Valssin uudet kuviot

Olipahan taas uutta ja ihmeellistä opittavaa tän päivän agitreeneissä. Ja jotain ahaa-elämyksiäkin!

Ohjausharkkana oli valssit, ja niihin tulikin ihan uudenlainen ajattelutapa. Ennen on valssailtu aina koiran laskeutumispuolella hakemassa koiraa hypyltä, oltiin sitten menossa minne tahansa (vaihtoehdot 4:sen jälkeen A, B tai C). Koiraa helpottamaan (ja ohjaajaa vaikeuttamaan) oli tarkoitus opetella erilainen tapa valssata. Jätetään koira suorittamaan itsenäisesti sitä estettä, jonka jälkeen puolenvaihto tulee, ja mennään jo valmiiksi sinne minne pitäisi jatkaa.
On kolme sääntöä:
1) koskaan ei valssata koiran suoralle linjalle (eli vaihtoehto B, koiran linja 4->B, ei olla 4:sen laskeutumispuolella valssaamassa)
2) valssataan aina lähelle kohde-estettä eli ei 4:sen lähellä vaan A:n lähellä kohdassa Xa, tai B:lle mennessä ei olla 3:sen takana, eikä 4:sen laskeutumispuolella vaan kohdassa Xb
3) serpentiineissä (esteelle C) tehdään puolivalssi koiran laskeutumispuolella eli kohdassa Xc

Kuvasta näkee (jos siitä nyt mitään selvää saa), että valssin (=ohjaajan) paikka on joka kuviossa aivan eri (X:t), viiva yrittää kuvata ohjaajan liikkumislinjaa. Vanhalla tyylillä valssi olisi joka vaihtoehdossa lähes samassa paikassa 4:sen takana n. kohdassa Xc ja koira joutuisi arpomaan minne jatketaan.

Tuntui erittäin loogiselta, ja itseasiassa oli äärettömän ohjaajaa säästävää ja helppoa, ei tarvinnut hätäillä (hirveesti ainakaan) minnekään, kun luotti, että koira kiertää esteen 3, antaa se mennä itsenäisesti ja hakee itse valmiiksi sen 4:sen jälkeisen kohde-esteen. Harjoitusta C ei itseasiassa tehty, tosin vastaavaa serpentiiniä kerran kyllä harjoiteltiinkin jo. A ja B harjoitukset meni hyvin, vähän meinasi tulla kiire B-harjoituksessa saada koira valssin jälkeen B-esteelle. Kit toimi loistavasti ja meni joka kerta aivan oikein. On se hieno. Mutta tässä sitä olis sitten itselle pohdittavaa, ja vaatii treeniä treeniä treeniä, että sen saa selkärankaan, ohi vanhan valssiajattelun.

Lisäksi tehtiin keppitreeniä. 6 suoraa keppiä. Jee! Kyllä se osaa, jos malttaa keskittyä. Aluksi oli melkoisia keskittymisvaikeuksia, kävi liian korkeilla kierroksilla. Pitää nyt viikon aikana vahvistaa rauhassa kotona, jotta menee sitten häiriössä ja kierroksillakin paremmin. Ongelmana sillä tuppaa olemaan vauhdin säätely. 2 ekaa väliä menee, ja sitten vauhti on kasvanut niin, että ei enää taivu viimeiseen väliin. Tätä pitää siis harjoitella, että osaa kasata itseään ja pian lisätä myös hyppy ennen keppejä kasaamaan jo alusta lähtien. Ja toisaalta sitten myös harjoitella kulmia.

Keinua tehtiin ensin siivekkeen päälle n.10-15cm laskun kanssa, ja sitten tuolin päälle, jolloin lasku oli varmaan n. 30cm. Koira siis saa vapaasti itse rynnätä täysiä päähän, missä apuohjaaja on palkkaamassa. Nyt Kit ekaa kertaa selvästi alkoi jarruttaa keikahduskohdassa, eikä enää syöksynyt ihan päättömästi päähän asti. Eli selvästi keinun oikea suoritustapa alkaa löytyä. Ensi kerralla otetaan vielä matalamman alustan päälle, ja sitten ei varmaan olekaan enää kaukana, että voi laskea alas asti.

Hyppytreeninä oli viuhka, jota vaikeutettiin ensin rimojen eri korkeuksilla ja vinouksilla, se ei tuottanut mitään ongelmia ja Kit osasi kuulemma hienosti säädellä hyppykorkeutta rimojen mukaan. Toisessa harjoituksessa liikuteltiin estevälejä, ja koiran piti edelleen mennä välit vain yksillä loikilla. Hienosti se venyi pitkissä väleissä ja taas kasasi itsensä lyhyissä väleissä eikä yrittänytkään loikkia kahta hyppyä kerralla, vaikka pienet välit oli tosi pieniä ja hädin tuskin se mahtui sinne laskeutumaan. Tätä kannattaa harjoitella paljon, kun on pieni maxi (kai siitä maxi tulee), että osaa säätää hypyt oikein.

Tarttis lisää hyppyjä, että vois tehdä edistyneempää pihatreeniä. Pitänee alkaa nikkaroimaan...

Turvallisesti tehdasalueella

Sunnuntaina meillä oli treenit samalla tehdasalueella, missä lauantaina oli hälytreenit. Kyseessä oli Ruduksen turvapuisto, työturvallisuuden koulutukseen rakenneltua entistä Ruduksen tehdasaluetta.

Otin Kittylle jo selvästi vaikeampia piiloja. Tuuli oli hyvin voimakas (ehkä luoteesta) ja puhalsi mukavasti alueen halki. Ensimmäinen mm oli roskisalueen harmaassa laatikossa, laatikon kansi oli vain vähän raollaan.

Kuvan kelpie ei liity juttuun, toim.huom.

Kit oli lähes satavarma, että vieressä seissyt nukke oli maalimies ja yritti kovasti saada siihen eloa (kuten kuvan kelpie, joka ei liity tähän juttuun). Kit kävi myöhemmin moikkaamassa ja pusuttelemassa myös alueen muutkin nuket. Laatikkopiilo oli vähän vaikea, koska Kit ei ole vielä juurikaan opetellut tarkentamaan, kun ei olla oltu raunioilla. Ja kun se oli niin satavarma siitä nukesta, niin kesti hetken ennenkun se alkoi miettiä muita vaihtoehtoja. Se hyppäsi jopa laatikon päälle varmistelemaan nukkea, kunnes sitten alkoi pikkuhiljaa raksuttaa. Hyvin se kuitenkin työsti. Kun laatikon kansi sitten avattiin, se olisi halunnut edelleen hypätä "kannen päälle", ei meinannut ymmärtää, että sinne näkee sisään, kun nostaa etutassut laatikon reunalle.

Toinen maalimies oli alla olevan kuvan ylätasolla tuossa taitekohdan tuntumassa rappusilla (taso oli ritilää). Kit bongasi maalimiehen kuilusta tason alapuolelta, jonne pääsi vasemmanpuoleisen seinän takaa. Tosi hienosti se nosti nenää ylös ja osasi etsiä hajua ylhäältä! Kehuin sitä siitä, kun aikansa varmisteli ja toin sitten tuolle toiselle puolelle ja nostin sen tasolle. Reippaasti se liikkui ja meni maalimiehelle, vaikka ritilätasossa oli todella isot reiät pienille kelpientöppösille. Oli se hieno. Ja tulipa harjoiteltua nosteluakin.

Kolmas mm oli maan alle johtavassa kuljetinkuilussa. Kulku oli kuvan oiken laidan keltaisen portin läpi, taso vietti alas (ja oli muuten liukas!). Otin kuilupiilon, että näen miten se menee tuollaiseen pimeään paikkaan. Reippaasti se meni, päästin sen alhaalla liinasta irti, jotta sai vapaasti etsiä. Maalimiehen se bongasi vasta ihan kohdalla, ei tainnut hajut liikkua siellä alhaalla. Oli se reipas.

Ja lopuksi pientä verryttelyä.

"Oltiin jo melkein kotiin lähdössä, kun jääkarhu hyökkäsi kimppuuni, iski nyrkillä lapaluiden väliin, niin että meinasi ilmat (ja kieli) lentää pihalle."

"Se iski kiinni kurkkuuni, mutta minä taistelin!"

"Menin siltä piiloon ja purin jalkoihin..."

"...ja tein yllätyshyökkäyksen!"

"Nousin seisomaan ja pelottelin sitä"

"Ja iskin sen tantereeseen..."

"Alistu!"

Oikeasti Poju (10kk) käyttäytyi todella herrasmiesmäisesti ja hellästi pientä hurjaa kelpiä kohtaan. :)

Patukkaa ja citykävelyä

Eilen illalla nähtiin Ärräjengiä Espoon Lommilassa patukkatreenin merkeissä. Kittylle ensin 4 perinteistä. Matkaa oli hieman enemmän, kun viimeaikoina on ollut, mutta ei nyt yli 10m kuitenkaan. Yritin liikkua rivakasti eteenpäin, tehtiin siis kolmiota. Patukka kulki oikein kivasti, yhden kerran tiputti samalla "pistolla" kaksi kertaa, muuten rullat tuli tosi hienosti käteen. Pidettiin pieni tauko ja sama uudelleen toiseen suuntaan. Viimeisellä mentiin näytölle syömään palkat, sekin meni hienosti. Kakkoskierroksella Kittyllä oli Risan norski kaulassa, kun sovitettiin, onko se sopivaa kokoa. Eipä se hommia haitannut, ja sopivalta vaikutti.

Oikeiden treenien jälkeen sedätkin pääsivät vähän puuhastelemaan. Jasulle tokoa ja Nukalle yksi maalimies, hoo! Sehän meni hienosti, ilmaisikin (Nuka on kertova), vaikka olin meinannut että suora palkka riittää. Sitten lähdettiin vähän "kaupunkikävelylle" Espoon vanhan kirkon ympäristöön. Alku oli maalaistollojen kanssa melkoista showta, kun oli hihnat solmussa ja jokainen veti eri suuntaan. Miten ne voikin noin nopeasti unohtaa hihnassa kävelyn?! Aika hiljaista siellä oli, muutamia koiria tuli vastaan, joten eipä siinä paljon häiriötä tullut. Kit luimisteli ja veti hihnassa, mutta oli kuin aivan eri koira, kun välillä päästin sitä hetkeksi irti. Pitäisi käydä enemmän ihmistenkin ilmoilla kävelemässä, etteivät ihan pusikoidu.

Tänään olin itse hälytreeneissä kartturina, joten koirilla oli "vapaapäivä". Käytiin pariin otteeseen upeassa kelissä lähipusikossa kävelemässä. Hanki on kantanut Kittyä jo pitkään, nyt se alkaa kantaa jo setiäkin. Kohta ne sitten varmaan katoavatkin kuin tuhka tuuleen pupujen perään. Kotipihalla jatkui painit, ja otettiin kamerakin ulkoilemaan, kun oli niin hyvä valo. Kittylle vähän mäkitreeniä lumikokkareiden perässä, kun viskoin niitä alarinteeseen. Onnistuin jopa saamaan joitain kivoja loikkakuvia.

Liitoa

Eilen oikein liidettiin agiliitoon. Työpäivä vähän venyi, onneksi sain koirat kotoa suoraan töihin toimitettuina ja siitä liidettiin hallille. Kyllä kannatti, oli loistavat treenit ja loistava koira!

Lempäälän reissulta. Kuva © Noora Oikarinen

Ohjelmistossa oli hyppysarjaa sekä viuhkana että suoraa jumppasarjaa, keppejä, keinua tehtiin itsenäisesti, sekä ohjausharkkana takaakiertoa ja twistiä.

Ratatreenissä oli sama takaakiertoharjoitus kun edellisellä kerralla. Se meni tosi hienosti. Ja seurauksena päästiinkiin harjoittelemaan twistiä, jonka edellytys on varma takaakierto. Kit teki loistavaa työtä, ohjaajaa yritettiin saada aloittamaan twistin peruutus aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin, luottaen että koira menee takaakiertoon, kun se sen kerran osaa. Ja menihän se tosi upeasti!

Keinua tehtiin taas aidan siivekkeen päälle (lasku vain n. 10cm), koska siinä ei ollut apuohjaajaa enkä siksi uskaltanut ottaa tuolin päälle, ettei Kit siitä hyppää alas, jossen itse ehdikään sopivasti keinun päähän. Hyvin se meni, otettiin toiseenkin suuntaan eli maahanpäin.

Kepeillä oli onneksi ope ja mainitsin, että "mikään ei toimi, eikä etene" kun en saa sitä menemään vasemmalta puolelta sisään riittävässä kulmassa riittävällä varmuudella. Näytettiin sitten kahdella portilla ja hyvinhän se meni. Sain tosin kommenttia, että miksi naksuttelen, enkä heitä palloa. "No kun se vetää niin kierroksia pallosta, ettei sitten enää keskity". Otettiin sitten kuitenkin pallo. Saatiin portit kiinnikin, eli 4 keppiä. Kyllä se ne sitten meni, joten saatiin käsky kokeilla suoria keppejä. 6 normaalia keppiä. En ensin saanut sitä sisään, mutta kun lopulta menin niin lähelle sisäänmenoa, että se oli mahdollisimman helppo, se meni. Pujotteli 6 suoraa keppiä ihan tostavaan! Saatiin nyt siis ohjeeksi treenata jo suorilla, ei enää portteja. Pikkuhiljaa sisäänmenoa vaikeuttaen, sitten kun suorat tulee hiukan varmemmiksi. Kulmia vaikeuttaessa voi laittaa yhden portin ennen suoria keppejä hiukan helpottamaan.

Viuhkahyppytreenissä ei mitään ongelmia, menee sievästi. Hyppysuorakin meni hyvin. Avustaja vei palloa, itse olin lähettämässä. Otettiin pallo ensin 3 hypyn jälkeen, sitten 4 hypyn jälkeen ja kun ne meni tosi hienosti, otettiin loppuun eli 5 hypyn jälkeen. Siinäpä tulikin niin kova vauhti ja kiire, ettei Kit enää pystynyt kasaamaan itseään viimeiseen väliin, vaan hyppäsi 2 vikaa samalla loikalla. Ja toisenkin kerran. Siirrettiin vikaa hyppyä hieman kauemmas, ja nyt mahtui ottamaan väliaskeleenkin. Hyvin meni. Sarja oli mediväleillä n. 4,5 jalanmittaa, rimat ihan alhaalla. Voisin kuulemma tehdä jotain 5-5,5 jalanmitan väleillä ja vaihdella rimojen korkeutta alhaalta mini-korkeudelle korkeuden hahmottamisen opettamiseksi. Sain myös tunnin jälkeen vinkkejä rakentaa kavalettejä pihalle takapääjumpaksi.

Vuosi sitten

Eilen tuli vuosi tämän blogin aloituksesta: Projektina pentu 2009
Tuohon aikaan vielä epäröin kovasti onko rahkeita kolmeen koiraan, etenkin kelpiin, ja vielä kaupungissa. Kertaakaan en ole kuitenkaan katunut, Kitty on aivan mahtava otus! (Paitsi kun se syö kaikki pesäpeittonsa, kohta se varmaan kuolee suolitukokseen...) Kovasti sitä myös kehutaan ja sen taustoista kysellään tuolla "maailmalla" liikkuessamme. On se vaan niin - hieno! Ja taitavat sedätkin olla ihan myytyjä pikkutypylle.

Eikä olla enää kaupungissakaan, kun se "mummonmökkikin" on tässä menneen vuoden aikana löytynyt, eli paljon on mahtunut muutoksia vuoteen. Saas nähdä mitä seuraava tuo tullessaan.

Jos sitten miettii, että missä oltaisi vuoden päästä, niin enpä osaa sanoa. Olen päättänyt (ja toivottavasti päätökset edes jossain muodossa pitää), että yritän ottaa iisisti eikä mennä keskeneräisenä kisoihin tai kokeisiin, vaan treenataan ensin kaikki kuntoon. Ja kun ei meidän treenitahti päätä huimaa (lajeja on kyllä monta, mutta panostus viikossa/laji ei kovin hääppöinen ole), niin kisakuntoa saa odotella vielä tovin jos toisenkin. Mutta ehkä jo vuoden päästä olisi jossain lajissa jotain tulostakin tavoiteltu.

Eilen tosin heti tsempattiin ja tehtiin pientä pihatreeniä kaikkien kolmen kanssa. Jasu-setä (11v) oli oikein tomera ja innokas hommiin. Nuka ei näköjään osaa edes seurata... ja Kits oli innokas pieni. Tehtiin vähän tokoa, ja sitten naksuteltiin purkin päällä pyörimistä ja purkkiin menoa ja lopuksi jee-jee agihyppyjä.

Treeniä treenin perään

Perjantai- ja lauantai-iltoina oltiin siis Silvia Trkmanin kurssilla. Siitä yritän saada selonteon tehtyä jossain välissä. Videoitakin on pitkä liuta, yritän niistä koota jonkunlaisen koosteen, kunhan ehdin.

Vaikka kahdet 4 tunnin agitreenit painoivat melkoisesti ohjaajan kintuissa, tänään suunnattiin kuitenkin ensin pienimuotoisiin hakutreeneihin. Ohjelmassa oli reagointitreeniä liinassa sekä otin myös pienen erän rullatreeniä. Oltiin Espoon Latokaskessa melkoisen vilkkaalla kävelytiellä, jossa kauniissa sunnuntai-iltapäivässä lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia riitti. Hajuja siis oli vähän enemmänkin kuin tarpeeksi. Otin Kittyn liinassa samaan tyyliin, kun pari viikkoa aiemmin oltiin harjoiteltu. Hyvin se meni, touhotti kyllä ihan hirveästi maasta hajuja. Tarkoitus oli kehua, kun se saa hajun ja päästää sitten se maalimiehelle, mutta koita tuosta nyt sitten tietää millon sillä on se oikea haju, kun se kohkasi niitä hajuja kokoajan. Mutta löysi se ne kadonneetkin. Ensimmäisellä maalimiehellä meni käytös vähän pomppimiseksi ja sähläämiseksi. Maalimies odotti, että Kit istuisi, kun olin sanonut, että palkkaa vasta kun peppu on maassa. Mutta eihän se istunut, vaan pomppi yli ja jatkoi hajujen kohkaamista. Varmaan olisi rauhoittunut, jos mm olisi reagoinut heti. Toisella meni hyvin. Mutta selvästi pientä päätä sekoitti suuri hajumäärä, hyvin se kuitenkin toimi.

Rullaa otettiin neljä toistoa. Ensimmäisen tiputti just hetki ennen, kun se olisi ehtinyt käteen. Poimi kyllä sen itse ja toi käteen. Loput kolme meni palautuksen osalta paremmin, ei minkäänlaista mukellusta ja rullat tuli hienosti käteen. Mutta kakkosella meinasi lähteä rullan kanssa kohkaamaan hajuja, muisti kuitenkin tehtävän eikä sitten lähtenytkään. Sain vinkiksi, että kannattaisi kävellä reippaammin eteenpäin, että se pääsisi liikkumaan, kun liikkumisesta tykkää, eikä tarvisi palata omia jälkiä takaisinpäin. Totta, pitää muistaa.

Etsintätreenien jälkeen suunnattiin vaihteeksi Kirkkonummelle naksutokoon. Viimeksi ollaan käyty ehkä kolme viikkoa sitten, ja mitään ei olla harjoiteltu. Ohjatussa ohjelmassa oli merkkiä sekä ruutua. Kumpaakaan en ole tehnyt yhtään, targetilla mentiin - kohtalaisesti. Pitää nyt ehkä pähkiä mitä noistakin aion. Motivaatio tokoon on vaan aika hukassa edelleen, enkä oikein jaksa noista ohjatuistakaan innostua, hieman hidastempoisia ja suurin osa odottelua. Tosi se pakottaa meidät treenaamaan edes jotain, koska ei Kittyn kanssa voi olla siellä vaan odottamassa - se laulaa muuten kokoajan. Joten ehdittiin tehdä siinä noudot, targettia, suuntia (vasen), seuraamista (oli muuten aika kaunista!), liikkeestä maahan, kaukokäskyjä (i-m-i, toimii jostain parista metristä hyvin), harjoiteltiin peruuttamista ja ohjaajan jalkojen välistä pujottelua, naksuteltiin 2x2 keppejä... ja vaikka mitä.

Tunnin lopuksi tein yhdellä agihypyllä "le,le" ja "rai, rai" tiukkoja käännöshyppyjä. Se osaa ne yhdistäen ohjaavaan käteen, mutta ei osaakaan jos ohjaankin toiselta puolelta eri kädellä... Tätä yritin sitten siivekkeen takana olevan pallon avulla vahvistaa. Olipa aika vaikeaa. Mutta agia tehdessä nousi Sillin kierroksetkin ihan eri sfääreihin, melkoinen urina ja raivo oli pallon kiskomisessa. Kyllä me vaan tykätään agista niiiiiin paljon enemmän, kun tokosta.

Hullu-Silli aksaa

Jee, eilen päästiin taas pitkästä aikaa ohjattuun agitreeniin, kun pakkanen pysyi maltillisissa lukemissa. Pakkanen taisikin olla ainoa maltillinen eilen. Kyllä oli pienellä suklaisella taas tarmoa ja intoa, pienet mulkosilmät (sillä on aika ulkonevat silmät...) meinas pullistua päästä, kun oli niin innoissaan. Ja oli se taitava, taas kerran.

Ohjelmistossa oli omatoimisesti puomin alasmenoa sekä kepittelyä, ohjatusti keinua ja A:n alasmenoa sekä ohjausharkkana mm. takaakiertoa. Mentiin ensin ohjausharkkaan, että saataisi suurimmat höyryt purettua ulos. Kit osaa tosi hyvin takaakierron, välillä jopa liian hyvin, eli suoraan hyppäämisen sijaan meneekin mokoma kiertämään esteen. Kai se raukka luulee, että hyppy kuuluu niin suorittaa, kun sitä eniten on harkattu... Pitää taas katsoa peiliin. Mutta siis takaakiertoharkassa ei mitään ongelmia. U-putki ja molempien päiden edessä hypyt, jotka piti kiertää takaa ulkokautta ja takas putkeen ja toiselle hypylle. Toisessa harkassa sitten tultiin putkesta hypylle, kierrettiin se takaa, ja otettiin edestä toiselle hypylle etukautta (se serpentiini). Tää olikin ohjaajalle vaikeampi ja tätä hiottiin, että saisin oman liikkeen rauhalliseksi. Pallo kädessä auttoi, eli palloa siirrettin kädestä toiseen sen mukaan kummalla kädellä piti ohjata. Ja sen jälkeen ilman palloa "virtuaalipallolla" ja heti meni mönkään. Eli voin käyttää palloa hahmottamaan liikettä paremmin ja rauhoittamaan käsien söhläystä. Jossain vaiheessa pitää sitten "häivyttää pallo". Koira meni loistavasti ihan kokoajan!

Keinu meni hyvin, otettiin ensin siivekkeen päälle, eli lasku vain n. 10cm. Apuohjaaja palkan kanssa päässä, Kit juoksi täysiä päähän ja jarrutti palkalle samalla, kun keinu romahti siivekkeen päälle. Sitten vaihdettiin siivekkeen tilalle tuoli, joten keinu laski nyt ehkä n. 30cm vaakasuoraan asentoon. Tässä jarruttelin koiraa hihnalla, ettei juokse täysiä läpi ja tipahda päästä. Hyvin meni sekin, ei pelottanut keinun liike, mutta oli sillä täysi työ pysyä keinulla keikahduksessa, kun vauhti oli aika kova.

A:ta tehtiin ekaa kertaa (targetilla kuten puomia) eikä siinä ollut minkäänlaista ongelmaa. Välillä nostin Kittyn alasmenon puoliväliin, tai se kiipesi sinne itse pöydän kautta. Kerran se kyllä ehti kiivetä jo A:n harjallekin. Mutta vahvistetaan kuitenkin ensin paljon tuota pelkkää alasmenoa, ennenkun yritetään koko estettä. Eihän me olla vielä menty koskaan puomiakaan kokonaisena, pelkkää alasmenoa vaan.

Kepittely toimi ihan kohtalaisesti. Tankkasin kahta porttia 2x2 systeemillä, palkkana naksu+nami, joka toimii paremmin kun pallo, jolla kiihtyy liikaa tähän hommaan. Vieressä oli myös täysi setti vinokeppejä, joten piti nekin sitten testata. Ohjaaja koiran oikealla puolella se pujotteli kaikki 12 ke-ke-ke käskytyksellä tosi hienosti. Ihan tostnoinvaan! Toisin päin jätti joka kerralla viimeisen välin tekemättä, eli lopetti 10 kepin jälkeen. Tehtiin itsenäistä pujottelua, jättäydyin jälkeen, joten en ollut ohjaamassa, se oliskin varmaan auttanut. Mutta en sitten kuitenkaan jäänyt niitä hinkkaamaan. Pitää ensin vahvistaa koko hommaa vaikka 6 kepillä molemmin puolin. Mutta se osas ne, vaikka ei sille niitä ole varsinaisesti opetettu.

Lisäksi harjoittelin itsekseni erinäisiä ohjauskuvioita. Takaaleikkauskin alkoi alun kompastelujen jälkeen sujua. Sitten otin pientä ratasarjaa suullisella käskytyksellä ja lähetyksellä, niin että liikuin itse mahdollisimman vähän. Takaakiertoa, hypyn kautta putkeen lähettämistä ja tiukkaa käännöstä ("le,le" tai "rai,rai" eli tiukat käännökset takaisinpäin hypyn jälkeen). Vähän piti näitä muistutella, kun tuppasi tekemään sen takaakierron aina. Mutta sain sen ihan etäkäskyttämällä tekemään mm. tuon "le,le" vaikka hypyn linja olis jatkanut putkeen. On se, taitava!

Huomenna ja lauantaina meillä onkin sitten tiedossa jänskää, kun mennään Silvia Trkmanin kurssille. Hui. Eihän me osata esteistäkään, kun hyppyjä ja putkia, että saas nähä... Mutta jospa ohjaaja kuitenkin saisi hyviä vinkkejä, kurssin teemana on radan lukeminen koiran näkökulmasta sekä koirille mahdollisimman helppojen ohjauskuvioiden hahmottaminen ja toteuttaminen.