Leikkikokeessa

Pelastushaku päivä osuus - säätöonglemia

Meille ja kahdelle muulle oli järjestetty oikeaa koetta vastaava harjoitus. Alue oli valittu aurinkoiselta kalliolta, että lumet olisivat edes vähän sulaneet ja siellä jopa pääsikin eteenpäin. Koira kyllä joutui ajoittain aika paljonkin rämpimään.

Ensin hallittavuusosio. Seuraamisessa (vehkeet päällä, olisi voinut pukea vasta sen jälkeen!) piti vähän väliä muistutella mitä tässä ollaan tekemässä. Mukana kulkeneet tyypit aiheutti pientä häiriötä, mutta isompi häiriö oli edessä siintävä alue (vaikka mistä se sen edes tiesi, kun oltiin talon pihassa?). Tiesi vaan. Paikallaolossa pysyi, kunnes juuri kun sanottiin, että eiköhän olisi aika, se mokoma nousi istumaan, mur. Käskin maahan, ja odotin hetken ennenkun palasin luo.

Jahas, mitäs täällä tapahtuu, joko mennään?

Reipas tuuli oli luoteesta - pohjoisesta ja alue itä-länsisuuntainen "lättänä", joten otin taktiikaksi lähteä etelän pitkää sivua, että sinne se tuuli sitten puskisi hajut. Lähetin sen kuitenkin ensin etu"kulmaan" (ei alueessa mitään kulmia ollut) ja se painalsikin kalliolle, ja seuraavallekin, ja oli melko pitkään poissa. Mietin jo, että tuleeko se sieltä rullan kanssa, mutta ei tullut. Sitten jatkettiin alarajaa. Ja melko pian näin, että nyt on haju. Ensin se työsti ja etsi, ja työsti, sitten löysi ja sitten alkoi se jumppaaminen. Lopulta koira tuli sieltä ilman rullaa. Aikamme säädeltyä lähetin sen sitten ihan suoraan "etsi" ja eikun koira vaan jumppaa ja kävelee maalimiehen yli. Uusi lähetys, ja sama juttu. Voi argh! Olin ottanut varoksi irtorullan taskuun, joten lopulta viskasin sen maalimiehelle, ja tulihan se sieltä. Sitten lähetin vielä kerran, että sai luvan ottaa kiintorullan. Tulihan sekin sieltä, vihdoin. Voi jehna. Ajattelin, että kyse on vaan siitä, että piiloilija oli iki-ihana Satu. Mutta ei se ollutkaan vaan sitä ...

Joko me mentäs eikä vaan seisoskeltais?

Toisesta tyypistä tuli voimakkaan tuulen ansiosta haju nenään hyvin pian edelliseltä lähdön jälkeen. Anne makasi kaatunen männyn alla oksistojen seassa pressujen sisällä. Siwwi etsi ja etsi, jumppasi ja kaivautui, tuli pois, meni takas, etsi muttei tiennyt mitä tehdä. Voi argh, jälleen. En edes muista mitä siinä sitten lopulta kävi, kai se sen rullan sitten vihdoin otti, koska päästiin näytölle, en muista enää.

Ja sitten se kolmas. Ihan sama meininki. Hetki mentiin eteenpäin, koira toimi hienosti, etsi itsenäisesti. Sai hajun ja minä näin, että tuolla sen täytyy olla (tuota koiraa on vaan niin helppo lukea, kun sillä on haju), mutta ei. Kohta kurkistaa keepi töyrään takaa ilman rullaa. Menee takas, ja ei. Me sitten kiertämään piiloa, ja koira jolkottaa mukana muina neiteinä. Rullakin aukes, ja meinasin että korjaanko kiinni, mutta sitten se päätti taas mennä moikkaamaan figun. Tällä kertaa se myös otti rullan ja toi sen minulle. Voihan vee.

Hei, taasko mennään?

Pohditiin ongelmaa, ja ensimmäinen piiloilija eli Satu oli sitä mieltä, että Kit oli kovasti yrittänyt ja yrittänyt, muttei saanut rullaa. Itse en ihan niele sitä suoriltaan, koska se mitä lopulta vähän myöhemmin uudelleenlähetysten yhteydessä näin, ei näyttänyt normaalilta yrittämiseltä vaan sijaistoiminnoilta. Ennen alueelle menoa odotellessa olin nostanut rullaa ylemmäs, koska edellisissä treeneissä huomattiin, että se laukeaa ihan kokoajan, se oli valahtanut turhan alas. Kokeiltiin vielä Saaran kanssa, että Kit saa rullan. Sai helposti, joten nostin vielä vähän ja sillon ei sitten oikein saanutkaan ja vähän niinkun luovutti. Joten laskin rullaa vähän takaisin, ja kokeilin ja hyvin toimi, ja tällä siis mentiin alueelle. Ja sitten ei toiminutkaan.

Muiden treenien jälkeen saatiin tehdä palauttavat, ihanat tyypit! Kiitos :) Ja niinhän se toimi kuin junan vessa. Rulla oli laskettu alemmas, ensimmäisenä Ressu oli vielä vähän kädellä avittamassa. Sitten yksi toinen istuva ok, ja lopuksi Gabi halusi vielä että tehdään niin kauan, että toimii myös makaavalla. No ei tarvinnut kun sen yhden, kun toimi.

Auki olevakin rulla kulkee lopulta.

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Alkaa aina vaan vahvemmin tuntua, ettei tuo norski tule toimimaan. Mutta kuulemma vielä katsotaan ja kokeillaan - viritellään. Kun vaihtoehto on, että rulla roikkuu niin alhaalla, että keepi sen saa, jolloin se (ainakin näin hankiaikaan) laukeaa vähän väliä. Keepin pitää siis opetella ottamaan myös lauennut rulla, ja toisaalta olla välittämättä siitä ja ottamatta sitä jos ei ole maalimiehellä. Toisaalta, miksi tätä asiaa tekisi lauenneella norskilla, jos sen voi tehdä I-tyypin ruotsalaisella? Toisaalta, jos ilmaisu vaan on vielä niin kesken, ettei koira kestä sitä että joutuu vähän enemmän jumppaamaan rullan saadakseen (rulla siis reilusti ylempänä), niin ehkä ongelma helpottuu ajan ja kokemuksen myötä, ja rullaa voi pitääkin ylempänä. Tiedä häntä, aika näyttää. Pohditaan, katsotaan.

No voi jehna, nakkia!