Tulihan ne!

Nyt ne juoksut sitten alkoi, kun odottelin niitä jo lähes 2kk sitten. Eka juoksuväli oli 6kk 5pv (185 pv) ja tämä toinen väli 7 kk 26 pv (240 pv), parempaan suuntaan siis! Töistä tullessani Setä-Jasperi oli hieman nenä pitkällään Kittyn takalistossa, mutta on ollut sellainen jo muutaman kerran aikaisemminkin. Treeneistä tullessa kuivasin tassut ja katsoin takaosaston, kuten olen sitä tässä viimeiset pari kk kytännyt ja sieltähän herahti pieni punainen pisara. Ja kohta jo isompi noro. Että taas on aksataukoa sitten :(

Ehdittiin kuitenkin käydä tänään Veikkolan hallilla, ja saimme oikein koutsimme paikalle. On meissä kyllä varmasti melkoinen koutsaaminen. Ohjaaja heiluu ja säntäilee ja pysähtelee epämääräisesti, ja koira raukka yrittää ottaa selvää minne mennä. Mitään erikoista raportoitavaa ei ole, sählättiin vähän sitä sun tätä. Radalla tehtiin joitain persjättöjä, taas niin "outoa" kun ko ohjaus ei vaan ole koskaan oikein kuulunut repertuaariini. Virheitä tuli lähinnä kepeiltä (vaikea sisäänmeno, mutta lipsui myös ulostulossa). A:n alastulot oli nyt selvästi paremmat kun viime kerralla. Kit kävi taas varsin kuumana ja keskittymien alkoi rakoilla. Mikähän on tilanne kuukauden päästä, kun tauko taas jatkuu...

Aamutreenit

Ikean parkkiksella, hurja tuuli vissiin pohjoisesta. Sama kaava: reagointi- ja kiintorullatreenit.

Tyypit oli menneet korkeiden aurauspenkkojen taakse tuulen yläpuolelle, ja me kuljettiin "kurussa" kahden penkkavallin välissä. Oltiin treenien loppupäässä, että alue oli hajustettu, ja sehän oli. Ensimmäinen figu meni ihan sähläämisen puolelle. Kit imuroi jälkiä eikä ollut töissä ollenkaan. Hajutkin taisivat lentää vastapuolen penkan yli pellolle. Toinen meni jo paremmin, vähän piti ihmetellä ja hakea, että mistä se haju tulee. Kolmas meni sitten jo niinkun pitäisi.

Kovasti se tarttee tätä liinassa etsimistä, että muistaa olla töissä ja uskaltaa työstää hajua, vaikka joku roikkuisikin liinan päässä.

Lopuksi kiintorullatreenit. Nyt se jo osaa ottaa rullan itse, kun huomaa ettei figulla sitä ole. Figut vaan pitää käsiä kuten olisi rulla, että käy ne tarkistamassa ensin. Ei tarvinnut auttaa kertaakaan. Vähän sillä on temppuilua, että saa rullan suuhun, mutta kyllä se saa. Ja taitaisi saada itse sen sylkäistyä poiskin, mutta olen vielä vähän avittanut kädellä, koska tähän astihan rullaa ei ole saanut tiputtaa ilman lupaa vaikka käsi olisi alla. Yhdessä välissä se temppuili rullaa suuhun näytön jälkeen useamman kerran. Pitää ottaa tosi selkeästi se pois figulta näytön jälkeen, "tämä oli nyt tässä" ettei tule mitään ajatuksia yrittää uudestaan sen rullan ottoa.

Viimeinen otettiin taas piiloon ja nyt meni reagointitreeninkin osalta just niinkun piti. Tällä kertaa jalat eivät menneet rullan väliin.

Lisää reagointia ja kiintoa

Olin tänään etähommissa ja päivällä käytiin pellolla kuvailemassa, kun oli niin kiva ilma. Peltokuvista ei tällä kertaa irronnut juuri mitään kauniita maisemakuvia lukuunottamatta. Hetki jumpattiin pihalla ennen työpäivän jatkamista, ja Kit päästi taas sisäisen lagottonsa irti - kuten kaivurikuvista näkyy.

Illalla ajeltiin lagottoystävien luokse ja tehtiin pientä treeniä koulun pihalla. Ensin pari normi-liinaetsintää irtorullilla ja sen jälkeen taas kiintorullatreeniä. Liinaetsintä meni hienosti. Heti alkuun ennen figun löytymistä Kit ehti kahteen kertaan saada jalan rullan väliin, ja vielä eri jalat. Sen jälkeen sitten ei mennytkään. Figu löytyi hyvin ja rullat kulki nyt hienosti.

Kokkareet on tuhottava!

Myös kiintorullatreeni meni tällä kertaa loistavasti. Ylimääräinen armoton sähläys puuttui. Ensimmäisellä kerralla figu joutui avustamaan, mutta seuraavilla Kit oli ottanut itse, kun oli ensin tarkistanut kädet löytyykö irtistä. Eikä kuitenkaan ottanut kiintoa suuhunsa huvikseen niinkun toissa päivänä teki. Viimeinen otettiin sitten ihan piiloon lumikasan taakse ja tehtiin kuten normaalit reagointitreenit liinassa, nyt sitten vaan kiintorullalla. Ja hienosti pelasi. Taitava Siwwi.

Lopuksi Kit ja Roa-ystävä pääsivät kirmaamaan, ja voi että oli kivaa. Ja sen jälkeen lenkille. Hihnakävelyäkin on hyvä harjoitella välillä.

Ja vähän frisbeetä kans, pliiiis!

Ja juoksuja ei vaan näy.

Vähän kaikkee, osa 2

Agitreenit oli peruttu pakkasen takia. Harmi, koska Hillin Satun piti olla meille kouluttajana. No, ei jääty ihmettelemään, vaan keksittiin muuta ohjelmaa.

Ensin yksi reagointiharjoitus jälleen Veikkolan hallin parkkialueella. Tällä kertaa reagointi meni hienosti ja figu löytyi, mutta rulla tipahteli ja sitä mälvättiin. Otettiin pieni paikkaava, mutta edelleen rulla oli vähän herkällä otteella. Hitsi. Sitten yritettiin taas kiintorullaa. Voi taivas sitä sähläämistä. Koiralla ei ollut mitään hajua mitä pitäisi tehdä, se vaan pyöri ja hääräsi ja täpinöi. Kyllä se rulla sieltä aina lopulta palautui, mutta oli se vaikeeta. Ja lopulta kun se sen sitten jotenkin keksi, se alkoi ottaa sitä suuhun ihan muuten vaan. Nyt sitten pitäisi kulkea rulla kaulassa, että oppisi että sitä ei oteta muulloin kun maalimiehellä. Ja että siellä maalimiehellä se rulla pitäisi ottaa, eikä vaan sählätä. Näitä siis jatketaan.

Sitten mentiin tokoilemaan. Ja kas kun siellä sattui olemaan ihana ihminen paikalla, niin Kit veti heti alkuun hullut kierrokset, eikä sen jälkeen tullut hommista oikein mitään. Seuraamisessa edisti tai otti liikaa sivuetäisyyttä. Liikkeestä maahan ja seiso ok, noudot oli hyvät (palautti kyllä sivulle), otettiin erikseen noudon palautusta eteen. Luoksetulossa (suoraan sivulle) hidasti lopussa. Otin sitten yhden pallo-lentää-taakse-luoksetulon, mutta kun tilaa tuolla massavuorolla on vähän vähän, en sitten ottanut enempää. Yksi pakallaolo tehtiin, kohtalainen. Harjoiteltiin kontaktin pitoa, kun kaveri häiriökäskytti vieressä. Aluksi reagoi kaikkeen, mutta lopulta hiffasi juonen. Luoksepäästävyyttä tehtiin niin, että se ihana ihminen pääsi lähelle ja Kit piti kontaktin. Ihan ok treenit, vaikka vähän jäi fiilis, että koira ei keskity ja vaan sählää.

Lopuksi tein A:lla nenäkontaktia. Heti alkoi keskittyä, ja muistui se oikea A:n suoritustapakin sieltä. Tosin meni sitten taas hitaasti, mutta eipä tullut kontaktilta pois ilman lupaa.

Ja lopuksi metsään ja sen jälkeen vielä penkankaivuuta kotona lumitöiden merkeissä.

Vähän kaikkee

Eliöillä on tapana kehittyä evoluution aikana. Silakka kehittyi ensin Silliksi (lausutaan Siwwi). Eilen pohdittiin, että jos Silliä heittäisi räminärasialla (sitä ei siis tietenkään heitetty), siitä tulisi rasiaSilakka eli Sardiini. Sarppa Sardiini. Rakkaalla lapsella on monta niemeä.

Siwwi eli Hilli eli Hilpa aka Sardiini pääsi eilen treenaamaan pitkän kaavan mukan. Ensin toki verryteltiin Ärräläisten kanssa Veikkolan metsässä, ja kauhuksemme siellä verrytteli myös pari haisevaa ja pärisevää moottorikelkkaa, onneksi ei jääty alle. Murrr...

Lenkin jälkeen tehtiin yksi reagointi liinassa. Figu oli mennyt lumikasan taakse piiloon ja me etsittiin. Ja jälleen ihme ja kumma, Siwwi ei kiitänyt satalasissa kasaan hajun saatuaan, vaan pyöri, hääri ja ihmetteli aukealla hajua. Haju varmaan painui kinoksen nostamana korkealle ja lensi vähän pidemmälle. Kyllä se sitten hetken mietittyään löysi kadonneen. Näitä pitäisi nyt tehdä paljon, helppoa ja nopeaa pikkutreenaamista.

Sitten kokeiltiin ekaa kertaa kiintorullaa. Eka yritys oli suoranainen sähläyskatastrofi, kun figu yritti avittaa rullaa suuhun ja keepi oli ihan "ihanaa, käsi, ihanaa, saako sitä nuolla, onko siinä namia, ihanaa, ihanaa". Kyllä se rulla sitten suuhun osui ja kulkeutui minulle. Toinen aavistuksen paremmin, ja kolmas jo vielä paremmin. Mutta ei se sitä ihan itse vielä ottanut eikä tajunnut. Tässä tarvii nyt kokeneen figun, joka pystyy tuon sähläyksen lomassa osumaan kätensä rullaan ja saamaan sen keepin suuhun. Kunnes se joskus joku kerta sähläämiseltään hokasaisi mitä tapahtuu...

Tämän jälkeen oli vielä hetki ennen hallivuoron alkua, joten tehtiin pihalla pientä tokoa. Erittäin pätevää seuraamista, olin niin tyytyväinen! Liikkeestä maahan hieno. Liikkeestä seis kohtalainen, pysyi kyllä hyvin nyt seisomassa, ei yhtään niiaa enää, mutta tais ottaa yhdellä jalalla askeleen. Olen tota seisomista tetsannut kotona frisbee-leikkien ohessa, ja sitä pitää jatkaa, mutta olla tarkkana jalkojen kanssa etenkin, kun kierrokset nousevat.

Sitten aksat, kaksi mitälie rataa. Suurimmat ongelmat A:n alastulo(!) ja yksi välistäveto. Olen liikaa vedättänyt A:lla alas ja palkannut ilman pysähdystä, joten oikea asento oli aivan hukassa. Kit tipautti itsensä kokonaan alas, tai ei pysähtynyt ollenkaan. Ehkä pitäisi palata targetille. Nyt vahvistettiin kuitenkin ilman targettia oikeaa asentoa ja vähän nokittiin. Puomin kontaktit sen sijaan oli ihan superia. Täysii ja alas 2on2off, ja itse liikuin aitojen takana ehkä 10m päässä puomista. Kepeillä harjoittelin vedättämistä, ja seurauksena pari kertaa kesken ulos tulo. Mutta paljon onnistumisiakin. Mutta kyllä se taas kävi kierroksilla, huhhuh!

Viime viikolla jätin vielä ohjatut treenit väliin, huomenna oli tarkoitus mennä, mutta tällä hetkellä ennusteet lupaavat niin kylmää, että pakkasraja (-10°C) taitaa alittua.

Pähkinöitä kaupungintalolla

Valmis, joko mennään!

Espy oli taas saanut Espoon tyhjillään olevan jo purkutuomionkin vissiin saaneen kaupungintalon treenikohteeksi. Meille oli alueena ala-aula, portaikko ja 2-kerros. 3 mm, en tiennyt sijaintia.

Heti ala-aulassa Kit reagoi jonkun verran, mutta häntä ei juuri heilunut. Se ilmeisesti vaan vouhotti jo olemassa olevista hajuista. Portaikossa ei reagointia, joten siirryttiin 2-kerrokseen. Aloitin toimiston siitä päästä, jossa huoneissa ei ollut kalusteita. Pari ovea mentiin yhdessä järjestyksessä, kolmannessa Kitillä oli joku reaktio, siirtyi seuraavaan huoneeseen, ja siitä vielä seuraavaan. En voinut jättää reaktiota siihen, vaan pyysin sitä palaamaan. Ja niinhän se maalimies oli sen ekan reaktion aiheuttaneen huoneen oven takana. Sain kommenttia, etten ohjaisi sitä ihan niin paljoa, eli olisi pitänyt antaa vapaammin tohottaa ne sen pään huoneet, ettei sitten jätä kuuliaisuudessaan hajun työstöä kesken.

Sitten jatkettiin lyhyehkö käytävä, jonka varren huoneet ohitettiin täysin kiinnostamattomina. Tultiin aulaan, siihen the Aulaan, joka oli viimevuonna tuottanut mielenkiintoisia reaktioita koirille. Kit ei reagoinut aulan siinä laidassa mitenkään, joten jatkettiin eteenpäin ja käytiin läpi lisää toimistohuoneita. Nurkkahuoneessa tuli sitten taas hyvin voimakas reagointi, häntä heilui, koira etsi. Ja pitkään sai etsiäkin. Huoneen keskelle oli pöydistä ja kaapeista kyhätty piilo. Piti vaan löytää se oikea kolo maalimiehelle, että saisi rullan. Kesti tovin jos toisenkin, mutta sisukas se on, ja niin taitava.

Sitten jatkettiin se käytävä loppuun, ja kun ei lisää löytynyt, siirryttiin takaisin aulaan, jatkaaksemme sen toiselta puolelta toiseen käytävään. Aulaan palattuamme Kit vetäytyi pääsisäänkäynnin tuulikaappiin ja sai sinne selvästi hajua, haki ja ihmetteli. Kävi seuraavassa huoneessa, ja tässä vaiheessa itse luulin, että siellä se varmaan on ja olin lähdössä perään. Sain käskyn seistä ja olla hiljaa 5min. Okei. Ja niin sitten seistiin. Kit tarkisti tuulikaappia parikin kertaa, ennen kun alkoi lopulta työstää aulaa. Mitäihmettä. Johan me se tutkittiin... Aulan keskiosa oli täynnä pöytiä ja tuoleja. Kit alkoi kiipeillä pöytiä vasten hajua hakien. Ja lopulta, siellähän se maalimies makasi tuolien päällä yhden pöydän alla. Olipas jippo! Mutta kyllä oli eripätevä koira! Hajua ei tullut yhtään aulan toiseen reunaa, josta olimme kulkeneet piilon ohi n. 5 metrin päästä, vaan se painui tuulikaappiin. Hyvä Siwwi!

Rauhallisesti?

"Rauhallisesti? Onko se jotain syötävää?" tuumi keepi, kun aloitti agilitytreenit sairasloma/treenitauon jälkeen. Tarkoitus oli ottaa rauhallisesti, mutta eihän siitä mitään tullut.

Kitty kesti sairaslomansa hihnalenkityksen ja treenaamattomuuden vallan hienosti, ei hajonnut pääkoppa. Mutta kun se vihdoin eilen pääsi agilityesteille, tapahtui totaalinen ylikiehuminen. Koira oli sekaisin kuin heinäseiväs, silmät pyöri päässä eikä keskittymisestä ollut tietokaan. Se kävi hurjan kuumana, joten taukoja oli pidettävä vähän väliä, eikä tehty ihan hirveän paljoa. Mutta varovaisesti ja rauhallisesti ei kyllä pystynyt menemään, vaan se meni satalasissa kaahottaen.

Olin ajatellut tehdä vähän jotain pientä, ja sitten ehkä tokoilla. Meillä oli kaksi rataa. Toisella puomi-putki-kepit erottelu, toimi hienosti. Paitsi kerran sai ihan kunnolla tahkoa, etttä sain sen putkeen kun meni vaan puomille! :-o Rengasta harkattiin pikkaisen erikseen. Kepit oli jotenkin tuskaisen vaikeat (vaan oli tosi vaikea kulmakin), niissä se keskittymisvaikeus tuli eniten esille.

Tokoilusta ei tullut mitään, kun se oli niin väärässä mielentilassa. Seurasi aluksi hyvin, mutta kun alkoi keittää, niin edisti edisti ja edisti, astuin jopa sen varpaille, kun edisti.

Ja juosuja ei näy eikä kuulu. Ehkä se jättää nää väliin kokonaan.