Tämä päivä on siis ollut yhtä leikkiä...
Tokotreenit - opetelkaa leikkimään
Aamulla oli sm-joukkueen tokat treenit Kirkkiksellä. Back to basics, me ei osata eikä olla treenattu mitään perustavaa laatua olevia asioita, kuten koiran kanssa leikkimistä ja että se osaisi tulla leluun kiinni. Eli nyt aletaan opetella leikkimistä ja kiinni tulemista kädessä olevaan leluun (narupalloon tai "tuheroon"). Olen "leikkinyt" Kittyn kanssa vain heittämällä pallon, jonka luo se juoksee ja jää tuijottamaan (se silmä), ja siitä kutsun sen pallon kanssa luo ja revitellään. Tämä näkyi siinä, että se ei pysty juoksemaan täysiä mua kohti palloon, vaan päin vastoin hidastaa. Sain hyviä ohjeita opettaa se tulemaan kädessä paikallaan olevaan palloon. Ei pitäisi olla mikään ongelma, koska kiinni pitämällä patoaa hienosti ja ampaisee luvan saatuaan kuin raketti palloon. Toinen on kahden lelun leikki, mitä pitää taas opetella. Siihen pitää hommata narupalloja. Ja niillä sitten muutenkin opettaa se leikkimisen perusta ja into siihen. Ja minä kun luulin, että riittää kun se vetää reikäpalloa hullunraivolla...
Mutta itse asiaan.
Toisen koiran ollessa vielä hommissa otin paikallamakuuta, varmaan ainakin se 2min, ehkä enemmänkin, en tiedä. Hyvin pysyi ja oli. Välillä laski pään alas.
Kehään tulo meni kohtalaisesti. Kyllähän se kiemurtelee. Pitäisi sitä näyttelyhommaakin myös muistutella, eli ihan vastaava tilanne.
Luoksepäästävyys meni jo paremmin. Tehtiin 2x3 toistoa, ekalla kerralla tyypit kävivät vain kyykyssä edessä ja naksutin kontaktista. Toisella kerralla sitten jo pieni silitys, ja meni jo ihan kohtalaisesti. Kyllä se vähän sellaista nuorallatanssimista silti vielä on.
Seuruuta niin, että Riikka taas naksutteli. Ihan ok. Sain ohjeeksi harjoitella loivaa ympyräkaarta molempiin suuntiin, että oppisi liikkumaan selkeämmin ja pidemmällä kropalla. Nyt on vähän hötkyävää menoa.
Pysäytyksiä yritettiin tehdä aidansiivekkeen kierron kautta. Hyvinhän se pysähtyi seisomaan (pai) ja maahankin (maa(han)). Mutta sain moitteita, että käskyt kuulostaa ihan samanlaisilta. "Maa(han)" on aina ollut iloinen ja korkea, josta monesti jää loppu "han"pois. Tuo uudempi "pai" pitäisi olla matala, mutta ei ilmeisesti aina ole. Ja välillä näköjään "maa" on matala. Selkeyttä siis.
Hyppyä käytiin läpi osa kerrallaan, eli sain ohjeet kädestä pitäen miten opetan sen pallon kanssa vihjesanalla "missä hop" patoamaan ja sitten ampumaan satalasissa hypyn yli pallon perään. Ja toisaalta kääntymään sähäkästi hypyn päällä ja rauhoittumaan samantien seisomaan. Ja lopuksi vielä pitää harjoitella sitä hypyn takana seisomista, kun itse kuljeskelee. Minusta Kit osaa nämä kaikki ihan hyvin kokonaisuutenakin, mutta ...
Vauhtiluoksetuloa lopuksi. Tosin, siitäpä ei tullut oikein mitään ja päästiin aiheeseen koiran leikkimään opettaminen ja kädessä olevaan palloon täysiä tuleminen. Kit kyllä juoksi ja lujaa, mutta alkoi hidastella. Minulle se riittäisi ja kelpaisi, mutta vaaranahan siinä kyllä on, että se hidastelu ja kyttäys vaan lisääntyvät. Agissahan kohti oleminen on voimakas jarrutus, ja toisaalta tosiaan se ei paikalla olevaan palloon tule, vaan mielummin hidastaa ja jää kyttäämään.
Paljon olisi siis ihan perusasioita mitä pitäisi harjoitella, huhhuh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti