Valaisevin oppi oli, että ei ohjata esteitä vaan pisteitä niiden välillä ja koiran etenemislinjoja. Tyrkätään koira siihen pisteeseen mistä sen halutaan ohjautuvan seuraavalle esteelle, minkä jälkeen suunnataan ohjaus vataanottamaan koiraa sieltä minne se laskeutuu tai minne sen toivotaan seuraavaksi menevän. Kyllä se koira sitten suorittaa ne väliin jäävät esteet. Ha-haa!
Rata oli aika haastava, enkä ehtinyt siihen hirveästi tutustua, joten vähän väliä unohdin minne mennä. Meno oli varsin tökkivää. Kit kävi ihan hullun kuumana ja neuroottisena, kai se ajatteli edellisen päivän tylsän tokoilun jälkeen että 'Jihaa, vihdoinkin vauhtia ja kivaa!'. Mutta oli se vaan hyvä!
Heti aluksi meni 2:sen väärin päin, kun oma rintamasuunta oli jo menossa sinne. Kun käännyin vastaan ja tein normaalin takaakiertoheiton, niin johan meni. Sain sen kepeille (5) saattamalla lopulta, kun vaan maltoin ja pidin koiran kädessä (käsi pidettävä kuin siinä olisi nami, ja heilutettava sitä pienessä liikkeessä koiran pään korkeudella, että se oikeasti näkee sen ja luulee saavansa namin).Putken 8 jälkeen oli tarkoitus valssata ennen 9:ä että sai koiran kääntymään. Mielestäni se oli avain turhaa, enkä aikonut yrittääkään, ja tosi hienosti sain vain pienellä vedolla Kitin 9:n oikealle puolelle. Sitten harjoiteltiin saksalaista 11:lle. En ole sitä oikeastaan koskaan opetellut. Tajusinpas lopulta, ja keepi toimi aivan loistavasti! 12-13-14 välissä piti sitten valssailla ja peruuttaa, ja siinä märisin, etten osaa peruuttaa enkä tykkää valssata. Mutta oli pakko. Onnistuinkin :D
Putkelta juoksin suoraan 16:lle vastaanottamaan, toimi hienosti eli teki 15:n itsenäisesti siellä toisessa päässä. Siitä sylkkäri 17:lle ja heti perään valssi 18 toiselle puolelle. 18:lle se jaakotus, törkkäys 19:lle ja nopeasti jo 20:n toiselle puolelle valssaamaan ja vauhtiin kohti putkea 22.
Rata tehtiin siis toki miljoonassa osassa, eikä kyllä koskaan lähdetty esteitä taaksepäin uudestaan eli hirveän pitkiä pätkiä ei tehty kerralla. Eri tavalla siis mitä omissa treeneissä, eli että vaikka hinkataan jotain yksittäistä kohtaa, niin onnistuminen tulee vasta sitten, kun se onnistuu myös osana kokonaisuutta eli rataa. Tässä sitä ei tehty. Eli vaikka pienet osat onnistui, niin tuskin ne olisivat sitten taas osana rataa onnistuneet enää.
Janita piirteli viivoja, mihin laittaa koira, tai mistä saa kulkea. Esim väli 20-22 ei missään nimessä saanut mennä 21 oikealta puolelta ellei ehtinyt sinne taakse jo koiran ollessa vasta 20 takapuolella. Myös lähtöön piirsi viivan mihin koiran jättää, että se näkee valmiiksi esteen 2 takapuolen, eikä missään nimessä sitä väärää puolta. Noita linjoja täytyy oikeasti alkaa miettiä ajatuksella.
- kepeille on opetettava myös se, että voin käydä koiraa törkkimässä/vetämässä oikeaan väliin, joskus niin on vaan pakko tehdä
- valsseja on pakko tehdä, ja Kittyn kanssa myös peruutuksia. Janita tuntuu käyttävän valsseja ja peruutuksia tosi paljon (ei sovi minulle ollenkaan!)
-jaakotukset toimisi Kittylle parhaiten tiukoissa käännöksissä, täytyy yrittää muistaa se vaihtoehtona
-minun ei tarvitse käydä viemässä sitä niin pitkälle esteille, kun se menee ja irtoaa hyvin vaan käydä "viskaisemassa" se siihen ponnistuspisteeseen ja siirtyä jo kohti seuraavaa pistettä esim esteiden taakse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti