
Ensin alueelle tullessa (yksin, kun kaikki oli piilossa) otin seuraamisen sekä paikallaolon sillä aikaa, kun virittelin lumikengät jalkaan. Heti alussa oli keepillä haju, ja ensimmäinen figu nousi nopeasti ja hienosti. Ilmaisu oli loistava, ja keepi kesti liinassa roikkuvan taakankin. Toisen, kallion raossa maanneen figun ohi käveltiin tuulen yläpuolelta ehkä 2 metrin päästä. Keepi oli juossut yli parikin kertaa. Just kun sillä taas laukesi rulla (hangessa se juoksee siihen helposti) ja olin pyytämässä sitä ehkä kolmannen kerran takas, että viritetään se toimintavalmiuteen, tuli haju nenään. Koira oli tällöin n. 20-30 m piilosta tuulen alapuolelle, eli sinne asti painoi hajun. Annoin sitten mennä rulla irti roikkuen. Sattui vaan niin köpelösti, että figu oli iki-ihana Ressu eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään, kun keepi sähläsi ja söhelsi. Figu oli sitten lopulta tyrkännyt irti heiluvan rullan keepin suuhun, ja silti se oli jumpannut siinä vielä monta kertaa ees taas että mennäkö vaiko eikö mennä. Lopulta sain kuitenkin rullan, ja päästiin nostamaan figu kallionkolosta. Kit joutui odottamaan palkkaa, että saatiin figu ylös, mutta se ei tuntunut haittaavan yhtään. Hyvä harjoitus siis.
Nostin rullaa ylemmäs, ettei kokoajan juoksisi siihen ja tehtiin pari ilmaisutreeniä, että varmasti saa sen. Sitten jatkettiin, eikä kauaa tarvinnut mennä, kun kolmas löytyi. Se oli kerrassaan loistava! Ei mitään ylimääräisiä, ehkä yksi pieni pusu, käsien haistelu, peruutus ja rulla suuhun.
Loppupalkaksi yritin aksasta niin rakasta reikäpalloa, mutta eipä se kelpaa edelleenkään. Sen sijaan Kit sai kokeilla ketunhännästä tehtyä "tuheroa" ja sepäs kelpasi. Eli tarttee hommata sellainen, ei auta, vaikka ne törkysen kalliita mielestäni ovatkin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti