntaa ja tuli hyvin. Rulla oli jo melko herkässä, muttei tippunut. Kaikki pistot oli kyllä suht hienoja kakkosen hutia lukuunottamatta, ja silläkin upposi tosi hyvin. Jukan kommentti: nyt vaan niitä tyhjiä, ja aluksi myötätuuleen. Ja huom, myös eka tai toka voi olla tyhjä. Joo, kunhan ei taas pistot kärsisi. Ja siitä etenemisestä just niinkun ollaan tehty, eli figu siirtyy eteenpäin n. 15m, pitäisi tehdä niin että tuuli tulis keskilinjan suuntaisesti vastaan, mutta siihenhän ei voi vaikuttaa. Lisäksi parkkistreeniä ilmaisuun. Mutta kehui kovasti, sanoi että sehän on ihan kisavalmis, kunnes muistutettiin, että ne tyhjät. Ainiin. Mut Kit teki ihan loistotreenin!
Iltapäivällä aksattiin Sonja Paavolan opeissa. Hyppyradan alkuun oli kasattu melkoista pyöritystä pienin estevälein. Sanoin, että tässähän pääsee kunnolla menemään rataa vasta 13 esteeltä. Mutta hienosti Kii meni, kun löysin itse ne oikeat kuviot. Sonja kehui sitä raivoapinaksi :) (olikohan se kehu?!?) Helle vei mehut koirista hyvin pian, vaikka käytin joessa ennen ja jälkeen treenin ja siinä välissäkin.
Myöhemmin keskusteltiin kontakteista, ja sain tosi hyviä vinkkejä, mitä pitää nyt alkaa työstää. Namialusta, ja nami sinne alustalle, että kohdistuu suoraan sinne ja saa sen heti. Sitä voi myös hetsata alasmenon yläpäässä hännästä kiinni pitäen, ja myös puomin alussa, jos tekee kokonaista estettä. Ja myöhemmin kun pääse alustasta eroon, tai myös sen kanssa, "kontaktileikkiä" jossa lähettää hirveesti hetsaten sivusta kontaktille, kehuu muttei palkkaa, ottaa pois ja lähettää uudelleen, jolloin koiralle syntyy turhaumaa ja raivoa ja valtaisaan yritystä. Palkka tulee sitten joskus viidennellä tms. Myös pois tulemisessa voi hetsata ennen luvan antamista. Kontaktista pitää nyt tehdä vaan ihan superjuttu, joka voittaa sen eteenpäinmenemisen halun. Sonjalla on eri käsky kontaktille, kun itse taas mietin, että jätänkö "alas" -käskyn pois kokonaan eli pelkkä "kiipee" tarkoittaisi juokse täysii päähän ja pysähdy siihen. Näin ehkä haluaisin.
Sunnuntaina oli peltojälkeä, kouluttajana Sanna Backman. Olin alunperin ilmoittautunut vain aamupäivään, mutta päästiin Nala-siskon paikalle myös iltapäiväryhmään, ja hyvä niin! Heinä oli sellaista 20cm korkeeta, jäljet tuli molemmat vastatuuleen. Pellolla oli melkoinen auringonporotus, vaikkei ihan lauantain veroinen helle ollutkaan.
Eka jälki n. 150-200m, vanheni vain n. 30min. Ensin 10m namia, sitten suora jolla eka keppi, ennen keppiä 3 askelta namia, 3 tyhjää (ja sama kaikilla kepeillä, kun en ollut ymmärtänyt että niitä määriä olisi pitänyt vaihdella). Namit siksi, että huomaa milloin keppi on tulossa, kun jää syömään. Muuten namia ei jäljellä ollut. Jälki oli n. 50m 1 keppi - kulma oikeaan - 50m 1 keppi - kulma vasempaan - 50 m 2 keppiä - kulma vasempaan - 50 m 1 keppi ja siitä sitten harpoin pois ensin suoraan, ja sitten kulma oikealle. Alku meni hyvin, kun namit loppui vauhti kasvoi. Ekan kepin kyllä reagoi, mutta olisi mennyt yli. Pysäytin ja kehuin. Kulma oli hyvä. Tokakepillä jo vähän paremmin. Tokasta kulmasta meni yli ja sitten olin itse yrittänyt ohjata sitä. Kyllä se sitten löysi oikean uoman. Vauhti kiihtyi, kepit meni joten kuten. Kolmas kulma oli hieno, mutta sitten nenä jo nousi tosi korkealle ja koira vaan hinasi. Keppi jäi ilmaisematta - se viimeinen. Olin hetken ihmeissäni. Jatkoi vaan poistumisjälkeä, teki kulman hyvin. Pysäytin. Kouluttaja kävi viskaamassa jäljelle kepin, joka "pakkoilmaistiin". Jepjep, että sellainen jälki. Ei hyvä. Sanna sanoi, että sitä ahdisti kamalasti mennä kepeillä maahan, että miksen antaisi sen ilmaista niitä seisten. Nokun haluisin että se menee maahan.
Iltapäivän jälki tehtiin sitten nameilla. Satunnaisia tyhjiä, tai pidempi pätkä (max. 10 askelta) tyhjää, jossa satunnainen nami. En yhtään miettinyt miten niitä nameja sinne kylvin, jotenkin ja jossain välissä vähän tyhjää. Tein myös serpentiiniä, että mielenkiinto säilyisi. Jälki tuli aika pieneen väliin, jossa kävi lopulta niin, että se ylitti kaksi vanhempaa jälkeä. Namitin harhajälkien kohdat hyvin. Pituus ehkä 150m, vanheni n. tunnin. Pistin loppuun kaksi keppiä siltä varalta, että menisi ekasta yli. Muuten keppejä ei ollut.
Ennen jälkeä tehtiin keppitreeni. Ei jälkeä, ihan vaan tiellä kepit parin metrin välein. Reagoi keppeihin hienosti, ja aina kun kehuin meni maahan, tosin poikittain 90 asteen kulmassa "jälkeä" kohden. Tätä pitää tehdä ja paljon, tehdä kepeistä supertärkeä juttu. Ja näyttää aina, että "vau mikä hieno keppi, keppi menee taskuun". Kepeillä saa myös leikkiä, kunhan ne pysyy jotenkuten kasassa ja niistä näkee merkin (kisoissa siis).
Itse jäljellä meno oli nyt hyvää, oikeastaan hienoa, meni syvällä nenällä. Ja kuulemma selvästi vapautuneempaa, häntä oli rennompi. Ja hyvin tarkisti myös tyhjät askeleet, tosin vauhti tuppasi heti kiihtymään, jos tyhjiä oli pidempi pätkä. Serpentiinit meni hyvin jos niillä oli namia, tyhjillä meni huonommin, oli vaikeampi nyppästä hinaamisesta ilman että vetäisi väärään suuntaan. Ekaa harhaa ei tainnut edes noteerata, toista haisteli askeleen verran molempiin suuntiin ja totesi jatkavansa sitä omaa namijälkeä. Loppukeppi oli hieno, tosin Kit haistoi sen jo parin askeleen päästä ja hinasi sinne. Sanna sanoi että "nyt se halusi ilmaista sen". Mutta silti jatkettiin loppuun asti toiselle kepille, kun Sanna halusi nähdä mitä tekee. Pysähtyi, muttei enää sellaista intoa ilmaista. Olisi pitänyt jättää siihen ekaan. Mutta kaikkiaan hyvä jälki! Nyt kuitenkin tarttis hirveästi keppitreeniä, sitä on helppo tehdä kotonakin. Mutta myös tarkkuutta ja tiiviyttä pellolla nameilla. Kun keksisi niitä paikkoja.
Kuvia mun kameraan ei oikein tullut, ne vähät mitä otin, oli surkeita. Toivottavasti muilla onnistui paremmin. Kiitos kaikille hyvästä seurasta, kiitos kouluttajille ja erityiskiitos Lindalle järjestelyistä! Ens vuonna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti