Windy liittyi laumaan

Olin etsinyt pentua jo pari vuotta ulkomaita myöden, mutta ajatuksella "en vielä haluaisi, kahden aikuisen kanssa on niin helppoa". Useita yhdistelmiä oli mennyt ohi viimeisen parin vuoden aikana, astutus ei onnistunut, pentuja ei tullut, tai tuli vaan uroksia jne jne. Mutta sitten eteen tupsahti tämä yhdistelmä, josta syntyi varsinainen narttukatras - 7 mustaa narttua! Sieltä sitten.

Ja niinpä pikku-Windy muutti meille Joensuusta 2.5. tasan 7 viikon ikäisenä. Windy on viralliselta nimeltään Hildesire Ride the Wild Wind ja tuli minulle sijoitukseen Hildesiren kennelistä. Windyn emä on Tanskantuonti Skovfarmen's Black Lotus ja isä ruotsalainen Aussie Action's Black Qrazy Speed.

 Windy 7 viikkoisena ekoina päivinä

Kyllä on omasta pentuarjesta ikuisuus, viimeksi on tullut pentu ns. "ulkopuolelta" yli 11 vuotta sitten, kun Kitty tuli. Ei sitä taas muistanutkaan, miten aikaavievää se on. Jatkuvasti pitäisi viedä ulos pissalle, tuntuu että se ei nuku ollenkaan, ja näin etätyöaikana pitäisi saada pentu pidettyä hiljaa Teams-palavereiden aikana. Kaiken kukkuraksi on ollut järkyttävän kylmä kevät, eikä ulkona vaan voi olla kovin kauaa. Mutta ehkä tää tästä pikkuhiljaa -  "äiti on nyt vaan vähän väsynyt" ... 😆

Windy on varsin villi tapaus, ja äänekäs. Riiviö, mutta kiltteyttäkin löytyy. Leikkii tosi hyvin, ja namit saa aikaan keskittyneesti tillittävän nappisilmän (ihan erilainen sen suhteen kun My-härvääjä). Vähän ollaankin yritetty aloitella oppimaan oppimista ja sheippaamisen saloja - mitä ei Myn kanssa voinut tehdä ollenkaan. Mutta jotenkin sitä on itse ihan peukalo keskellä kämmentä, eikä oikein tiedä mitä tekisi ja mistä aloittaisi. Vaan eipä tässä ole kiire mihinkään. Pääasia, että Windystä kasvaisi itsevarma, rohkea, luottavainen ja yhteistyöhaluinen pentu.

8 viikkoinen

Pentu sujahti laumaan yllättävän hyvin. Arvasin, että Kittystä ei ole ongelmaa, mutta Mystä voisi olla. Toki My on ärähdellyt pennulle etenkin sisällä, mutta paljon vähemmän kun odotin, ja antaa pennun tulla paljon lähemmäksi kuin kuvittelin. Ja ulkona on joitain kertoja yrittänyt leikkiäkin Windyn kanssa. Kitty - no, Kitty yllätti myös ja päätti adoptoida pennun samantien. ❤ Kitty on ihan haltioissaan pennustaan ja leikittää sitä ulkona jatkuvasti. Välillä sisälläkin, ja välillä miettii, uskaltaako kieltää päälle härväävää pentua. On kyllä ihan mahtavaa, että pentu sai Kittystä niin hyvän koiranmallin.

Vasemmalla 8 vk ja oikealla 9 vk ikäinen

Koronakevät on tuonut omat haasteensa pennun sosialistamiseen, kun pitää nähdä erikseen vaivaa ja miettiä mitä tehdä ja minne mennä, kun ei ole luonnostaan ollut kokeita, kisoja sun muita kissanristiäisiä. Windy ei ole luonteeltaan kaikkia ihmisiä rakastava, joten on pitänyt ihan nähdä vähän vaivaa sen suhteen. Mutta nopeasti pentu on tottunut ihmisiin eikä autot, pyörät sun muut ole vaatineet ainakaan toistaiseksi kummempaa totuttelua. Mutta paljon olisi vielä nähtävää ja koettavaa pennun sosialistamisen osalta. 

Windystä olisi tarkoitus tulla ensisijaisesti tokokoira. Ensimmäinen koirani, jota lähden pennusta alkaen rakentamaan tokoon. Rallytokoa siinä sivussa jossain vaiheessa varmaan myös, ja kyllä ne pk-lajitkin mielessä pyörii. Ehkä jälki eniten tällä kertaa. Katsotaan. Windyn elämää voi seurata instagrammin puolella meidän tilillä killi.my, etenkin Storyihin lisäilen lähes päivittäin kuulumisia.

Windy 8 vk

Sehän loppui sitten siihen

Nimittäin se viimeisen ykkösen metsästys. Meillä oli vielä paikka 5.4. Kirsujen kokeeseen, ja toukokuulle oli suunnitteilla kaksikin koetta. Mutta ne sitten peruttiin, niinkun kaikki muukin. Positiivisia uutisia oli se, että uusien sääntöjen käyttöönotto siirtyi vuodenvaihteeseen. Mutta onko vielä syksylläkään kokeita? Sen näyttää aika. Mutta nyt on tippuneet kaikki tavoitteet painamasta hartioita ja katsellaan niitä kokeita sitten joskus, kun selviää tämä maailman tilanne. Mutta toistaiseksi ei siis vielä aleta miettiä uusia liikkeitä.

Raportoimatta on vielä meidän viimeisin koe, se kaikista masentavin meidän käymistä kokeista. Yllättäen siis saatiin paikka Strömforsin 29.2. kokeeseen, tuomarina Susa Berghäll. Eipä tullut ykköstä sieltäkään. Positiivista oli se, että ei nollattu ruutua! Mutta muuten meni ihan penkin alle. My oli todella outo kokeessa. Kaikki liikkeet tehtiin pitkästä aikaa yhteen putkeen, mutta en uskonut sen olevan ongelma. My ei keskittynyt yhtään ja teki typeriä virheitä sen myötä, vaikka se ennen kehään menoa oli oikein kivalta vaikuttavassa mielentilassa. Mutta kupla puhkesi samantien, kun astuttiin kehään. Eka liike oli luoksari, ja vaati tuplakäskyn maahanmenossa (7). Sama toistui kaukoissa (6), ja vielä yksi vaihtokin vaati tuplakäskyn. Kierrossa jäi joko kapuloihin tai liikkuriin kiinni ja juoksi vasemmanpuoleisen kapulan taakse hyvin hämmästyneenä. Kun se pysähtyi ja katseli ympärilleen, annoin uuden "törppö"-käskyn ja se lähtikin hieman epävarmasti kohti merkkiä, ja lopulta bongasi sen ja tajusi kiertää, hieno korjaus (ei olla harjoiteltu)! Loppuosa ok, saatiin siitä vielä 7. Seuraamisessa (6) My oli luvattoman huono. Videolta näkee, että se pyrkii haistelemaan mattoa aina samoissa kohdissa, ja tajusin, että just siellä missä on merkkausteippejä, ensin luulin, että olisko ollut jotain esim nameja tms hajuja. Muualla seuraaminen oli ihan kohtalaista. Ruutu siis upea (9), mutta meni aivan takanurkkaan. Seuraamiseen tulo oli huono, sitä pitäisi treenata. Ohjattukin oli hieno, oikeesti (9)! Zetassakin se oli aika poissaoleva, mutta silti siitä 9. Tunnari oli vika liike kaiken juoksemisen jälkeen, ei onneksi koskenut vääriin niinkun aika moni muu koira tuntui tekevän, mutta nosti oman, tiputti sen ja jatkoi haistelua, palasi sitten omaan ja nosti sen, mutta huonosti, jollon se tippui vielä toisenkin kerran, saatiin kuitenkin 6:nen.

Pisteet suoritusjärjestyksessä

1. Istuminen 10, makaaminen 9½
2. Luoksetulo 7
3. Kierto 7
4. Seuraaminen 6
5. Ruutu 9
6. Ojattu 9
7. Zeta 9
8. Kaukot 6
9. Tunnari 6

EVL2-tulos 245p.

Tuon koken jälken iski jotenkin niin syvä ahdistus, että on ihan turhaa pään seinään hakkaamista, kun My oli niin oudon huono. Ajattelin, että jätetään toko suosiolla tauolle ja tehdään hetki jotain ihan muuta, vaikka rally-tokoa. Mutta jo seuraavalla viikolla asiaa pohdittuani iskikin valtava treeni-innostus. Nyt ollaankin sitten tehty mielentilatreenejä ja pieniä keskittymis/ajattelutreenejä ja aika vähän kokonaisia liikkeitä, kokonaisuuksia ei vielä ollenkaan.

Hallivuoro loppui maaliskuun lopussa. Sen jälkeen ollaan käyty noin kerran viikossa ulkokentällä kaverin kanssa ja muu aika on tehty pientä pihatreeniä tai ei mitään. Kun ei ole tavoitteita ihan lähitulevaisuudessa, niin on se treenaaminenkin ollut aika tavoitteetonta. Itsekseni ei vaan tule lähdettyä kentällekään. Maaritin valmennus peruttiin maaliskuulta, mutta huhtikuun kerta pidettiin yksärityylisenä, samoin tulee olemaan toukokuun kerta. Ja kesäkuussa on vielä maaliskuun peruttu kerta. Eli hyviä neuvoja on vielä tulossa!

Rallytoko ei ole edelleenkään kuulunut ohjelmistoon, mitä nyt vähän vasemman puolen seuraamisen hinkkaamisen vastapainoksi olen välillä tehnyt oikealla seuraamistakin. Olen tässä ollut aikeissa ostaa ekaa kertaa Sporttirakin jäsenyyden kokeeksi, kun siellä oli just niin meille sopiva luento palkkauksen/palkattomuuden rakentamisesta. Samalla sitten voi katsella kaikkea muuta seuraavan 3kk aikana, jospa sieltä tulis jotain uutta treeni-ideaa ja intoa. Ja katsotaan nyt mihin suuntaan tämä meno tässä kevään/kesän tullen kallistuukaan.

Tänään on kansallinen koiranpäivä, joten hyvää koiranpäivää!

Vuosi vaihtui ja synttäreitäkin juhlittiin

Ensin tärkeimmät, eli helmikuun juhalviikot on taas vietetty. Mun seniorit! Kumpikaan ei kyllä onneksi vaikuta yhtään sennukoiralta.

My täytti 20.2. 7 vuotta  

Kitty täytti 27.2. 11 vuotta!

Jos sitten jotain katsausta menneeseen vuoteen, vaikka tämä uusi onkin jo pitkällä. Mitä me saatiin aikaan vuonna 2019? Aika paljon! Kun lähtökohta oli se, ettei ollut mitään varmuutta Myn tulevaisuudesta, kestääkö se edes normielämää. Mutta niin se vaan toipui riittävän pitkällä levolla ja kuntoutuksella. Oletus siis on, että syksyllä 2018 alkanut ontuminen johtui pohjelihaksen revähdyksestä eikä samalla diagnosoidusta nuljuluun luupiikistä tai SI-nivelen alkavasta nivelrikosta. Koska nyt Myyppä on pysynyt kunnossa! Tammikuussa 2019 vaihdettiin fysioterapia osteopatiaan, ja Myn lannealue saatiin suoristumaan ja SI-nivel pysymään suorana ja liikkuvana. Vasen puoli on jäykempi kun toinen, mutta vielä se liikkuu. Tämä on ihan voitto meille ja toivotaan, että saadaan ylläpidettyä tilanne mahdollisimman pitkään ennenkun selkä tai luupiikki alkaa oireilla, jos alkaa.

Alkuvuonna oltiin päästy jo palaamaan pikkaisen harrastusten pariin, tehtiin lähinnä nose workia ja rallytokoa. Tammikuussa käytiin kokeilemassa nose workin hajutestiä, mutta ei oltu vielä valmiita. Ja sittemmin nose on kyllä jäänyt, kun päästiin palamaan muihin lajeihin. Toki sitä on välillä tehty ihan mielenvirkistyshommiksi.

Rallytokoa treenattiin ahkerasti alkuvuosi ja helmi- ja maaliskuussa käytiin yhteensä 4 koetta, joista 2xALO 100p ja RTK1 sekä AVO 100p ja 87p. RTK2 viimeisteltiin sitten toukokuussa 90p suorituksella. Alkuvuonna oli ajatuksena päästä vielä syksyllä kisaamaan voittajassa ja meillä olikin alkusyksystä tosi hyvä kurssi missä tehtiin jo kivasti voi/mes ratoja. Mutta päätin sitten kuitenkin olla treenaamatta enempää rallya, koska My nostaa siitä niin hirveästi kierroksia, että se teki aika paljon hallaa meidän tokolle, jossa muutenkin oli ilmennyt pitkän tauon jälkeen ylivireongelmaa. Rally siis jäi odottamaan.

Tokoa alettiin treenata maaliskuun tietämillä, kun osteopaatilta näytettiin vihreää valoa. Ai että! Ja äkkiseltään kipaistiin jo huhtikuun lopussa kokeeseen testaamaan osaamista, ehkä hieman liian epävarmalla osaamisella. Mutta niin vaan My oli kokeessa ihan super, ja saatiin 1-tulos hyvillä pisteillä (299p). Siitäpä sitten luulin, että nyt vaan äkkiä pari koetta lisää ja se on valio, ja sitten päästään sm:iin ja vaihdetaan rallyyn ja ja ja... vaan eipä se niin mennytkään. Koko paketti hajosi ja tehtiin seuraavassa kolmessa kokeessa ihan pohjanoteerauksia. Siitä alkoi sitten 5 kuukauden kisatauko ja treeniputki. Kesällä treenattiin 2-3 krt/vk alkuun yksittäisiin liikkeisiin varmuutta takaisin ja myöhemmin kokonaiskuuksia. Syksyllä päästiin Maarit Hellmanin mielettömän hyvään oppiin, kun Kirkkonummen Kennelkerho on järjestänyt kerran kuussa valmennukset, jotka jatkuvat vielä nyt talvella/keväälläkin.

Tokokokeeseen mentiin tauon jälkeen vasta marraskuussa, ja siltä sitten napsahtikin jälleen hienolla suorituksella 1-tulos (284 p). Ja taas kuvittelin, että vielä yksi koe, niin vaihdetaan rallyyn... mutta kun ei. Se viimeinen ykkönen on kyllä niin kiven alla, ettei tosikaan. Paketti on pysynyt kivasti kasassa ja Myn osaaminen alkaa olla aika hyvää. Suurin ongelma on ylivire ja sen aiheuttamat lieveilmiöt ja keskittymisen puute, ja sitten niitä virheitä tulee. Millon minnekin, mutta yleensä se on kuitenkin ollut ruudun nolla, joka vie mahdollisuuden ykköseen. Pari kertaa se on ollut niin lähellä. Kerran mokasin itse, kun aloin siirtää Mytä ruudussa ja vielä väärällä käskyllä, joten nollattiin ruutu ja sen mukana ykköstulos, ja My olisi kuulemma ollut ruudussa - nippanappa. Ja viimeksi oli sitten jo todella huonoa tuuria kokeessa, kun edellinen koira pissasi ruutuun ja sen paikkaa vaihdettiin. Tämä ruutuvaihtoehto oli paljon vaikeampi, ja My eksyi ihan totaalisesti. Uskon, että olisi osannut sen alkuperäisen ruudun... tai jos se olisi mennyt maahan ekalla käskyllä kaukojen alussa (niitä ylivireen aihettamia typeriä virheitä), oltaisi saatu ne puuttumaan jääneet 8p. My oli kokeessa kuitenkin pääosin superhyvä ja virekin "ihan kiva". Tässä mennään nyt koe kerrallaan, mutta kun niitä kokeita on tosi vähän ja niihin on vaikea saada paikkaa. Päälle painaa kevät ja lämpö, sekä tuleva sääntöuudistus. Toisaalta, en nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, ettei opeteltaisi uusiakin sääntöjä, aika näyttää. Vaikka ajatus on ollut vaihtaa sitten rallyyn.

Paljon muuta ei ollakaan treenattu tokon lisäksi. Muutama kerta käytiin syksyllä peltojäljellä, ja hyvin meni vanhasta muistista lähes vuoden tauon jälkeen molemmilla. Ja rakennusetsntätreeneissä on käyty mielenvirkistykseksi ja vaihtelun vuoksi jokusen kerran talven aikana.

Myn vuoden 2019 tulokset:
EVL1 299,00 Lohja 27.4.2019 (hieno!)
EVL3 200,50 Kirkkonummi 11.5.2019 (ruutu, kierto nolla, kaukot 5)
EVL3 220,50 Vantaa 24.5.2019 (ruutu 0, kaukot 5)
EVL0 155,50 Loviisa 9.6.2019 (kaikki päin peetä, liian kuuma)
EVL1 284,00 Vantaa 2.11.2019 (hieno!)
EVL2 247,00 Kirkkonummi 17.11.2019      (ruutu 0, luoksari 7)
EVL0 182,00 Espoo 26.12.2019 (ruutu, kierto, tunnari 0 - ylivireongelmia, jotka alkoi kierron nollasta)

ALOHYV 100 Vantaa 10.2.2019
ALOHYV RTK1 100 Vantaa 10.2.2019
AVOHYV 100 Lohja 9.3.2019
AVOHYV 87 Lohja 9.3.2019
AVOHYV RTK2 90 Vihti 19.5.2019

Lisäksi 15.9. käytiin Myn kanssa SBCAK:n järjestämässä luonnetestissä Helsingissä. Tuomarit Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää. Tulos 114p ++, hyväksytty. Pisteitä meni häiritsevästä vilkkaudesta - ai miten niin...!?

Terveyspuolelta mennyt vuosi oli Myn osalta merkittävästi parempi kuin edellinen. Mitään suurempaa ei ollut, käytiinkö kertaakaan lääkärissä paitsi hakemassa yksi carttis-kuuri syksyllä. Osteopaatilla on käyty vaihtelevalla tiheydellä, välillä ollut isompaa jumia esim liukastumisen seurauksena ja käyty 2vk välein muutama kerta, sitten taas menty 6-7 vk hoitovälillä. Sen pidemmäksi en ole uskaltanut venyttää.

Kittyn osalta sensijaan oli isompikin mutka terveyden kanssa, kun kesällä sillä todettiin sydämen sivuäänen voimistuneen selvästi. Sydänultra paljastikin sitten mitraaliläppävuodon ja siitä asti Kitty on syönyt kahta sydänlääkettä. Mutta koira itsessään on voinut hyvin, eikä oireile sydänvikaansa mitenkään. En ole rajoittanut sen menemisiä tai tekemisiä ollenkaan. Silmien kanssa oli keväällä ja kesällä ongelmia (vestistystä) ja niihin meni pari tippakuuria ja voidekuuri. Edelleen toinen silmä vuotaa hieman, mutta nyt on yritetty pärjätä Bepanthen tipoilla, kun lääketipoista alkoi tulla kortisolikiteitä sarveiskalvoon. Varsin pirteä ja reipas 11-vuotias se on, vielä vois ihan pennusta mennä. Treenit on kyllä Myn varjossa jääneet aika vähiin, mutta aina se on saanut jotain hömpätä.

Vuoden 2020 tavoitteet...
Pitää koirat terveenä! Olishan ne TVA ja RTVA kivat saada Mylle.

Pari tokokoetta

26.12.2019 Agimesta, tuomari Mari Väänänen. 182 p

Eka kehä meni hienosti (ohjattu, luoksari, zeta, seuruu), mutta toka kehä meni ihan penkin alle (kierto, ruutu, tunnari nollia, kaukot 10). My räpelsi kierrossa kapulan noston kanssa niin, että ajautui vähän selkä hyppyyn päin, enkä antanut ajoissa käskyä, niin tuli hypystä ohi. Tästä se selvästi otti itseensä, kun tiesi tehneensä virheen, enkä tajunnut sitä palautella siitä mitenkään. Näkyi sitten seuraavana olleessa tunnarissa ylivireenä ja väärien kapuloiden nosteluna. Seuraavaksi oli ruutu, eteenmenon teki upeasti, siitä ruutuun hienosti, mutta pysähtyi taas liian taakse, nyt oli selvästi takanauhalla, joten korjasin (ja tätähän oli harjoiteltu, joten korjasi upeasti!), mutta sitten ei mennyt maahan kolmannellakaan käskyllä. Hohhoijaa. Kaukot meni upeasti ja niistä 10. Pienestä se on kiinni.

25.1.2020 Kirsuhallilla Lohjalla, tuomari Susa Berghäll. 248 p, 1./8 sija.

My oli oikeasti tosi hyvä! Pientä ylivirettä, mutta ei paha. Mutta tällä kertaa sitten epäonni astui peliin, kun just meitä edeltävä koira pissasi ruutuun (vika liike!) ja sen paikkaa vaihdettiin niin, että se oli osittain (eteenmenosta ruutuun lähetys) päällekkäin edellisenä liikkeenä tehdyn ohjatun kanssa. Ja kun meille oli vielä tullut ohjattuun oikea eli ruudun puoleinen kapula aivan tolpan ja sihteerin pöydän vieressä, niin ei My tajunnut ruutuun lähetyksessä ollenkaan katsoa tolppaa ja pöytää pidemmälle - eli ei löytänyt ruutua ollenkaan. Ihan liian vaikea ruudun sijoittelu meille, sen alkuperäisen se olisi kyllä varmaan osannut, ehkä ...  miten voi olla niin huono tuuri. Leuka rintaa, ja uutta koetta etsimään. Vaikea vaan on saada koepaikkaa.

Istuminen 9,5 (Oli ihan lopussa siirtänyt etujalkaa. Ja piippasi jätössä)
Paikkamakuu 10

Kierto 9 (huono kapulan luovutus ja ääntä kierrossa)
Seuraaminen 9
Luoksari 9
Kaukot 8 (ylimääräinen käsky liikkeen alussa maahan menossa- argh!)

Zeta 10
Tunnari 7 (nosti oman, mutta tiputti ja haisteli vielä pari, toi huonosti)
Ohjattu 9 (juoksi keskikapulalle, mutta korjasi lennosta)
Ruutu 0 (tehtiin ohjatun päälle, eteenmeno oli upea, mutta ei löytänyt ruutua vaan eksyi ihan väärään suuntaan).

Muutaman sentin päässä

Se viimeinen EVL1:nen....  toissa sunnuntaina 17.11. kisattiin taas tokossa Espoossa Niinun hallilla. Tuomarina Susa Berghäll.

EVL2-tulos 247p 3./6 sija.

Pisteet suoritusjärjestyksessä

1. Istuminen 10, makaaminen 9½
2. Ruutu 0
3. Tunnari 10
4. Kaukot 9
5. Ojattu 8
6. Seuraaminen 8½
7. Luoksari 7
8. Zeta 9½
9. Kierto 9

Koe alkoi heti 9:ltä ja My oli ihan lentoon lähdössä, kun en jaksanut mennä kovin aikaisin hallille notkumaan. Paikkiksissa jäi piippaamaan istumisessa, muuten ok, hieman vino loppuperusasento. Ekassa kehässä oli jo aavistuksen parempi, ja tokassa kehässä sitten jo oikein kiva rauhallinen vire. Harmillisesti vaan minä mokasin meidän ykköstuloksen, kun lähdin korjaamaan Mytä ruudussa ja vielä väärällä käskyllä. Upean eteenmenon jälkeen (lähetys aivan seinästä kiinni) My pysähtyi ruudussa liian taakse ja omasta mielestä näytti, että olisi mennyt takanauhan päälle, jos olisin siitä laittanut maahan. Joten aloin korjata sitä - käskin typerästi "tule", ja sehän rykäs salamana 3m loikan ja ulos ruudusta ennenkun ehdin pysäyttää sen. Siitä "ruutuun" käskyllä se siirtyi vasemmalle etumerkille, takajalat sivunauhalla. Siitä sitten sain sen siirtymään uudella "ruutuun" käskyllä puoli metriä ruutuun päin. Jos olisin heti kokeillut sitä "ruutuun"- käskyä, tai ohjata kädellä vasemalle ja sanoa "korjaa" (eteenmenon korjaus), olisi se ehkä korjannut. Tai jos olisin jättänyt kokonaan korjaamatta, koska liikkurin mielestä se olisi ehkä ollut sisällä.... argh! Kokeiltiin sitten hallivuorolla, ja kyllä se sillon ainakin olis osannut "ruutuun"- käskyllä korjata. Toki ruudun paikkaa ja korjauksia pitää kyllä vahvistaa.

Ruutu oli siis eka liike, ja siitä nolla. Loppukehä meni kuitenkin hyvin (tunnari, kaukot, ohjattu). Tunnarissa ei nostanut heti omaa, käytti hampaat sen ympärillä, mutta päätti haistella vielä vireisen uudestaan, sitten nosti oman, meinasi jatkaa haistelua, mutta onneksi päätti kuitenkin lähteä palauttamaan. Ote oli hienosti keskeltä ja palautus laukalla! Olin ihan supertyytyväinen, vaikka ei se ehkä ihan 10:n arvoinen olisi ollut, kun ei heti nostanut omaa. Kaukot oli tosi hyvät, tykkäsin, ei juuri edennyt eikä ollut ihan kamalan tahmeakaan. Ohjatussa juoksi keskikapulalle, huusin "seis", ei pysähtynyt, mutta näki oikean kapulan ja vaihtoi lennossa sinne. Susa tykkäsi korjauksesta (vaikka eihän se edes totellut käskyä!), mutta palautus oli huono, jäi epävarmana mälväämään kapulaa, siitä lisää miinuksia.

Tokassa kehässä (seuraaminen, luoksari, zeta, kierto) olisi pitänyt saada lähes täysiä pisteitä, että olisi riittänyt ykköstulokseen, mutta ei me ihan niin täydellisiä vielä olla. Seuraaminen oli huonoa, mutta peruutus parempi kun viimeksi. Luoksarin eka stoppi valui jonkun verran, tokalla stoppasi tosi hienosti - seisomaan, lisäkäskyllä vasta maahan. Zeta oli ihan ok, vähän käännyin aina katsomaan mitä se teki, kun seiso ja istu on ollut hieman sekaisin viimeaikoina. Seuraaminen siinäkin olisi saanut olla parempaa, mutta ehkä hieman parempi, kun viimeksi. Kierto meni oikeen kivasti, mitä nyt ääntä tuli kiertoon mennessä aika tuhmasti.

Nyt pitäisi:

• Vahvistaa ruudun paikkaa ja korjauksia
• Ohjatun suuntia! Varmuutta juoksulinjoihin ja usko, että kyllä se kapula sieltä löytyy, vaikkei heti näe. Ja keskikapulalle ei mennä (ainakaan vielä näillä säännöillä...). 
• Erikseen sitten namikupilla merkin äänettömyyttä.
• Luoksarin stoppi, tähän saatiinkin koetta edeltäneenä viikonloppuna Maaritilta hyvät neuvot
• Kierto äänettömäksi. Tähän saatiin aiemmin Sirkeltä kokeilemisen arvoinen vinkki, ja opetan samalla kierron toiseen suuntaan. Mutta en ole lähtenyt tekemään tätä vielä...
• Seuraaminen paljon paremmaksi. Parempi paikka, intensiivisyys, asenne ja kontakti.
• Tunnaria ja kaukoa pitää muistaa myös ylläpitää, niihin saatiin tänään hyvät neuvot Maaritilta. 
• Samoin paikkiksen istumisen temputusta.

Seuraavia kokeitakin olen tiiraillut, mutta mitään ei ollut nyt varattuna, joten hetki joudutaan odottelemaan. Kiva kuitenkin, että pakka on pysynyt kasassa ja voidaan keskittyä viilaamisiin ja itsevarmuuden ylläpitoon.

*   *   *

Käytin molemmat koirat tällä viikolla osteopaatilla, kun My alkoi alkuviikon liukasteluiden jälkeen reagoida selällä eikä meno näyttänyt ihan puhtaalta. Selästä löytyikin voimakasta kireyttä SI-nivelen ja ylimenoalueen tienoilta. Löydökset viittaavat liukastumiseen eli etu- ja takapää ovat mennee eri suuntiin ja ranka kiertynyt. Toki voi johtua myös Myn perus SI-nivelen ongelmista, ei voi tietää. Mutta kyllä ne liukastelivat melkoisesti alkuviikon peilijäisillä pinnolla (meillä satoi maanantaina alijäähtynyttä vettä ja jopa metsäpolut olivat liukkaat). Mennään parin viikon päästä uudelleen tsekkiin. Kitty oli ok kunnossa, vain pientä jumia selässä ja oikeassa takajalassa, eikä sitä ole tarve katsoa nyt uudestaan.

Tänään oli taas Maarit Hellmanin valmennus, ja taas niin hyviä vinkkejä ja neuvoja, ja ajatuksia mitä Myn pään sisällä mahtaa liikkua. Käytiin läpi ruudun paikkaa ja korjausta sekä ohjatun noutoja. Lisäksi kuuntelin toisten treeneistä hyviä vinkkejä kaukoihin ja tunnariin. Eikun treenaamaan! Treennattua tosin tulee lähes tulkoon vain hallivuorolla kerran viikossa. Välillä on tehty pientä pihajumppaa, lähinnä seuraamisia ja kaukoja. Sisällä voisi jatkaa kaukojumppaa ja tunnaria.

Saatiin vihdoin hieman parempaa ja piristävää keliä tänne eteläänkin. Ainakin tilapäisesti. Mutta silti valo ei riittänyt tarkkoihin kuviin, kun aivan suorassa auringon paisteessa.

Toinen EVL1 ja kesän kuulumiset

Lauantaina 2.11. käytiin Vantaalla HSKH:n tokon iltakokeessa Myn kanssa ja saatiin tulokseksi

EVL1 284p ja luokkavoitto (1./8). Tuomarina oli jälleen Harri Laisi, joten se viimeinen ykkönen pitää sitten saada joltain toiselta tuomarilta.

Kesän kisatauko venyi yllättävän pitkäksi. Jotenkin ajattelin, että kesäkuun jälkeen ehti mennä muutama kuukausi, mutta niin siinä vaan meni lähes 5kk edellisen kisan jälkeen.

My oli hyvä, sain taas sen kierrokset ja vireen laskettua ennen koetta oikein kivaksi ja se oli (melko) rauhallinen ja keskittynyt. Ääntä tuli jonkun verran, mutta ei ollenkaan niin paljoa kun viimeaikoina treeneissä (tällä hetkellä meidän suurin ongelma ja ahdistuksen aihe). Mitää pahoja mokia ei kokeessa tullut, pientä epätarkkuutta ja pikkuvikaa siellä täällä sen ääntelyn lisäksi. Aika kiva kokonaisuus. Ekaa kertaa meille liikkeet oli nyt kahdessa kehässä ja se toimi hyvin, kun ei kierrokset päässeet nousemaan liiaksi, kun tuli tunti taukoa väliin ja ehti taas laskea ne sopivalle tasolle. Vaikka olihan se nyt hitsin ärsyttävää odottaa ja odottaa sitä toista kehää. Mielummin tekisin kyllä putkeen.

Liikkeet ja kootut selitykset. Eka kehä oli ohjattuun asti. Aika kiva liikejärkkäkin, meille sopiva.

1. Paikkikset 10 ja 10. Oli tosi hyvät. Meillä on ollut isoa ongelmaa maahanmenon kanssa, mutta temputtamalla My on alkanut kuunnella paremmin ja teki aika kivankin maahanmenon. Luoksetulo riittävän reipas.
2. Tunnari 8. Meni ihan kivasti ja nosti oman aika nopeasti, mutta ote oli huono ja tiputti sen ja korjasi, palautus ravilla. Olin ihan tyytyväinen, vaikka tuo tiputus oli turha. Kesällä/syksyllä treenattiin nostoa ja parempaa kantoa, mutta nyt on ollut sen osalta taukoa eikä se ole vieläkään mennyt selkäytimeen.
3. Ruutu 9½. Eteenemeno oli kivan suora, vaikka pomppien menikin, ja pysähdys napakka, mutta ääntä tuli vähän turhan paljon. Meinasin lähettää ruutuun ennen liikkurin käskyä (käsi jo heilahti), joten siinä tuli pieni nykäys koirallekin. Aloin miettiä, että pitikö se tehdä itsenäisesti vai odottaa liikkurin käskyä - voihan unohdus! Ruutu oli hyvä, vähän turhan reunassa mutta edelleen sisällä. Maahan hyvin ja reippaasti, luoksetulo ok.
4. Seuraaminen 9. Alku oli aika kamalaa, edisti ja pää pyöri. Peruutuksessa tallasin Myn hännälle, kun se käännöksen (vas.) jälkeen istui. Korjasi kivasti peruuttamiseen mukaan vaikka meni ihan mukkelis makkelis. Tämän jälkeen seuruukin oli paljon parempaa, hah.
5. Ohjattu 8. Seurasi liikkuria koko kapuloiden viennin, vaikka kovasti on koko syksy treenattu, että pitäisi kontaktin, ettei jäisi kiinni kapuloihin ja sen takia ääntelisi merkillä. Meni kuitenkin merkille paljon treenejä paremmin, vain pieni inahdus kuului just ennen merkkiä, ei siis treeneissä esiintyvää kovaa ketutus ähinää. Noutoon meni ok suoraan oikealle kapulalle (vasen), meinasi nostaa, mutta sitten ei nostanutkaan, vaan alkoi haistelemaan vierestä mattoa. Palasi sitten kyllä pian kapulalle, nosti ja palautti hyvällä vauhdilla. PA oli vähän vino ja väljä.
6. Kaukot 8. Aika kivat, maasta istumaan vaati tuplakäskyn ja pikkaisen eteni. Mutta viimeaikaisiin treeneihin nähden ihan kivasti. Ongelmana on ollut, että kun kesällä hinkattiin paljon seisomaan nousun painon siirtoa, niin jos pidemmässä sarjassa siitä ei tullutkaan palkkaa, alkoi My äännellä ja stepata ees taas ja saattoi ihan pokkana lähteä kävelemään. Ja nyt on tehnyt myös sitä, että mun palatessa väistääkin alta pois (johtunee em ongelman korjaamisista). Onneksi ei tehnyt mitään näistä kokeessa.
7. Zeta 9. I-S-M. Seuraaminen oli huonoa. Istuminen ok, ehkä hieman hidas. Seisomisessa käveli usemamman askeleen - oho! Maahanmeno ok.
8. Luoksetulo 8½. Seisomisen stoppi valui jonkun verran, mutta osaamistasoon nähden ihan ok. Maahanmeno ja sivulletulo ok. Ollaan tehty kesästä lähtien seisomisen stoppia pakittamisen kautta "pakki"-käskyllä ja se toimii lyhyemmältä matkalta. Pakki-käskyllä My peruttaa pomppien, joten sen kautta saa kivan napakan stopin. Mutta jostain syystä se ei toimi pidemmältä matkalta, saattaa ihan sujuvasti juosta läpi, niin palasin varmuuden vuoksi vanhaan seis-käskyyn, jota kokeilin ennen koetta torstaina ja toimi riittävän kohtuullisesti. 
9. Kiertohässäkkä 9½. Seurasi kovin intensiivisesti taas kapuloiden vientiä enkä ollut ollenkaan varma oliko fiksannut merkin. Meni sinne onneksi ihan hyvin, mutta ääntä tuli jonkun verran. Ja sitten merkin takana alkoi haistella maata ja pelkäsin että jää sinne etsimään jotain. Onneksi jatkoi kuitenkin matkaa ihan laukalla ja sain hyvän stopin (maahan). Nouto ja hyppy oli nättejä. Että ei oikeastaan mitään vikaa äänen lisäksi, paisti se pieni hidastus kierron aikana, kun haisteli maata mennessään.

Ylläksellä 3.10.

*   *   *

Muita kuulumisia. Kesä ja syksy on treenattu ahkerasti, lähinnä tokoa 2-3 krt/vk, mutta elo-syyskuussa oltiin myös 5 kerran rallytokokurssilla (kouluttajana tuomari(kokelas?) Raili Sonninen). Kurssi oli tosi hyvä ja tuomarin näkökulmasta detaljeihin keskittyvä (mistä niitä virheitä tulee, mitä kannattaa tehdä ja miten). Sen jälkeen on kuitenkin keskitytty täysin tokoon ja palataan rallyyn, kun/jos saadaan se TVA.

Kesällä meillä oli Ansun valmennukset kerran kuussa ja syyskuussa alkoi vuoden loppuun kestävä Maarit Hellmannin kerran kuussa valmennus. Siellä tosin olen käynyt vasta kerran, kun lokakuun kerta jäi meiltä välistä. Innolla odotan ensi sunnuntain seuraavaa valmennusta!

Kitty on henganut treeneissä mukana ja on päässyt välillä hömppäämään jotain.

Särkitunturissa 2.10.

Särkitunturissa 2.10.

Myn kesän tokotreenit keskittyivät alkukesästä hajonneen paketin kasaamiseen. Eli käytännössä treenattiin ihan liikkeitä ja kasattiin suoritusvarmuutta ja itseluottamusta. Lisäksi alettiin tehdä 4-5 liikkeen kokonaisuuksia ja treenata liikkeiden välejä. Suurin ongelma koko kesän ja syksyn on ollut Myn ylivireen/turhauman aiheuttama ääntelyongelma, joka vain pahenee. Ensin oli liikkeiden alussa piippaamista, kun jotain piti bongata. Sitten tuli ohjatun merkillä turhauma-ähinää (äh-äh-äh). Sitten se siirtyi myös kierron merkille. Sen jälkeen tunnariin, seuraamisen peruuttamiseen ja askelsiirtymiin, kaukoihin, luoksarin maahanmenoon ja stoppeihin - lähes joka paikkaan. Ensin yritettiin keskittyä vaan liikkeiden alkuihin, että jos ne saadaan hiljaisiksi, ehkä liikkeetkin hiljenee. Mutta ei se auttanut. Ohjatun merkillä on toiminut namikippo, mutta muissa liikkeissä on ollut vaikeampaa keksiä keinoa. Syksyllä onkin keskitytty lähinnä yleiseen vireeseen jo ennen suoritusta ja se on auttanut jonkun verran. Mutta paljon on vielä tekemistä. Onneksi kokeessa riittävän aikainen kisapaikalla hengaaminen ja vireenlasku toimii! Treeneihin ei vaan tule mentyä tunniksi seisoskelemaan....

Lokakuun ensimmäisellä viikolla oltiin taas Lapissa Äkäslompolossa. 3 ekaa päivää satoi vettä, mutta sen jälkeen oli hyvät kelit. Sillon tuli treeneistä 2vk tauko, mutta muuten ei taukoja ole ollut. Jos/kun nyt saataisi tässä lähiaikoina vielä se viimeinen evl-ykkönen, niin sitten My voisi pitää ainakin tokotaukoa jonkun aikaa.

Kesänkitunturi 1.10.

Ylläksen vesisateessa 29.9.

Terveyspuolella ei ole ollut mitään kummempaa. Loppukesästä/syksystä jouduin käyttämään Mytä taas useamman kerran osteopaatilla, kun sillä oli yhtäkkkiä taas enemmän jumia (ilmeisesti liiasta uimisesta, liukastumisesta pitkospuilla yms...). Luonnetestin jälkeen sillä oli takareidessä ylhäällä joku pahkura (ehkä lievä revähdys), joka onneksi katosi yhdellä hoidolla. Viimekerran (15.10.) jälkeen osteopaatti totesi, että tulkaa seuraavan kerran sitten, kun tarvitsee. Meinasin sen kyllä viimeistään joulukuussa viedä, mutta katsotaan jos jo aiemmin.

Niin, ja Kittyn sydänjututhan on kokonaan mainitsematta. Kesällä jouduin käyttämään sen lääkärissä, kun tiputin keittiössä leikkuulaudan sen varpaalle ja se sitä vähän aristi, ei onneksi ollut kuitenkaan murtumaa. Mutta lääkäri totesi, että sydämen sivuääni on jo 4/6 ja suositteli ultraa. Ensimmäisen kerran sivuääni oli kuultu syksyllä 2018 ja oli silloin 2/6. Päästiinkin sitten heti seuraavalla viikolla Taru Kangasniemen vastaanotolle Livetiin. Kittyllä todettiin mitraaliläpän rappeuma (kohtalainen endokardoosi) ja kohtalainen läppävuoto. Alkava eteisen laajentuma, joka oli just sillä rajalla, että kannattaa aloittaa lääkitys. Sydänlihaksen toiminta on vielä tehokasta. Kitty ei oireile sydänvikaa millään tavoin, ja toivotaan, että nyt lääkityksen myötä oireilua ei ihan heti tulisikaan ja vaivan eteneminen hidastuisi.

Myn luonnetesti

15.9.2019 Helsinki. 
Tuomarit: Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää
Toimintakyky: +1b Kohtuullisen pieni +15
Terävys: +3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua +3
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty +3
Taisteluhalu: +2b Kohtuullisen pieni +20
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin +35
Temperamentti: -1 Häiritsevän vilkas -15
Kovuus: +1 Hieman pehmeä +8
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +45
Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

Yhteensä 114p ++ Hyväksytty

Alunperin lykkäsin Myn luonnetestiä, jos se siitä vähän rauhoittuisi. Sitten en vaan saanut aikaiseksi kysellä paikkaa ja viime vuoden SBCAK:n LT:n jouduin perumaan Myn pohjevamman takia. Sillon ajattelin, että no ehkä se ei sitten enää mene. Mutta tänä vuonna yhdistyksen testi olikin varsin sopivasti syyskuussa Helsingissä, joten sinne siis. Vaikka koira olikin jo 6,5v ja arvelin, että saa laukauksista hylätyn. Mutta halusin vaan nähdä miten se toimii.

Se olikin yllättävän tomerana puolustamassa itseään ja minua kaikissa osioissa. Eikä se mihinkään ole rauhoittunut vieläkään, vaan sai tuomioksi häiritsevän vilkas. Se vähensikin sitten pistesaldoa reippaasti verrattunan erittäin vilkkaaseen (-30p) saatika vilkkaaseen (-60p). No onhan se, katsokaa videolta 😄. Itse olen vaan jo niin tottunut siihen. 

Leikki ei ollut sellaista raivopäistä mitä se normaalisti tekee, oli aika kohtelias. Ja myös vilkkaus häiritsi leikkiin keskittymistä, kun olisi pitänyt päästä katsomaan yleisöäkin. Pimeässä arvelin, että sille riittää, että se löytää jomman kumman tuomarin, ja niinhän siinä kävi. Lopulta se sitten kuitenkin kiipeili pöydälle ja tietokoneen päälle kolme kertaa. Tuomarit pitivät toimintakykyä kuitenkin pienenä, kun se ei lähtenyt minua etsimään.

My meni testin kyllä läpi varsin reippaasti, toipui nopeasti eikä kerännyt juurikaan kuormaa ennen kun seinähyökkäyksessä. Se oli kova pala, mutta silti siinäkin se puolusti itseään viimeiseen asti. Olisi ehkä pitänyt vielä pidempään palautella sitä siitä. Sen jälkeen laukauksissa se olikin jo kovin levoton ja reagoi kuten olin odottanutkin, ja varmasti moni tuomari olisi tässä vaiheessa tuominnut laukausaran. Mutta tuomarit tahtoivat nähdä vielä lisää, ja lopulta laukauksia ammuttiin neljä, ja viimeisessä se ei enää juuri reagoinut, joten sai laukauskokemattoman eli sen myötä hyväksytyn luonnetestin. Silti tiedän, että se on ainakin jollain tasolla laukaus- ja ääniarka. Ja näkeehän sen tuossa videolla, miten ottaa niistä kuormaa. Mutta ei tällä testin tuloksella ole meille sinällään mitään merkitystä, koska My ei tule keräämään näyttelysertejä eikä sitä käytetä jalostukseen. Mutta itse olisin rodun kannalta ehkä jopa mielummin nähnyt tuloksena sen LA:n, vaikka onhan se omalta kannalta kiva "meriitti", että sillä on hyväksytty luonnetesti. Ja kyllähän tuomarit tavallaan tulkitsivat ihan oikein sen mitä näkivät sillä hetkellä.

Saatiin testistä hieno video, kun paikalla oli lähes ammatimaiset LT-kuvaajat Petri Hallberg ja Mari Höök. Videolla myös pimeähuone!

Kittyn luonnetestiraportti löytyy tuolta ja video tuolta. Kii oli testin aikaan 2v nuorempi kuin My. Kitty sai monesta osiosta a-variaation, kun My sai b:n, vaikka minusta My toimi monessa kohtaan paremmin, sen osalta hyökkäykset vietiin paljon pidemmälle ja se toimi niissä paljon paremmin. Tää on niin tätä. Pisteisiin se ei kyllä vaikuttanut. Ja My otti kyllä selvästi Kittyä vähemmän kuormaa testissä laukauksia lukuun ottamatta. Yhtäkaikki, My selvisi hienosti eikä testi ole näkynyt jälkeepäin mitenkään sen toiminnassa.

Yritän saada kirjoiteltua muita kesän kuulumisia erilliseen postaukseen.