Kisafiilistä

Pitkästä aikaa agikisoissa Purinalla. Pikkaisen jännitti miten saan psyykattua itseni ohjaamaan kunnolla, jaloissa painoi myös parin päivän treeniputki pitkin maita ja mantuja.

Eka rata meillä oli kroaatti Zeljko Goran tosi kiva pieniä haasteita sisältävä pyrähdys. Radan alkupuoli meni hyvällä asenteella, meno oli varsin mukavaa hullusta raivovauhdista huolimatta, olin tyytyväinen itseeni ja etenkin koiraan. Alun otin kakkosen edessä (vasemmalla) menin puomin vasemmalta puolelta ja tein persjätön puomin päässä. Keppien jälkeen olin meinannut tehdä persjätön takaaleikkauksen sijaan, mikä johti ilmeisesti lievään kiirehtimiseen ja keepi tuli kolmanneksi viimeisestä välistä ulos. Voi rähmä. Korjasin sitä sitten siinä paikalla, enkä aloittanut keppejä alusta, vaikka eihän siitä meinannut mitään tulla. Sitten meni taas hetken ihan kunnon draivilla kunnes päätin lopppusuoran alussa tehdä persjätön 16-17 välissä, mutten ohjannut koiraa esteelle, joten se tuli ohi ja ehti livahtaa keinulle (jossa teki vielä lentokeinun). Tyhmä ohjaaja. Mutta tosi kiva rata, ja hyvä fiilis keppikiirehtimismokaa lukuun ottamatta. Rata ei tullut videolle, kun kuvaaja oli puhelimessa. Harmi.

Sitten mentiin Esa Muotkan sellainen "mitäänsanomaton" rata. Ihan jees, mutta vähän tylsä ja tavanomainen, ainoastaan alun kepit oli pieni pohdinnan aihe. Mutta mitä tekee keepi? Tiputtelee rimoja! Eka rima alas, samoin ennen puomia oleva rima, sekä pituuden palikat. Hyvin se oli hyppysissä, vähän liiankin hyvin, vedin jopa yhden esteen ohi. Tuloksella 20 oltiin sijalla 2, voittajalla 14 ja risat... osallistujia luokassa 3kpl. Kivan pienet nuo medit. Jos joku keksii miksi rimat tippui, niin kertokaa. Pituudella se katsoo selvästi mua, ja totesin ennen rataa, että sitäpä ei ole taas aikoihin tullut treenattuakaan. Keinu on hiiiidas sen takia, että karjaisin "alas" käskyn todella voimakkaasti ja liian aikaisin, että oikeasti himmaisi eikä lentäisi täysiä päähän asti. Pitäisi ehkä ottaa siihen eri käsky kun puomille, että tietäisi jo esteelle mennessä mitä sieltä on tulossa...

Päällimmäisenä kisojen jälkeen oli mielessä, että tarvitaan ihan hirveästi estevarmuutta lisää. Keppitreeniä, rengasta, pituutta, muuria ja ne iänikuiset kontaktit. Kontakteihin olin tyytyväinen, ne on siis kesken, ja on ollut pahemmatkin (hiipiminen). Ekaradalla olivat jopa varsin mallikaat, siinä tein puomilla persjätön ja siitä huolimatta tuli reippaasti alas. Tokaradalla ne oli vähän hitaammat. No, kunhan Veikkolan hallivuorot kuukauden päästä alkavat, niin aion oikeasti keskittyä sekalaisen radantekemisen sijaan nyt yksittäisiin esteisiin ja tekniikkaan. Oikeasti!