Peruskokeissa

Espyn omat kokeet, peruspäivä ja peruspimeä. Olin ensin heti ilmoajan alettua 1kk sitten ilmoittautunut pelkkään päiväkokeeseen, että kun menee ekaa kertaa nuoren koiran kanssa, ei ota liikaa kerralla. Mutta kun meidän harjoituskoe sillon meni niin hyvin, kysäisin pimeetä, ja kun siellä oli juuri sopivasti vielä 1 paikka vapaana niin "mennään kokeilemaan". No niin mentiin, ja ahneella on kökköinen loppu.

Alkupuhuttelu

Päiväkoe oli Nuuksiossa Kattilajärventien maastoissa Kettuniementien läheisyydessä, testaaja Juha Löytöläinen. Kokoontuminen 14:30, me oltiin viidentenä suoritusjärjestyksessä. Alun luoksepäästävyydet meni hyvin, Kii tosin mielisteli tuttua Juhaa lähes selällään (Juha on siis kouluttajaparini raunioilla). Maastoon päästiin n. 18 aikaan. Ja n. 15min ennen meidän vuoroa alkoi sataa. Sataa!! Eihän tänään pitänyt sataa. Siihen asti keli ollut aivan mahtava, +16 aurinkoa kohtalainen tuuli. No ei auttanut, mentävä oli. Onneksi sade ei lopettanut tuulta ihan kokonaan, tai ainakin figut haisi :)

Perin luoksepäästävä

Seuraaminen oli jees, paikalla olo samoin, no problemos. Alue oli hassusti kolmion mallinen, niin että kolmion kanta (karkeasti etelä-pohjoissuunnassa) kulki polkua ja aivan siinä lähellä oli kallion reunat ylöspäin ja loppualue oli kallion päällä itä-länsiakselilla (en tiedä yhtään tuliko kuvaan oikein). Tuuli tuli jostain etelärajan suunnasta, ehkä lounaasta tai lännestä. Suunnitelma oli lähteä kiertämään aluetta vastapäivään kolmion kantaa eli polkua pitkin.

Lähetin koiran kuitenkin ensin sitä etelänpuoleista linjaa ylös kalliolle, ja kohta se tulikin sieltä rulla suussa! Figun noston jälkeen lähetin koiran pohjoiseen kallion päällä, ja palasin linjalleni. Keepi kävi kallion laidalla kurkkaamassa, mutta meni taas, ei auttanut kun lähteä perään, kun ei hetkeen kuulunut. Niin eikö keepi tule sieltä kohta uudelleen rulla suussa! Sitten lähes luonani se tiputtaa rullan, mutta ottaa sen sitten vielä uudelleen. Hetken kävi mielessä, että eikai se nyt ollut jostain hajusta nostettu rulla, kun sillä tolleen pelasi, mutta ei auttanut kun hyväksyä. Niin sinnehän se meni hienosti kakkoselle. Aikaa oli mennyt ehkä 5min! Mutta sitkeästi palasin taas linjalleni (ja tästä sain Juhalta kommentin, että olis pitänyt "ajatella" ettei siellä voi enää olla maalihenkeä niin kasassa ja olla palaamatta. Tosin kuulemma silti oikea ratakaisu, mutta menetimme siinä kärkiajan eli muutamia minuutteja. Joo, nopeuskisahan tämä on ). Sitten alettiin kulkea pohjoisrajaa, koira ei enää irronnutkaan niin hyvin mitä alussa. Vähän "kulki mukana". Se merkkasi yhden linjanauhan kohdalla, pyöri ja reagoi. Hetken odottelin ja katsoin, totesin ettei siinä ole mitään, jatkettiin. Sitten näytti, että ihan reunassa se taas saa hajua. Meni, palasi, meni, pyöri. Vähän kyseli, mutta kun en tehnyt mitään, seisoin ja odotin se lähti työstämään hajun loppuun. Ja siellähän se oli kolmion piikissä figu pressussa (näin sen, olin ehkä 15m päässä), vähän aikaa tepasteli, mutta sitten tuli rullan kanssa. LÄPIII!!!! Aikaa meni 10min. Ja varmaan 5min vähemmän olisi mennyt jos en olisi aina sitkeästi palannut linjalleni siinä alussa. Mutta huolellinen pitää olla, vai mitä. Kaikki arvostelukohdat oli erinomaisia.

Sportstrackerin kuva, lähtö sinisestä kolmiosta vastapäivään, suoritus päättyi nro 3 figuun ja siitä alas tuleva viiva on jo poiskulkureittiä. Varsin suoraviivaista siis!

Pimeäkoe pidettiin "kotimaastoissa" Veikkolassa, testaajana toimi oma kouluttajamme Mika Soininen. Oltiin ekassa ryhmässä, kokoontuminen klo 21:30 ja arvonta toi vielä paikan nro 1. Ehdin kokeiden välissä käydä kotona 2h, joista puuhasin kokoajan jotain, eikä Kii nukkunut, pötkötti tai vahti mitä teen ja kulki perässä. Olisi pitänyt jättää se vaikka autoon nukkumaan. Että melkoisen väsyinä lähdettiin maastoon. Siirtymä oli aika pitkä, koko sen matkan Kit jäljesti ja oli ihan intopiukeena. Meinasin, että näinköhän se seuruun alussa lähtee kuin tykinsuusta ja vähän sai muistutella, kun nyki siihen malliin. Mutta seuruu oli hienoa "mukanakävelemistä" ja paikallaolo myös.

Alueelle tultiin lounaiskulmasta, tuuli tuli länsisivulta. Päätin lähteä vastapäivään kiertämään ja kierroksen jälkeen tarvittaessa halkaista länsirajan keskeltä kohti itärajaa. Diagonaalinen halkaisu olisi ehkä ollut fiksumpi. Tai pohjois eteläsuunnan halkaisu alueen puolivälistä.

Jotenkin näin se alue meni, ehkä

Lähetin koiran taas "etukulmaan" eli länsisivun myötäisesti pohjoiseen, vaikka itse lähdin eteläsivua pitkin. Se irtosi siihen malliin taas, että ei auttanut kun mennä perään - ja sieltähän se tuli rullan kanssa. Figulle pääsemiseksi täytyi tunkeutua melkoisen kuusipusikon läpi, toiselta puolelta piilo olisi ollut täysin avoin, mutta sinnehän se haju ei tullut. Ekan nostoon meni ehkä minuutti! Lupasi hyvää.

Palasimme linjalle, ja Kit nousi kalliolle (vaaleanpunaiset nuolet osoittaa reittiä Sportstrcker kuvassa) ja lähti etenemään sitä taas pohjoiseen alueen keskelle (nro 2), joten lähdin tukemaan perässä. Näin, että jotain hajua sillä on. Liikuskeli ja kierteli sellaisessa puolimetrisessä kuusikossa ees taas. Varmaan 5min ainakin siinä katselin ja seurailin, mutten osannut lähteä auttamaan. Enkä myöskään tajunnut katsoa, että olimme tuulen yläpuolella/sivussa kuusikkoon nähden, että jos pikkaisen olisi kiertänyt. Sitten näytti, että koira luovutti, yritin pari kertaa kannustaa "missä se on", mutta se nyt ei auta mitään... Lopulta totesin, että turha käyttää hirveästi aikaa siinä seisoskeluun. Figu olisi ollut n. 15m päässä. Olimme viistosti tuulen yläpuolella tai sivussa, joten suoraa hajua ei tullut, mutta se oli ilmeisesti levinnyt piilotaskusta lähikuusiin. Ei olisi varmaan vaatinut montaa askelta kuusikon lähellä/ympärillä, mutta... Keepi luovutti, ei sitkeys, kokemus, kantti riittänyt työstämään loppuun, väsykin varmaan painoi. Nro 2 jäi siis nostamatta, vaikka hyvin lähellä se oli ollutkin. Jos vielä hetken olisin malttanut ja ehkä auttanut koiraa!


Päätin siis palata taas etelärajalle. Tässä kohtaan tein sen ratkaisevan mokan. Luotin sisäiseen kompassiini, enkä ottanut siitä kohdasta suuntaa rajalle tai aloituskulmaan, tai edes vaan kulkenut etelään! En päätynyt etelä- vaan itärajalle (vaaleanpunaiset nuolet kuvassa), sitten kun sinne joskus sen mahdottoman kuusikkoryteikön läpi tieni löysyin, pitikin mennä sen läpi eikä kiertää!! Ja siitä eteenpäin lähes koko kokeen olin aivan pihalla, koska ihmettelin kompassia, kun raja ei mennyt ollenkaan niinkun kompassi näytti. En tajunnut, etten ollut sillä rajalla millä luulin. Tämä tietenkin vaikutti myös koiraan, koska itse keskityin vaan eksymiseen. Ja kuusikoissa rämpimiseen, olin onnistunut tunkeutumaan joka ikiseen tiheään kuusikkoon joka alueella oli, kun toiset olivat osanneet kulkea avointa maastoa ja polkuja... Että ei ihme, että tuntui että alue oli ihan pelkkää ryteikköä, ja se jos mikä masensi.

Lopulta päädyttiin lähtöpisteeseen ja pääsin takaisin kartalle, aikaa oli kulunut reilu 20min. En tiedä miten tuossa Trackerissa näyttää etten ole mennyt pohjoisrajaakaan enkä koilliskulmaa, vaikka mielestäni kyllä aika lailla rajoja seurailin kun ne vaan löysin, ja tuo 3:nen oli lähellä rajaa. Että onko tuo olettamani pohjois raja ollut alempana, ja ollaan käyty välillä selvästi alueen ulkona (kerran käytiin ratamestarin mukaan, muttei hirveän paljoa, en tiedä yhtään missä kohtaan). Sen tiesin alkuun palattuani, että kaakkoiskulma jäi käymättä

Lähdin halkaisemaan, mutta sekään ei mennyt ihan kuten suunniteltu (siniset nuolet osoittaa ensimmäisen alueen kiertämisen jälkeen tekemääni reittiä), en pysynyt suunnassa. Oltiin kuljettu aika läheltä sitä keskimmäistä tyyppiä (nro2) mitä Kit oli alussa työstänyt, mutta nyt en huomannut mitään reaktioita, rämmin vaan kuusipusikoissa. Aivan takarajalla keepi sai hajua, pyöri ja etsi, joutui taas tekemään ihan hirveästi töitä. Olin jo aikeissa lähteä kiertämään kuusikkoa (tällä kertaa tajusin sentään!), kun se haukahti kerran siellä kuusien keskellä. Oho. Luulin, että on maalimiehellä ja Mr Mörkö iski. Mutta sitten se jatkoi hajun työstämistä, ja ilmaisi figun jostain 10m päästä. Voi loistavaa! Ihan mahtavaa, että se työsti sen loppuun, ja mikä parasta, ilmaisi! Lähes 25min tyhjäntarpomisen jälkeen, hienoa! Palkkauksen jälkeen kysyin, niin aikaa oli jäljellä 2min. Sanoin, että lopetetaan tähän, mutta Mika sanoi, että ettekä lopeta. No talsittiin sitten vielä pari minuuttia ja sen jälkeen palkkasin keepin uudestaan. Hylätty. Saatiin hyvää ja tyydyttävää (ohjaajan toiminat) paitsi ilmaisut oli 1 erinomainen! Ja minä kun luulin etukäteen, että homma kosahtaa niihin.

Pari päivää ja yötä olen märehtinyt koetta. Otti aika koville, että eksyin niin pahasti ja olin suorastaan aika järkyttynyt koealueen vaativuudesta, koska luulin, että se on ihan umpikuusikkoa. Käytiin sitten sunnuntaina ratamestarin kanssa kiertämässä alue ja missä figut olivat olleet. Alue ei tietenkään ollut pelkkää ryteikköä, vaan se oli hyvinkin avaraa paikoittain. Jostain ihmeen syystä minä vaan olin onnistunut tunkeutumaan ne kaikki ryteiköt läpi. Mutta piilot oli aikalailla kuusikoissa, vaikka ne sitten olivatkin osittain avoimia. Se nro 3 oli itseasiassa se pahin ja vaikein, ja se me sitten taas saatiin nostettua, siitä saa kyllä olla ylpeä keepistä. Ja se ykkönen minuutissa oli kans hieno. Mikan mielestä se kakkonen jäi nostamatta ihan vaan koiran kokemattomuutta, kantti ei riittänyt, ei ollut kaukana se läpimeno. Eikä se oma eksyily vaikuttanut kuitenkaan lopputulokseen, mutta fiilikseen kokeesta kyllä.

Nyt tiedetään mitä treenataan. Paljon pimeetä, paljon irtoamista ja itsenäisyyttä, itsevarmuutta ja itseluottamusta koiralle. Sekä kuusikkopiiloja. Treenit on pidetty ihan liian helpoissa maastoissa. Ohjaajalle suunnistamista pimeässä koiran kanssa. Toisten kartturoinneissa olen joten kuten aina pysynyt kartalla, kun ei tarvitse samalla niin kamalasti miettiä mitä se koira tekee, sen huolehtii koiran ohjaaja. Mutta kun kokeissa täytyy itse tehdä molemmat.

Lisää treeniä vaan Killi!

Sunnuntai-illan hakutreeneissä tehtiin pienet palauttavat. 2 superkivaa figua pienellä alueella. Mutta johan siitäkin saatiin nostettua ongelmia. Eka meni hienosti. Sitten alkoi työstää hulluna (paljon selkeämmin kun kokeessa sitä nostamatta jäänyttä) vanhaa piiloa! Lopulta päästiin jatkamaan, Kit kyseli hirveästi eikä irronnut mihinkään, mutta lopulta sitten nosti sen toisen. Tiputti rullan hieman liian aikaisin ja hetken kouluttajan kanssa pohdittiin mitä teen. Lähetin sitten uudelleen, ja ilmaisi taas hyvin. Nyt annoin "kiitos" käskyn hieman ripeämmin, ettei sitä tarvitsisi siinä alkaa hinkkaamaan. Sitten keepi sai superihanalta Petralta superherkut ja kehut ja pääsi nunnutettavaksi ja ehkä vähän nuolemaan naamaakin.

Päivin kanssa pohdittiin, että nyt täytyy alkaa treenata tosissaan irtoamista ja itseluottamusta. Meillä on nyt ihan liian lyhyt napanuora. Ja rullaan pitää keksiä joku keino, että se odottaa sen "kiitos"-käskyn eikä tiputa liian aikaisin. Irtiksillä voin tetsata, mutta kiintiksellä ei oikein voi, muuta kun ilmaisutreenissä. Mietin, että jos pyytäisin sen katsekontaktiin heti viereen tultua, niin se nostaisi pään ylös, eikä pääsisi sylkemään rullaa. Tai sitten nostan sitä vähän ylemmäs, niin sylkeminen on vaikeampaa, "kjäh kjäh"...