Testailuja

Lauantaina raunioilla testattiin taas ohjaajan koiranlukutaitoa. Hirveä helle, lähes seisova ilma, välillä pientä tuulenvirettä, joka kuitenkin pyöri millon mistäkin suunnasta. Alueina talot ja keskikasa. Olin pyytänyt 1-3 maalimiestä, niin etten tiedä monta siellä on, vaan pitäisi osata lukea koirasta onko alue käyty ja voi sanoa sen tyhjäksi.

Ensin hinkattiin taloja. Heti alkuun Kit reagoi siniselle kopille ylätalon vieressä. Mutta siniseen koppiin oli tungettu hämäykseksi loput hangaround-porukasta, etten osaisi laskea montako tyyppiä on piilossa. Eli heti piti "kieltää" sitä reagoimasta siihen. Ylätaloon lähetin sitä ylös katolle kaksikin kertaa, turhaa painostusta, jos ei kerta reagoinut. Keskitalolla ei takana reagoinut, mutta kun tultiin etupuolelle vähän jotain reaktiota oli havaittavissa, ja yritin sitä ohjailla eri lokeroihin, enkä vaan saanut tulosta aikaan. Lopulta minua jo kehoitettiin lopettamaan se koiran painostus. Lesson learned, luota koiraasi.

Eli jatkettiin matkaa. Ja heti tuli reaktiota keskiksan ruumisarkun ympäristössä (ylhäällä kasan päällä sijaitseva puulaatikko), josta se hienosti haki rullan kannen raosta. Loistava Killi. Ja kyllä vaan oli reaktio niin erilainen (sisältäen myös kitinän "hajuhaju, missä se on!") verrattuna keskitalolla olleisiin pieniin reaktioihin. Muutama muukin koira kyllä siellä reagoi omituisesti. Lähellä oli kyllä vaatehäiriökin.

Jatkettiin keskikasaa, ei mitään reaktioita paitsi koira ei tehnyt mitään, söi vaan heinää ihan hirveesti. Sain sitten lopulta vinkin palata takaisin erääseen tötsäryhmään, mutta ei mitään, heinää vaan meni. Selvästi jo sijaistoimintoa Kittyltä, kun painostin sitä. Lopulta se sitten kuitenkin sai hajun kaivonrenkaista rakennetusta pystytötsästä, joka oli reilun metrin korkea. Niin korkea, ettei se ylettynyt reunan yli ottamaan rullaa, joten päätti sitten jälleen kerran tehdä kamikazeloikan ja hyppäsi kaivoon maalimiehen niskaan. Ja samalla tavalla ulos tuomaan rullaa, ja vielä näytöllekin. Sen kanssa saa kyllä olla varovainen, jos ei tiedä kaivojen syvyyttä esim. vieraissa paikoissa... Tötsä oli vaikea, ilmeisesti niin tiivis, että haju ei tullut ulos siinä seisovassa ilmassa.

Opetus: jos näyttää ettei reaktiota tule, niin anna olla. Palaa vaikka myöhemmin uudelleen, jos jää häiritsemään.


Sunnuntaina hakutreeneissä sitten vasta testailtiinkin. Kuten viimeksi oli puhe, niin nyt oli tarkoitus alkaa treenata "tosissaan". Tehtiin siis pitkää rataa, paljon tyhjiä. Ei puututtu muotoseikkoihin ja hyväksyttiin vähän lyhyemmätkin voltit tyhjillä, eli "katsotaan miten menee". Oltiin ryhmän viimeisenä neljäntenä, aluetta ei ollut tallattu sen kummemin mitä edellisten koirien treenien ajan oli tullut tallailtua.

Eka oli löytö ja suoraan lähetyskohdassa, Kit ei edennyt tarpeeksi pitkälle vaan lähti kaarrattamaan eteenpäin (se on oppinut jotain!). Sain lähettää sen varmaan 4 kertaa, ennen kun upposi tarpeeksi syvälle. Eteni kivasti rullan kanssa. Ehkä tuo alku pelasti jotain, eli sieltä löytyy tyyppi, vaikka lähettäisinkin useamman kerran. Sen jälkeen tehtiin siis useampi tyhjä. Pari ekaa oli oikeasti ihan hyviä, sitten pistot alkoivat pikkuhiljaa lyhentyä. En muista montako tyhjää tuli, ehkä 4, ennen seuraavaa löytöä n. 30 metristä. Tästä sitten siirryttiin pikkuhiljaa tallaamattomalle alueelle ja toki pistot lyheni, mutta se meni kuitenkin! Olin aika yllättynyt. Välillä meni ekalla, välillä sai lähettää pari kertaa. Yliheittojakin lähes aina yritin, mutta niistä ei hirveän hyvin lähtenyt. Toiseen väliin myös tyhjiä varmaan 4 ja lopuksi löytö. Olisi pitänyt siihen kakkoslöydön jälkeen ottaa vielä toinen löytö, mutta nyt meni näin. Tämä oli testi, ens kerralla sitten kai oikeasti treenataan. Ja vaikka väsy painoi, ja oli kuuma (sai kyllä välillä vetää vähän henkeä ja puhallella kuplia lätäköihin (sehän ei juo!)), niin rullat pysyi suussa, se oli hyvä.

Treenien jälkeen käytiin taas Kakarsilla uimasilla, se on vaan niin ihana lampi! Nytkin ihan kirkas. Ja kyllä keepi taas ui ja pärski. Kotona myöhemmin ihmettelin, kun se makas kyljellään ja äännähteli jotenkin vähän ähkien ja tärisi. Kokeilin sen mahaa ja se oli ihan kova pallo. Olin hetken, että hui kauhea, mikä sillä on. Kunnes tajusin kysyä, että onko sulla pissahätä. Joo on, ihan hirmuinen. Voi raukkaa. Oli vähän tullut juotua treenien aikana niistä lätäköistä, sitten treenin jälkeen juotin sille monta desiä ja sitten se vielä oma-alotteisesti joi kymmenen minuuttia siinä uidessaan. Ei ihme jos pissittää.

Sillä on muuten karva kasvanut ihan huomaamatta! Kaula alkaa olla jo taas ihan karvainen eikä hipsuhapsu. Pökät on vielä hapsut, mutta uutta on kovasti kasvamassa.

Nyt voi alkaa treenata

Lauantaina raunioilla 3 figua, keskikasan "mustekalan" keskiosassa, teletapin yläputkessa ja alakasan mustassa isossa putkessa. Kaksi ekaa tiesin, kolmatta en. Alueelle tullessa eka paukku (9mm), terästäytyi, kutsuin sivulle ja palkkasin. Lähetin keskikasan yläreunaa ja nappasi mustekalan tyypin hyvin nopeasti. Oli jotenkin hirveän sähäkkä ja hätäinen, ja ei vissiin olisi halunnut mennä piiloon sisään asti, söi nopeasti. Kierrettiin keskikasan ympäri takaa kohti teletappia, tässä toinen paukku, jolla tuli taas vähän kohti katsomaan "mikä se oli". Jatkettiin matkaa, jolloin nappasi lopulta hajun. Joutui sitä työstämään tovin jos toisenkin, kävi kerran sisällä, muttei tajunnut hajun tulevan ylhäältä, yritti ulkopuolelta, mutta sitten löysi kuitenkin hienosti. En tiennyt missä kolmas on, joten sanoin, että käydään ensin alakasa, ja jos sieltä ei löydy, palataan ottamaan keskikasan keskikohtia. Alakasan päässä ei reaktioita, joten lähdin menemään eteenpäin jolloin näin, että mustan putken ympäristössä reagoi. Eli vaikka siinä vaiheessa haju ei ollut vielä niin varma, huomasin eron siihen kun ei ollut hajua ollenkaan. Hienosti työsti ja hyvin pystyin itse lukemaan koiraa. Paukkuihin reagoi kyllä kuulemalla ne, mutta ei vaikuta työskentelyyn.

Sunnuntaina hakutreeneissä (Kattis 2:nen) tallattiin alue ihan meitä varten, 100mx150m ehkä. Löytö, tyhjä, löytö, löytö. Figut oli tarkoitus olla ehkä 10m lähetyspaikasta keskilinjaa eteenpäin.
1 vastatuuleen löytö. Ei uponnut tarpeeksi syvälle, joten kaahasi tallausten perässä koko alueen loppuun kaksi kertaa. Ja silti lähti joka lähetyksellä ihan hyvin. Löytyi se tyyppikin sitten lopulta. Rullan kanssa tuli omia jälkiä ja eksyi taas hännystelijäporukkaan, mutta rulla pysyi ja tuli ok. Näytölle ei meinannut tietää taas mihin mennä.
2. myötätuuleen tyhjä. Oli hieno!
3. vastatuuleen, oli tarkoitus ottaa yliheitto, mutta figu hädintuskin ehti n. 20 metriin ja Kit kuuli sen. Otin sivulle, mutta aika nopea lähetys, lähti ihan laakana ohi. Tarvittiin taas ehkä neljä lähetystä, eikä kertaakaan lähtenyt suoraan. Luulen ainakin, että tiesi missä tyyppi oli, muttei mennyt sinne. Pah.
4. myötätuuleen, löytö. Tää oli hyvä, eteni jopa rullan kanssa.

Kouluttaja meinasi, että hyvin meni, nyt voidaan alkaa oikeasti treenata. Eli otetaan pidempää rataa, enemmän tyhjiä, ja jos ei mene niin ei mene, ei jäädä hinkkaamaan, vaan lähetetään toiselle puolelle. Jaahas. Ja sitten varmaan korjataan taas pari kertaa niitä suoria pistoja... Katsotaan. Mutta totta, ei olla edetty nyt yhtään mihinkään, eli jotain harppauksia on otettava, kokeiltava.

Kexi ja lampaat

Torstaina käytiin moikkaamassa Kexi-veljeä ja Keken kesälampaita. Tarkoitus oli myös tehdä peltojälki, mutta kun selkä on kipee, en pystynyt. Lampaita sentään käytiin moikkaamassa. Aluksi homma meni niin, että lampaat paimensivat keepiä, vaikka kyllä se niistä kiinnostunut oli. Toisella kerralla näytti jo, että keepi olisi hieman paimentanut. Keke sen sijaan oli jo ihan pätevä lampaiden kanssa.

Keke ja pässi.

Aluksi sisarusten tapaaminen oli yhtä huutoa: Kit kiljui ja Keke haukkui takaisin. Mutta lopulta tiukkis taipui ja antautui leikkiin. Kunhan iholle ei tultu, mutta Keke osaakin olla varsinainen herrasmies.

Eilen sadepäivänä tehtiin kaikenlaista pientä naksulla, pitkästä aikaa. Etujalat purkin päällä pyörien sivuasentoa - takapään käyttöä. Seinälle takajalkojen nostoa, "iskunoutoa" yms. pientä. Kyllä se vaan tykkäis tuosta naksuttelusta ja on kovin innokas, on vaan jäänyt.

Pihalla tehtiin myös keppi-ilmaisua, joka meni kohtuullisesti. Pari ihan hyvää väläytystä kunnon ilmaisusta, parilla piti huomauttaa ja loput oli sellaista semiä.

Oma veli kullan kallis.

Loput kuvat tuolla.

Kontakteja

Eilen tiistaina lähdettiin extempore Nannan ja Puma-Tädin kanssa treenaamaan agia, ja koska en jaksanut miettiä mitään ohjausjuttuja mitä olisin halunnut treenata, tehtiin pelkkiä kontakteja.


Ensin matalalla puomilla pelkkää alastuloa namialustalla nami siinä valmiina. Yritin pitää hännästä kiinni, mutta nyki vähän turhaan, joten pidin rintakehästä käsi etujalkojen välistä. Ihan kohtalainen. Sitten tehtiin myös kokonaista puomia ensin niin, että Nanna piti kiinni ja minä juoksin. Oli tosi paljon mun liikkeessä kiinni. Sitten niin, että itse vaan pidin kiinni ja hetsasin, ja juostiin yhdessä. Tehtiin myös sitä "härnäämistä" pelkällä alasmenolla, että parista ekasta ei tulekaan palkkaa, vaan pitää yrittää entistä lujemmin. Ehkä hieman yllätyksenä se oikeasti nosti Kittyä, se jopa kiljahti yhdessä välissä, että "no kele". Olin ajatellut, että se alkaa sluibata. Puomi meni siis ihan kohtalaisesti, mutta vielä sais olla lisää raivoa. Eli lisää treeniä.


Tehtiin myös A:ta muutama kerta, mutta koira oli siinä vaiheessa hieman väskä. Meni kohtalaisesti, mutta on silti selvästi huompi ja hitaampi kun puomi.

Siinä sitten kontaktille köykkimisen jälkeen istuskelin maassa kuvaamassa Puma-pentua, ja noustessa ylös meni selkä ihan umpi jumiin. Illalla en meinannut päästä kävelemään, enkä tänäänkään sitten kyennyt lenkille, vaikka liikkua pitäisi. Onneksi saatiin ihan parasta seuraa meitä viihdyttämään, kun Euroopan turneelta kotiutuneet Ärrät piipahtivat iltaa piristämässä. Kiitos seurasta! Vähän oli leikki nihkeetä, mutta jotain pientä painia kuitenkin. Roa oli saanut kesäturkin ja Kii oli hieman ihmeissään, kun ei kaverilla ollutkaan poskikarvoja joista vetää. Veti sitten kaulanahkasta, reilu meininki.

Kii ja Roo paritanssin syövereissä.

Ihana pehmolelu jota retuuttaa.

Kelpieleiri 2011

Maiskis-kelpiet ja muutama muu kelpie kokoontuivat tänä vuonna leirille Kuralan kartanotilalle 8.-10.7. tiukan treenailun ja hauskan yhdessäolon merkeissä. Paikalla oli sekalainen sakki ihmisiä sekä ainakin 15 kelpiä (muistinkohan kaikki?) sekä muutama "vääränrotuinen".

Perjantaina osa porukasta tokoili Lehtisen Lotan johdolla, me käytiin Kirsin ja Eevin kanssa tekemässä "esineruutua". Kotonahan on etsitty pihalta esineitä leikkimielisesti. Nyt Kit teki ensimmäisen kerran oikein tallatun metsäruudun, joka tosin ei ollut koolla pilattu ehkä 5x5m. Ensin vein sinne 6 esinettä (koira näki), kaikki kulki hyvin, luvutus eteen avustettuna, vikalla leikittiin. Toisella kierroksella vaan 1. Ja kerta kiellon päälle, kolmannella kierroksella vaikeammat 2 nailonnauhaa solmussa, toinen melko pieni, jota joutui sitten etsimäänkin pidemmän tovin ja pari uudelleen lähetystä. Mutta hienosti teki koko ajan töitä itsenäisesti, pysy hyvin tallatulla alueella ja toi iloisesti heti löydettyään. Tätä pitää nyt jatkaa!

Lauantaina aamupäivällä oli hakua, kouluttajana Jukka Kaskiaho. Alue tallattiin pk-tyyliin, tuuli vinosti oikealta puolelta keskilinjaa eteenpäin. Helle hirmuinen. Koska edelliset treenit oli menneet ihan päin peetä, tehtiin perus pistotreeni, figut siinä kohdalla mistä lähetinkin. Etukulmat 50:ssä peitot paitsi pää näkyvissä, ja 3 ja 4 siirtyvät niistä ehkä 30+ m keskilinjaa eteenpäin. Eka oli aivan loistava, palasi rullan kanssa myös eteenpäin eikä omia jälkiä! Kakkoselle lähti kaarrattamaan eteenpäin, upposi kyllä mutta meni ohi figun. Lähetin uudelleen hieman enemmän takaviistoon, nyt meni hyvin. Ja taas tuli suht. kivasti eteenpäin. 3:lla oli tiputtanut rullan muutama metri lähdön jälkeen, mutta toi perille hyvin, vaikka ote alkoi jo läähätyksen lisäännyttyä lipsua, korjaili kuitenkin. Nyt ei edennyt niin hyvin, vaan tuli keskilinjalle seuraajajoukon jalkoihin. 4:lla naksuttelin liinan lukkoa, että kuulisi missä menen. Tuli suht suoraan omia jälkiä, kunnes alkoi korjata suuntaa ja tuli hyvin. Rulla oli jo melko herkässä, muttei tippunut. Kaikki pistot oli kyllä suht hienoja kakkosen hutia lukuunottamatta, ja silläkin upposi tosi hyvin. Jukan kommentti: nyt vaan niitä tyhjiä, ja aluksi myötätuuleen. Ja huom, myös eka tai toka voi olla tyhjä. Joo, kunhan ei taas pistot kärsisi. Ja siitä etenemisestä just niinkun ollaan tehty, eli figu siirtyy eteenpäin n. 15m, pitäisi tehdä niin että tuuli tulis keskilinjan suuntaisesti vastaan, mutta siihenhän ei voi vaikuttaa. Lisäksi parkkistreeniä ilmaisuun. Mutta kehui kovasti, sanoi että sehän on ihan kisavalmis, kunnes muistutettiin, että ne tyhjät. Ainiin. Mut Kit teki ihan loistotreenin!

Iltapäivällä aksattiin Sonja Paavolan opeissa. Hyppyradan alkuun oli kasattu melkoista pyöritystä pienin estevälein. Sanoin, että tässähän pääsee kunnolla menemään rataa vasta 13 esteeltä. Mutta hienosti Kii meni, kun löysin itse ne oikeat kuviot. Sonja kehui sitä raivoapinaksi :) (olikohan se kehu?!?) Helle vei mehut koirista hyvin pian, vaikka käytin joessa ennen ja jälkeen treenin ja siinä välissäkin.

Myöhemmin keskusteltiin kontakteista, ja sain tosi hyviä vinkkejä, mitä pitää nyt alkaa työstää. Namialusta, ja nami sinne alustalle, että kohdistuu suoraan sinne ja saa sen heti. Sitä voi myös hetsata alasmenon yläpäässä hännästä kiinni pitäen, ja myös puomin alussa, jos tekee kokonaista estettä. Ja myöhemmin kun pääse alustasta eroon, tai myös sen kanssa, "kontaktileikkiä" jossa lähettää hirveesti hetsaten sivusta kontaktille, kehuu muttei palkkaa, ottaa pois ja lähettää uudelleen, jolloin koiralle syntyy turhaumaa ja raivoa ja valtaisaan yritystä. Palkka tulee sitten joskus viidennellä tms. Myös pois tulemisessa voi hetsata ennen luvan antamista. Kontaktista pitää nyt tehdä vaan ihan superjuttu, joka voittaa sen eteenpäinmenemisen halun. Sonjalla on eri käsky kontaktille, kun itse taas mietin, että jätänkö "alas" -käskyn pois kokonaan eli pelkkä "kiipee" tarkoittaisi juokse täysii päähän ja pysähdy siihen. Näin ehkä haluaisin.

Sunnuntaina oli peltojälkeä, kouluttajana Sanna Backman. Olin alunperin ilmoittautunut vain aamupäivään, mutta päästiin Nala-siskon paikalle myös iltapäiväryhmään, ja hyvä niin! Heinä oli sellaista 20cm korkeeta, jäljet tuli molemmat vastatuuleen. Pellolla oli melkoinen auringonporotus, vaikkei ihan lauantain veroinen helle ollutkaan.

Eka jälki n. 150-200m, vanheni vain n. 30min. Ensin 10m namia, sitten suora jolla eka keppi, ennen keppiä 3 askelta namia, 3 tyhjää (ja sama kaikilla kepeillä, kun en ollut ymmärtänyt että niitä määriä olisi pitänyt vaihdella). Namit siksi, että huomaa milloin keppi on tulossa, kun jää syömään. Muuten namia ei jäljellä ollut. Jälki oli n. 50m 1 keppi - kulma oikeaan - 50m 1 keppi - kulma vasempaan - 50 m 2 keppiä - kulma vasempaan - 50 m 1 keppi ja siitä sitten harpoin pois ensin suoraan, ja sitten kulma oikealle. Alku meni hyvin, kun namit loppui vauhti kasvoi. Ekan kepin kyllä reagoi, mutta olisi mennyt yli. Pysäytin ja kehuin. Kulma oli hyvä. Tokakepillä jo vähän paremmin. Tokasta kulmasta meni yli ja sitten olin itse yrittänyt ohjata sitä. Kyllä se sitten löysi oikean uoman. Vauhti kiihtyi, kepit meni joten kuten. Kolmas kulma oli hieno, mutta sitten nenä jo nousi tosi korkealle ja koira vaan hinasi. Keppi jäi ilmaisematta - se viimeinen. Olin hetken ihmeissäni. Jatkoi vaan poistumisjälkeä, teki kulman hyvin. Pysäytin. Kouluttaja kävi viskaamassa jäljelle kepin, joka "pakkoilmaistiin". Jepjep, että sellainen jälki. Ei hyvä. Sanna sanoi, että sitä ahdisti kamalasti mennä kepeillä maahan, että miksen antaisi sen ilmaista niitä seisten. Nokun haluisin että se menee maahan.

Iltapäivän jälki tehtiin sitten nameilla. Satunnaisia tyhjiä, tai pidempi pätkä (max. 10 askelta) tyhjää, jossa satunnainen nami. En yhtään miettinyt miten niitä nameja sinne kylvin, jotenkin ja jossain välissä vähän tyhjää. Tein myös serpentiiniä, että mielenkiinto säilyisi. Jälki tuli aika pieneen väliin, jossa kävi lopulta niin, että se ylitti kaksi vanhempaa jälkeä. Namitin harhajälkien kohdat hyvin. Pituus ehkä 150m, vanheni n. tunnin. Pistin loppuun kaksi keppiä siltä varalta, että menisi ekasta yli. Muuten keppejä ei ollut.

Ennen jälkeä tehtiin keppitreeni. Ei jälkeä, ihan vaan tiellä kepit parin metrin välein. Reagoi keppeihin hienosti, ja aina kun kehuin meni maahan, tosin poikittain 90 asteen kulmassa "jälkeä" kohden. Tätä pitää tehdä ja paljon, tehdä kepeistä supertärkeä juttu. Ja näyttää aina, että "vau mikä hieno keppi, keppi menee taskuun". Kepeillä saa myös leikkiä, kunhan ne pysyy jotenkuten kasassa ja niistä näkee merkin (kisoissa siis).

Itse jäljellä meno oli nyt hyvää, oikeastaan hienoa, meni syvällä nenällä. Ja kuulemma selvästi vapautuneempaa, häntä oli rennompi. Ja hyvin tarkisti myös tyhjät askeleet, tosin vauhti tuppasi heti kiihtymään, jos tyhjiä oli pidempi pätkä. Serpentiinit meni hyvin jos niillä oli namia, tyhjillä meni huonommin, oli vaikeampi nyppästä hinaamisesta ilman että vetäisi väärään suuntaan. Ekaa harhaa ei tainnut edes noteerata, toista haisteli askeleen verran molempiin suuntiin ja totesi jatkavansa sitä omaa namijälkeä. Loppukeppi oli hieno, tosin Kit haistoi sen jo parin askeleen päästä ja hinasi sinne. Sanna sanoi että "nyt se halusi ilmaista sen". Mutta silti jatkettiin loppuun asti toiselle kepille, kun Sanna halusi nähdä mitä tekee. Pysähtyi, muttei enää sellaista intoa ilmaista. Olisi pitänyt jättää siihen ekaan. Mutta kaikkiaan hyvä jälki! Nyt kuitenkin tarttis hirveästi keppitreeniä, sitä on helppo tehdä kotonakin. Mutta myös tarkkuutta ja tiiviyttä pellolla nameilla. Kun keksisi niitä paikkoja.

Kuvia mun kameraan ei oikein tullut, ne vähät mitä otin, oli surkeita. Toivottavasti muilla onnistui paremmin. Kiitos kaikille hyvästä seurasta, kiitos kouluttajille ja erityiskiitos Lindalle järjestelyistä! Ens vuonna uudestaan.

Uhri

Viimeinen lomaviikko alkoi lääkärireissulla. Aamu(päivä) pissalla lähipuskassa käydessä Kit yhtäkkiä kiljahti jossain pari kertaa, en nähnyt. Heti mieleen tuli kuitenkin se kyy, joka ehkä kuukausi sitten köllötteli polullamme pari metriä portista (jota tosin ei enää ole). Kutsuin sen luokse, se tuli ihan luimussa. Tutkin sen, mutten heti löytänyt mitään. Onhan se ennenkin törmännyt metsässä oksaan ja kiljahtanut, mutta nyt se kiljahteli pari kertaa. N. 5 min päästä kun oltiin takaisin pihassa huomasin kuonon päällä patin, kuin hyttysen pisto. Mutta siinä keskellä oli pieni nirhe. En löytänyt merkkejä kyyn puremista. Hetken päästä kuono kuitenkin oli turvonnut lisää selvästi, ja nyt se lerputti korvaakin, joka olikin turvoksissa puolesta välistä kärkeen asti. Ja katseli ja haisteli takapäätä ja toista etutassua. Ja oli kipeän oloinen, joten soitin Nummelan eläinlääkäriin, joka lupasi ottaa meidät johonkin väliin, vaikka ajat olivat ihan täynnä. Itse hieman epäilin sittenkin sitä kyytä, ja kun hoitaja sanoi maa-ampiaisista, niin joo - miksei se tullut omaan mieleen. Lähdimme kuitenkin varoiksi näyttämään, mutta sinne asti päästyämme ja hetken siinä odoteltua (ehkä 30-45 min tapahtumasta) kuitenkin turvotus oli jo vähän laskenut, eikä Kit sluibaillut yhtään, niinkun se kotona teki. Päätin sitten, että turha mennä lääkärille, joten palattiin kotiin seuraamaan tilannetta. Annoin yhden kyytabletin ja ruoan. Eiköhän ne ollut amppareita, pitää käydä tutkimassa löytisikö pesä jostain. Toinen on ihan kipee. Tosin osan vaisuudesta selittänee myös viikonlopun rankka leiri.

Kun puntari oli tarjolla, käytin Kittyn siinä. 14,2 kg! Hups, pieni dietti ei olis pahasta. Viimeksi se on painanut alle 12kg, mut se oli ehkä himpun liian vähän.

Iltapäivitys
Juu, amppareita. Kävin tutkimassa metsää myrkkypurkin kanssa, että tuhoan pesän koska se on meidän joka aamuisella lenkkipolulla. En meinannut löytää, kunnes ilmeisesti kävelin yli ja sain ainakin 5 osumaa jalkoihin. Hitsi se kyllä sattuu! Olisi pitänyt laittaa ne pitkät housut, takin sentään laitoin. Voi Killi parkaa. Mutta nyt se on jo ok, turvotus hävinnyt, käytiin pienellä lenksulla ja se painalsi kuin ei mitään. Vaikka olisi kyllä voinut ottaa hieman iisimmin...

Kontakteja ja rääseikköjälki

Maanantaina mentiin tuuraamaan seurakaveria Seppo Savikon tunnille. Meillä oli rata, suht. helpohkon oloinen, pari pahempaa paikkaa. Mutta meidän ajasta - taas kerran - suurin osa meni kontakteista keskustelemiseen. Seppo halusi nähdä miten menee A:n (hiipi, hiipi, hiipi, näytti oikein pahimpansa), että missä vika. Ja sitten yritettiin namin avulla, että hän näkisi miten käyttäytyy, vaikuttaako oma liikkumiseni. Eli lähetin ja Seppo piti ensin namia kädellä alhaalla, ja sitten laittoi sen maahan. Meni nyt kohtalaisen hyvin alas. En antanut kun "kiipee" käskyn. Jos sanoin myös "alas", pysähtyi selvästi aiemmin. Kit menee hyvin katse alas suunnattuna, ei kyttää minua, ja vasta kun luulee olevansa oikeassa paikassa, alkaa katsoa minua. Mutta ei se mitään nameja sieltä etsinyt. En saa sanoa "alas" kun yhden kerran, toistelusta seuraa tuo "onks tää hyvä, onks tää hyvä" -hiipiminen. Ja targetti takaisin, ja sitä sitten leikellään pienemmäksi, ei niin että se joko on tai ei ole. Lelua se saattaa myös kytätä, ja Sepon mielestä se ottaa painetta (jos ottaa) siitä, että ei saa vaan mennä, ei niinkään minusta. Kit veti tuon ekan A:n jälkeen ihan jämähtäneeksi, tuijotti vaan mun jalkoihin, hyvä ettei tärissyt. Seppo sitä hetken ihmetteli, että stressaako se (ei), onko se muualla tuollainen (vain agikentällä) ja totesi lopuksi, että taitaa vetää ihan paimenmoodiin. Niin se tekee. Sieltä se sit "heräsi", kun namilla kehuin nostin. Ihan kun olisi jossain transsissa.

Radalla harjoiteltiin yhdessä kohdassa persjättöä, ja keppien jälkeen vetoa, eipä juuri muuta. Eli ne kontaktit... En kyllä taida mennä mihinkään vierailevan kouluttajan treeneihin ennen kun kontaktit on kunnossa, koska en haluaisi käyttää maksullista tuntia vain kuullakseni saman asian uudestaan ja uudestaan. Että jospa nyt vihdoin alkais tehdä jotain niille kontakteille.


Tiistaina lähdettiin kaverin kanssa Mustakorpeen pitkälle lenkille, mutta tallattiin sitä ennen jäljet. Kittyn jälki tuli kauheaan rääseikköön, paikoin vyötäröön asti ulottuvaa tiheää kuusitaimikkoa, kaatuneita puunrunkoja, suokuoppia. Pohja oli pääasiassa sammalta. Tarkoitus oli tehdä jälki, jossa olisi yksi kulma oikeaan ja toinen vasempaan. Mutta kaatuneiden puiden ja muiden esteiden vuoksi jäljestä tuli varsinainen syherö, jossa oli 4 ysikymppistä melko lähellä toisiaan, ja yksi terävämpi kulma. Pituutta 510m, vanheni 2h, ja ajettiin 2h metsälenkin jälkeen. 4 keppiä, tarkoitus oli laittaa 5, mutta kun keskittymiskyky siellä puskassa vähän herpaantui, ja unohtui yhdessä välissä koko kepit.

Alkuun tein myös pienen "janan" eli välin johon yritin vinosti sivuttain lähettää koiran, ja vähän matkan päästä siitä olisi nameja n. 10 m matkalla. Kit sai hajun jäljestä (tai nameista), vaikka tultiin tuulen yläpuolelta. Se nosti jäljen hienosti, ja sai namit parin metrin päästä. Hyvä Killi! Alku oli varsin rauhallista, kun söi namit. Sitten vauhti pikkaisen reipastui, mutta ei hinaamista. Ekasta kepistä olisi mennyt ohi, pysäytin ja kun huomasi sen, palkkasin. Sitten alkoi rääseikkö, ja paikoin eksyi hieman sivuun jäljeltä, mutta korjaili tosi hyvin, kuusikossa nenä nousi välillä ylös, mutta ihan älyttömän hienosti se meni. Seuraavat kepit se löysi, heilutti niille häntää :D kehuin ja se meni maahan. Yhtä keppiä en ollut varma oliko se löytänyt sen ja sanoin sen ollessa jo maassa että "missä se on" niin Killi taitava tökkäsi keppiä nenällä "tuossa", ihana :) Vikalla kepillä ehdin kehua ennenkun se oli lopullisesti paikallistanut kepin, mutta löysi se sen sieltä.

Irene Vinha oli ottanut viime viikon Hau Openissa jotain kuvia Kittystäkin (kuvat 227-233).