Kontakteja ja rääseikköjälki

Maanantaina mentiin tuuraamaan seurakaveria Seppo Savikon tunnille. Meillä oli rata, suht. helpohkon oloinen, pari pahempaa paikkaa. Mutta meidän ajasta - taas kerran - suurin osa meni kontakteista keskustelemiseen. Seppo halusi nähdä miten menee A:n (hiipi, hiipi, hiipi, näytti oikein pahimpansa), että missä vika. Ja sitten yritettiin namin avulla, että hän näkisi miten käyttäytyy, vaikuttaako oma liikkumiseni. Eli lähetin ja Seppo piti ensin namia kädellä alhaalla, ja sitten laittoi sen maahan. Meni nyt kohtalaisen hyvin alas. En antanut kun "kiipee" käskyn. Jos sanoin myös "alas", pysähtyi selvästi aiemmin. Kit menee hyvin katse alas suunnattuna, ei kyttää minua, ja vasta kun luulee olevansa oikeassa paikassa, alkaa katsoa minua. Mutta ei se mitään nameja sieltä etsinyt. En saa sanoa "alas" kun yhden kerran, toistelusta seuraa tuo "onks tää hyvä, onks tää hyvä" -hiipiminen. Ja targetti takaisin, ja sitä sitten leikellään pienemmäksi, ei niin että se joko on tai ei ole. Lelua se saattaa myös kytätä, ja Sepon mielestä se ottaa painetta (jos ottaa) siitä, että ei saa vaan mennä, ei niinkään minusta. Kit veti tuon ekan A:n jälkeen ihan jämähtäneeksi, tuijotti vaan mun jalkoihin, hyvä ettei tärissyt. Seppo sitä hetken ihmetteli, että stressaako se (ei), onko se muualla tuollainen (vain agikentällä) ja totesi lopuksi, että taitaa vetää ihan paimenmoodiin. Niin se tekee. Sieltä se sit "heräsi", kun namilla kehuin nostin. Ihan kun olisi jossain transsissa.

Radalla harjoiteltiin yhdessä kohdassa persjättöä, ja keppien jälkeen vetoa, eipä juuri muuta. Eli ne kontaktit... En kyllä taida mennä mihinkään vierailevan kouluttajan treeneihin ennen kun kontaktit on kunnossa, koska en haluaisi käyttää maksullista tuntia vain kuullakseni saman asian uudestaan ja uudestaan. Että jospa nyt vihdoin alkais tehdä jotain niille kontakteille.


Tiistaina lähdettiin kaverin kanssa Mustakorpeen pitkälle lenkille, mutta tallattiin sitä ennen jäljet. Kittyn jälki tuli kauheaan rääseikköön, paikoin vyötäröön asti ulottuvaa tiheää kuusitaimikkoa, kaatuneita puunrunkoja, suokuoppia. Pohja oli pääasiassa sammalta. Tarkoitus oli tehdä jälki, jossa olisi yksi kulma oikeaan ja toinen vasempaan. Mutta kaatuneiden puiden ja muiden esteiden vuoksi jäljestä tuli varsinainen syherö, jossa oli 4 ysikymppistä melko lähellä toisiaan, ja yksi terävämpi kulma. Pituutta 510m, vanheni 2h, ja ajettiin 2h metsälenkin jälkeen. 4 keppiä, tarkoitus oli laittaa 5, mutta kun keskittymiskyky siellä puskassa vähän herpaantui, ja unohtui yhdessä välissä koko kepit.

Alkuun tein myös pienen "janan" eli välin johon yritin vinosti sivuttain lähettää koiran, ja vähän matkan päästä siitä olisi nameja n. 10 m matkalla. Kit sai hajun jäljestä (tai nameista), vaikka tultiin tuulen yläpuolelta. Se nosti jäljen hienosti, ja sai namit parin metrin päästä. Hyvä Killi! Alku oli varsin rauhallista, kun söi namit. Sitten vauhti pikkaisen reipastui, mutta ei hinaamista. Ekasta kepistä olisi mennyt ohi, pysäytin ja kun huomasi sen, palkkasin. Sitten alkoi rääseikkö, ja paikoin eksyi hieman sivuun jäljeltä, mutta korjaili tosi hyvin, kuusikossa nenä nousi välillä ylös, mutta ihan älyttömän hienosti se meni. Seuraavat kepit se löysi, heilutti niille häntää :D kehuin ja se meni maahan. Yhtä keppiä en ollut varma oliko se löytänyt sen ja sanoin sen ollessa jo maassa että "missä se on" niin Killi taitava tökkäsi keppiä nenällä "tuossa", ihana :) Vikalla kepillä ehdin kehua ennenkun se oli lopullisesti paikallistanut kepin, mutta löysi se sen sieltä.

Irene Vinha oli ottanut viime viikon Hau Openissa jotain kuvia Kittystäkin (kuvat 227-233).