Maanantaina sateisen Veikkolalenkin jälkeen kaarihallien pihalla tein ensin seuruuta pitkällä suoralla ja jotain käännöksiä, ihan jees. Sitten luoksetulon pysäytyksiä ja suoria vaihdellen, kaikki meni suht hyvin. Käytän pysäytyksessä nyt käsimerkkiä, ja se on kyllä hieman hämmästyneen näköinen siitä. Sitten noutoa ihan kivasti palautti laukalla. En muista otinko luovutuksen vai vauhtinoutoyritelmiä, molempia vissiin. Mutta en vielä kokeillut sitä kahdenlelunleikkisysteemiä, laiskimus. Liikkeestä seisomiset meni hienosti. Otin myös ohi kävelemistä, hyvin sekin. Pätevä Kii.
Tiistaina matkattiin Ärrien luokse 'Fantsulaan' ihanassa auringonpaisteessa iltalenkille ja sen jälkeen pikkutokoihin. Kii teki paikkamakuuta Roan harjoitellessa kontaktia. Käytiin vähän myös piilossa. Hyvin pysyy, tärisi kun palasin, mutta pysyy.
Vähän seuruuta. Paikoin hyvää, mutta välillä tipahteli. Kaukokäskyt tein kohtalaisen pitkästä matkasta, ne meni hienosti! Sitten yritin ketjuttaa luoksetulo-seiso-nouto, mutta se meni ihan metsään. Keepi keräsi painetta (palkkasin vaan kehuin), meni luoksetulon pysäytyksessä maahan, liikkui seisomisen ohikävelemisessä jne jne. Ei auttanut kun alkaa palkata ja vahvistella, mutta kun paineistusmoodi oli saavutettu, ei siitä helposti noustu.
Noutoa tehtiin myös useampi toisto. Vauhti oli ihan kiva, tuli laukalla melkeen joka kerta, mutta luovutukset oli välillä vinoja, niitä sitten korjailin jonkun erillisen toiston. Ja lopuksi pari vauhtinoutoa, mutta lelu ei vaan kelpaa. Namipalkalla toimii kyllä paremmin. En edelleenkään tehnyt sitä kahdenlelunleikkiä.... Ylipäätään tein ihan liikaa, kun yritin korjailla. Jäi huono maku koko treenistä.
Onneksi meitä odotti loppuhuipennukseksi pieni nurtsijälki. Se oli varsin tynkä, koska nameja oli niin vähän, ehkä 50m. Mutta hyvä niin, koska ei mennyt sekään ihan hyvin. Nurtsi oli erittäin lyhyttä, en nähnyt askeleita, en voinut vaatia. Nameja oli pääasiassa joka askeleella, mutta tyhjiä satunnaisesti välissä ja muutama 3-4 askeleen tyhjä. Koko jälki oli hieman hutiloivaa ja etenkin tyhjillä vauhti selvästi kiihtyi. Kyllä se kai lähes joka askeleen silti tarkasti. Seuraavalla kerralla sitkeästi namia ja jos vähän pidempään heinikkoon, että näkis askeleet.
Kotiin palattua oli ihan pakko nostaa mielialaa ja yrittää paikata luoksetulon pysäytykset ja liikkeestä seiso. Haettiin asennetta tolppien kierroilla ja johan pelitti, hyvät pysäytykset, eikä liikkunut. Nyt oli oikea meininki ja asenne, hyvä Killi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti